Subumuistoja

[Hönkki]

Tässä topikissa muistellaan mitä kaikkea on tapahtunut suomalaisessa subussa menneinä vuosikymmeninä. Tilastoja, turnauksia, tilanteita, herjoja jne. Sana on vapaa.

...ei varmaan kertaakaan mainita Ipsun manageria.

[Zinga]

Yksi asia, mitä kaipaa 90-luvun teinivuosilta ovat pelireissut. Ehkä Naarajärven turnaus on jotain lähellä sitä, mitä Pupen ja Piirosten veljesten kanssa tuli tehtyä. Lauantaina turnaus Etelä-Suomessa, joten perjantai-iltana yöjunaan (asuimme siis Joensuussa), jossa matkustettiin tavan vaunussa kohti kisapaikkoja (usein Kouvolan kautta). Junassa sai sitten fiilistellä tulevaa turnausta ja vanhoja tilastoja. Perillä oltiin aamukuudelta ja suunnistettin kohti kisapaikkoja. Paluumatkalla fiilisteltiin turnausmenestystä (menestymättömyyttä) ja uusia tilastoja. Kerran muistan ravintolavaunussa, että joku Aikidon harrastaja halusi välttämättä esitellä sormilukkotaitojaan. Peukalo oli hieman hellänä vielä kisapaikalla...

Männä Sm-kisoissa luin Petrin vinkkaamana vanhasta Subu-lehdestä jutun vuoden 1996 MM-kisareissusta. Vanhat muistot tulivat mieleen. Intistä sain ko. kisoihin viisi kuntsaria, koska urheilulomaa ei voitu myöntää (Subu ei ole olympialaji). Muistaakseni ennen kisoja meillä oli (Kouvolassa) maajoukkueleiri, johon myös sain intistä matkaliput ja vapaapäivät. En herättänyt lainkaan kateutta (tai ehkä oikeammin sääliä) tupakavereissa...

[miku]

Ensimmäinen turnausreissu tulee myös mieleen ekana eli olikohan 1991 kun Lappeenrannassa järjestettiin nopean SM-turnaus jonka pohjalta tehtiin tuo omituinen ranking-lista haasteineen. Äiti vei Lahteen josta hyppäsin Willen kanssa junaan ja kohti Lappeenrantaa. Itse kisoista ei hurjasti muistoja ole, Hönkin ManUlle hävisin muikku-Bournemouthilla 1-8 ja lopputuloksissa taisin olla tyylin 14. Kuitenkin tarkistuslaskentojen mukaan olin tippunut väärin lasketun maalieron takia turhaan alkulohkosta ja jonkun ihmeellisen sumplinnan jälkeen sijoituksekseni tuli lopuksi uuden laskennan jälkeen 12. ja Ranking-listan viimeinen listattu sija. Kerrottakoon että tuota sijaa puolustin ainakin kerran Zingaa ja Willeä vastaan menestyksekkäästi tippuen sitten listalta Kouvolan Timo Tulokkaalle.

Lista meni jotenkin niin että kerran kuukaudessa sai haastaa korkeintaan kahta sijaa ylempänä olevan (eli sija 12. sai haastaa korkeintaan kymmenentenä olevan) ja niin edelleen. Olikohan kerran vai kahdesti vuodessa mahdollista haastaa jopa kolme sijaa ylempänä oleva pelaaja. Noita haasteita ei tainnut kovin usein kuitenkaan millään sijoilla edes olla.

Palaan vielä Lappeenrannan tunnelmiin, tai oikeastaan paluumatkaan jolloin pääsin Hönkin kanssa samaan vaunuun  Hönkille kerroinkin joskus että hän oli kuitenkin itselleni merkittävä ManUlla pelaava "julkkis" koska nimi ja kuvakin oli moneen kertaan ollut subu-lehdessä. Maailma muuttuu, idoli pysyy kuitenkin samana 

[Porvoon turkkilainen]

Ihan ensimmäisenä tästä lajista muistuu mieleen, kun aikoinaan faija osti lähes joka viikko sanomalehtipaperille painetun mustavalkoisen Veikkaaja-lehden, jossa muistaakseni joskus alkuvuodesta vuonna 1990 oli esittelyssä pöytäjalkapallopeli nimeltä subbuteo. Siinä muistaakseni mainittiin, että Helsingissä kyseistä peliä pelataan Englanninliiga joukkueiden kokoonpanoilla. Artikkeli oli varustettuna valokuvalla, jossa ilmeisesti pari hesulaista näpsytteli pikku-ukkoja jonkun jalkapallokentän kuvioita muistuttavan kentän päällä. Ihmettelin silloin kovasti, että miten noi ukot liikkuvat ja nykyään askarruttaa, että keitä nämä lehden kuvassa olevat henkilöt olivat, jos kyseessä tosiaan oli joku Hesu-liigan ottelu???

Nopeasti tämän esittelyartikkelin myötä koko peli unohtui, kunnes joulupyhien jälkeen vuonna 1991 menin piipahtamaan kylään naapurissa asuvan kaverini luokse ja hän oli saanut kyseisen pelin joululahjaksi. Samalla muistui, että olin lukenut tästä pelistä lähes pari vuotta aiemmin Veikkaajasta. Siitä me 12-13 vuotiaat jätkät ruvettiin välittömästi kyseistä peliä pelaamaan nopean säännöillä, koska ne tulivat pelipaketin mukana. Alkuun meitä oli kolme vakituista pelaajaa, jotka yritimme houkutella muitakin ikäisiä kavereitamme mukaan, mutta mihinkään liigaan emme heitä saaneet vaan ainoastaan johonkin viikonlopun satunnaisiin turnauksiin. Me vakiojätkät oltiin kovia tilastofriikkejä silloin, mitä minusta ei varmaankaan enää uskoisi, mutta silloin odotimme joka viikko Veikkaajaa innolla, koska saimme siitä kokoonpanoja.

Jokunen kuukausi myöhemmin vuoden 92 puolella tämän kaverini postilaatikosta tipahti subbuteo-lehti, jota kyllä kovasti hämmästeltiin, että miten se oli tänne Kuopioon kaverilleni löytänyt. No, molemmat saatiin porukoiltamme kinattua, että kyseinen lehti sitten jatkossa tilattiin. Lehdestä oli hyötyä, koska siitä paljastui, että Kuopiossa pyöri joku toinenkin liiga, jossa hieman päälle parikymppiset kaverit pelasivat tätä lajia suomalaisin säännöin, mikä oli siinä vaiheessa meille tuntematon. Onneksi heidän yhteystiedot olivat myös lehdessä, joten otimme heihin yhteyttä ja aloimme välittömästi pelaamaan näiden "vanhojen" jätkien kanssa heidän eri maiden Euroliigojaan, johon kuuluivat lopuksi myös Euro cupit parhaiten menestyvien kesken ja käytössä oli tietenkin oikeat kokoonpanot. Itse innostuin näistä suomalaisista säännöistä, mutta pelasimme meidän pikkupoikien edelleenkin myös nopean säännöillä, mutta näitä isompia jäbiä emme saaneet siitä innostumaan, kun olivat jo 80-luvulla pelanneet niillä vanhemmilla säännöillä.

Toki ensimmäinen turnauskin muistuu mieleen, mikä tapahtui loppuvuodesta 93, kun Joensuussa jossakin Niinivaaran koululla pelattiin nopean sääntöjen nuorten SM-turnaus. Muistaakseni olin ainut muualta tullut, kun loput olivat joensuulaisia, eli ainakin Zinga, Puppe ja nämä veljekset olivat paikalla. Bussimatkalla kuuntelin korvalapuilla kasetilta Sepulturan Arisea, mikä oli sen ikäiselle kaverille kova sana.

Tämän lisäksi teimme lähes koko Kuopion porukalla loppukesästä 94 pelimatkavierailun Paakkiselle Kouvolaan, jolle aina toimitimme liigojemme tulokset, mutta henkilökohtaisesti emme kuitenkaan häntä vielä olleet tavanneet. Tästä matkasta muistuu, kun poistuessamme paikalta auton moottori leikkasi kiinni, jolloin matkamme keskeytyi. No, onneksi se kuitenkin tapahtui Kouvolan puolella, jolloin juna-aseman lankapuhelimesta soitimme Sepolle ja hän hinautti automme johonkin tuttunsa korjaamolle. Loppumatka mentiin sitten junalla. Että tällaisia muistoja tuli mieleen. Toivottavasti jaksoitte tämän pitkän sepustuksen lukaista...

[Rossonero]

Hieno otsikko! Hyvä idea, Hönäys.

[SouthernBoogieCat]

Tämän lisäksi teimme lähes koko Kuopion porukalla loppukesästä 94 pelimatkavierailun Paakkiselle Kouvolaan, jolle aina toimitimme liigojemme tulokset, mutta henkilökohtaisesti emme kuitenkaan häntä vielä olleet tavanneet. Tästä matkasta muistuu, kun poistuessamme paikalta auton moottori leikkasi kiinni, jolloin matkamme keskeytyi. No, onneksi se kuitenkin tapahtui Kouvolan puolella, jolloin juna-aseman lankapuhelimesta soitimme Sepolle ja hän hinautti automme johonkin tuttunsa korjaamolle. Loppumatka mentiin sitten junalla. Että tällaisia muistoja tuli mieleen. Toivottavasti jaksoitte tämän pitkän sepustuksen lukaista...

Muistan ko. turnauksen. Kohtasimme siellä ensimmäisen kerran ottelussa Barsa-Deportivo. Ottelu oli tiukka ja päättyi Deportivon 1-0 voittoon.

Henkilökohtaisesti yksi kovimmista Subumuistoistani oli tuolla samaisella Kouvolan pelipaikalla saavuttamani 1-0 voitto Liesivaaran Jannen Chelseasta. Kyseessä oli muistaakseni eri turnaus, mutta paikka siis sama ja ajoittuu 90-luvun puoleenväliin. En ollut ennen tuota ottelua - enkä sen jälkeenkään - pitänyt nollaa Jannea vastaan. Olin koko ottelun altavastaajana ja ottelun ensimmäisestä tilanteestani aivan ottelun loppuhetkillä tein ottelun ainoan maalin.

Toinen parhaista Subumuistoistani on ensimmäinen voitto Ilkka Äärelän Real Madridista 2-1. Tuokin voitto ajoittuu 90-luvun puoleenväliin. Olin ottelussa  0-1 tappiolla ja - kuten Janneakin vastaan - voittomaali syntyi ottelun aivan loppuhetkillä.

[Porvoon turkkilainen]

Muistan itsekin tuon Barca-Deportivo -ottelun, sillä kyseessä oli ensimmäinen virallinen hitaan ranking-turnaus johon osallistuin. Kyseessä oli kuitenkin eri reissu kuin tämä meidän auton hajoamisreissu, vaikka  molemmat tapahtuivatkin vuonna 94. Tämä autoreissu tapahtui hieman aikaisemmin, jossa käytiin Kuopion porukalla vain tutustumassa suureen johtajaamme 

Jostakin turnauksesta muistan myös Hönkin nyrpeän ilmeen, kun Paakkisen kurittomat kakarat pitivät hirveää meteliä ympärillä. Sama ilme samassa tilanteessa toistui myös jossakin toisessa turnauksessa Ilkka Äärelän osalta. Hesulainen siis hänkin

[Hönkki]

Jostakin turnauksesta muistan myös Hönkin nyrpeän ilmeen, kun Paakkisen kurittomat kakarat pitivät hirveää meteliä ympärillä. Sama ilme samassa tilanteessa toistui myös jossakin toisessa turnauksessa Ilkka Äärelän osalta. Hesulainen siis hänkin

Se oli taatusti johtavan nihkuttajan taktinen veto laittaa minut ja Äärelä pelaamaan lastenhuoneeseen. 
Toisaalta kun muistelen sitä siantappohuutoa mitä oli Hesun vanhalla Maunulan kertsillä parhaimmillaan (80-lukua), niin Sepon mukuloiden desibelit eivät voineet samaan yltää. Tuolla vanhalla Maunulan kertsillä oli jossain vaiheessa jonkun bändin treenit seinän toisella puolella. Siinä oli kova kisa kummassa kopissa testattiin enemmän akustiikkaa. Wilskman-Pekkala-Liesivaara-Gråsten -akseli piti hyvin Hesun puolia. Saatoin itsekin muutaman hajanaisen "NOIN" -huudon ilmoille päästää. Ja yläkerrassa oli veteraanien tanssiaiset. Käsittämätöntä että se rakennus on nykyään kirjasto.

[Hönkki]

Muistuu mieleen myös pelit Liikkiksen legendaarisella Stamford Bridgellä Helsingin Länsi-Pasilassa. Siellä pelattiin varmasti yli 1500 peliä. Pelkkiä Chelsea-Liverpool -vääntöjä lähemmäs 1000 ja Manun pelejä noita molempia vastaan varmaan 500. Jo lähtökohtaisesti tunnelma oli erittäin kiihkeä, mutta jossain vaiheessa sitä kiihdytti entisestään se, että eläinrakkaana ihmisenä Liikkis hankki itselleen koiranpennun. Sellainen musta, pieni sekarotuinen. Nimi oli Nippe tai Nakki. Liikkiksen ja Gråstenin kanssa se leikki aina ihan kiltisti ja antoi pelata rauhassa, mutta minun pelatessa se oli aina sukissani kiinni ja haukkui tietysti. Pelityyliini kuului jo silloin jatsaus, oikeastaan jopa paljon pahemmin kuin nykyään, nihkukentillä kun yritti tehdä ratkaisevia puolustussiirtoja ja oli ihan pakko onnistua. Jatsasin siinä sitten Nippe/Nakki sukassa kiinni.
Jossain vaiheessa Nippe/Nakki muutti sitten Liikkiksen silloisen tyttöystävän luo ja palasimme normaaliin päivärytmiin. Jatsaus kuitenkin jatkui. Muistan tapauksen, jossa jatsauksen johdosta kaaduin taaksepäin osuen seinään. Seinään tuli iso lommo, jota Liikkiksen äitikin sitten heräsi katsomaan.

[Killer]

Ja yläkerrassa oli veteraanien tanssiaiset.

Ko veteraaneista tuli mieleeni kerta, jolloin pelasin Pete Itkosen (Aston Villa) kanssa (luultavasti liigapeliä) ennen muiden saapumista paikalle. Harmiksemme huomasimme, ettei meillä ollut minkäänlaista kelloa ajanottoa varten. Mutta ratkaisu oli lähellä.... Kipaisin yläkertaan, ja sain lainaksi ystävälliseltä veteraani naiselta hänen rannekellonsa. Vanhan, pienen rannekellon takana luki "Annelille". Tästä syntyi käsite vetsku-Annelin kello.
Loistava esimerkki vetskujen asenteesta "kaveria ei jätetä".

PS palautin kyllä kellon...muistaakseni.

[SouthernBoogieCat]

Samantapainen kelloepisodi tapahtui joskus 90-luvun puolivälissä kun sunnuntai-aamuna paikalla oli ainakin minä, Hönkki ja Jykä. Huomasimme ettei kenelläkään ole ajanottokelloa joten Hönkki lähti etsimään kelloa ja tuli hetkenpäästä takaisin taskukello mukanaan jonka joku mummo oli jollain kioskilla yms. vastaavalla Hönkille myynyt. Jykä siihen sitten totesi legendaarisesti mummon repliikiksi: "Siitä onkin aikaa kun myin nuorelle miehelle....sellaista ei ole sattunut sitten vuoden 1952 olympialaisten jolloin toimin Emil Zatopekin viihdyttäjänä".

[Hönkki]

Samantapainen kelloepisodi tapahtui joskus 90-luvun puolivälissä kun sunnuntai-aamuna paikalla oli ainakin minä, Hönkki ja Jykä. Huomasimme ettei kenelläkään ole ajanottokelloa joten Hönkki lähti etsimään kelloa ja tuli hetkenpäästä takaisin taskukello mukanaan jonka joku mummo oli jollain kioskilla yms. vastaavalla Hönkille myynyt. Jykä siihen sitten totesi legendaarisesti mummon repliikiksi: "Siitä onkin aikaa kun myin nuorelle miehelle....sellaista ei ole sattunut sitten vuoden 1952 olympialaisten jolloin toimin Emil Zatopekin viihdyttäjänä".

Tätä en muista ollenkaan. Kellon tarve oli kyllä välillä niin kova, että piti lähteä mummojakin metsästämään. Joskus pelattiin shakkikelloilla.

[SouthernBoogieCat]

Maunulan kerhotunnelmaa 90-luvulla ja aiemminkin on jo moni konkari haikaillut täällä. Itsekin liityn tuohon ryhmään mutta totean samaan hengenvetoon että pelitunnelma oli siihen aikaan erilaista mitä se nykyisin on eikä näitä kahta voi minusta verrata yksi yhteen. 90-luvulla kerhon pelipäivät olivat pääsääntöisesti lauantai ja sunnuntai jotka mahdollistivat usein sen että kerholle voitiin tulla pelaamisen ohella hengailemaan kokopäiväksi. Tämä kokopäiväinen hengailu taas mahdollisti ns. golfklubimeiningin jossa ukot tulevat klubille pelaamaan golfia jonka jälkeen syövät, ottavat konjakit ja polttavat sikarit jonka jälkeen saunaan juttelemaan osakekursseista. Meillä taas Maunulassa kokopäiväinen hengailu oli pelien ohella jutustelua futiksesta/subufiguureista jne., pizzalla käyntiä jonka jälkeen osa ehkä lähti "purkamaan" pelejä baaritiskin äärelle (tai päinvastoin: saatettiin tulla "purkamasta" suoraan kerholle. ) Lyhyesti sanottuna: meininki oli aivan ainutlaatuista tuohon aikaan!

Tuo maunulalainen Subukulttuuri tuskin enää palaa samanlaisena takaisin. Moni asia muuttunut sitten 90-luvun. Porukan elämäntilanteet ovat muuttuneet ja eivät eri syiden takia ehdi olla kerholla kokopäivää - ainakaan nyt kun pääpelipäivä on maanantai. Tästä huolimatta meininki on nykyisinkin mielestäni rentoa ja pelaamaan on kiva tulla mutta samanlaista meininkiä kuin 90-luvulla on enää nykyisin vaikea saada aikaiseksi - varsinkin arkipäivinä jolloin kuitenkin harvalla on mahdollisuus tulla kerholle hengailemaan kokopäiväksi. Meiningissä on nykyisinkin paljon samaa mm. samantapaiset jutut yms. ja hauskat pelit mutta nykyisin olennaisin ero että tullaan kerholle ja pelataan mahdolliset pelit pois ja lähdetään. Syy on tietenkin se että aika Subuun täytyy useimpien nipistää nykyisin jostain muusta – varsinkin arki-iltaisin. Asia on näin niin minun kuin monien muidenkin kohdalla. Se on aivan luonnollinen asia.

Voisiko olla yksi askel wanhan hyvän ajan Subukulttuuriin muuttaa pääpelipäiväksi lauantai tai sunnuntai? Kaikille se ei tietenkään sopisi mutta vkonloppuajankohta voisi toisaalta tuoda takaisin osittain samaa hengailumeininkiä kuin aiemmin ja sitä kautta esim. välillisesti jopa parantaa pelien tasoa kun ei tulla väsyneenä iltaisin pelailemaan vaan voitaisiin aloittaa jo aamupäivästä ja pelattaisiin pelejä pitkin päivää. Kerhotilojen käyttöajatkin säätelevät luonnollisesti pelirytmin mahdollisuuksia mutta esim. Munkka (joka on meidän käytössämme käytännössä milloin tahansa riippuen tietenkin Vesasta) voisi mahdollistaa paluun lauantai-sunnuntai-akselille pelipäivissä.

Tässä siis muutamia ajatuksiani aiheesta. Miltä muut 90-luvulla ja aikaisemmin Maunulassa pelanneet muistavat tunnelman vanhoilla kertseillä?

 

[Benali]

Itselleni ainakin sopisi paremmin vkl. Juniorit saisi matkalla mummolaan ja kaikki olisivat tyytyväisiä. Muutenkin kivempi ajella pääkaupunkiseudun halki pyhänä kuin maanantai-iltapäivänä...

[Hönkki]

Mieluisin subumuisto: Hesu-liiga 83-84; Manu-Chelsea 5-2, Muhren 3, Albiston 2. Ihania kaukovetomaaleja, en voi koskaan unohtaa.

Viikonloput käyvät turnaustyyppisesti kerran kuussa tai parissa.