HeFi 06-07

[Hönkki]

En näe mitä hyötyä on kellekään yrittää tiristää hampaat irvessä 12-0 -voittoja heikommista.

On siinä se hyöty, että sitten kun tällainen murskatappioita kärsinyt viimein häviää vain 0-1, niin hän todella tietää ansainneensa sen tuloksen eikä kyse ole mistään säälistä annetusta helposta pelistä.

Jokainen äänestäköön kuten haluaa. Tyydyn kyllä mihin tulokseen tahansa.

[h-kone]

En näe mitä hyötyä on kellekään yrittää tiristää hampaat irvessä 12-0 -voittoja heikommista.

On siinä se hyöty, että sitten kun tällainen murskatappioita kärsinyt viimein häviää vain 0-1, niin hän todella tietää ansainneensa sen tuloksen eikä kyse ole mistään säälistä annetusta helposta pelistä.

Paitsi että ei kukaan edes meistä pehmoista uskaltaisi löysäillä vähemmässä kuin esim 5-0 -tilanteessa.

Eli siitä ei olisi tuotakaan mainitsemaasi hyötyä.  


Puhumattakaan siitä että Suomen subuhistoriassa on moninkertaisesti enemmän niitä, jotka ovat menettäneet motivaationsa jatkuvien 10-0 -tappioiden jälkeen, kuin niitä jotka ovat jaksaneet painaa niistä huolimatta vuosia eteenpäin.  Tiukan "kasvattava" murskauslinja ei siis ennenkään onnistunut laajentamaan harrastajapohjaa.

[Rossonero]

Ei välttämättä tarkoita lisää pelejä - ainakaan kovin paljon. Tuo laajempi sarja pelattaisiin koko kauden aikana. Tuo ensimmäinen olisi varmaan sen verran pienempi, että pelattaisiin syksyllä ja keväällä kaudet. Pienempi sarja kuitenkin vähentäisi samalla pelimääriä kaudessa.

Jaah, eli lisää pelejä rinnakkaisen/uuden sarjan muodossa, mutta käytännössä ei välttämättä edes yhtä peliä per pelikerta? No jooh.. kunhan ihmisten inspiraatio riittää 'kestävyys' liigaan niin meikä on joka tapauksessa mukana vahvuudessa.

Kokonaispelimäärä, jos ottaa osaa molempiin, lienee aikalailla sama vuoden aikana. Nyt keväällä on pakon edessä jouduttu kiristämään tahtia, mutta ei minulla ole mahdollisuutta tätä tahtia järjestää pelejä vuoden ympäri. Yksi pelikerta viikossa (siis kaikki nämä hitaan ja nopean yleiset sarjat mukaanlukien) lienee keskimäärin sopiva määrä.

Tottahan toki jokaisella pelikerralla pelejä tulisi. Sitoutuneiden liigassa todennäköisesti aina kaksi kierrosta yhtenä iltana, joita olisi ehkä kahden viikon välein. Se, jääkö peli pelaamatta riippuu vastustajien saapumisesta. Siksi kyse onkin sitoutuneiden liigasta. Toisessa liigassa pelikerrat satunnaisemmin, mutta siten, että ne, jotka pääsevät, saavat pelata ainakin yhden pelin kerrallaan.

Suunnitteluasteellahan tämä vielä on, joten kommentit ovat tervetulleita.

Joku ihan selkeä pääsarja meillä pitää olla, jota pelataan ns. tosissaan ja jossa kaikkien hyvien Hesu-perinteiden mukaan hammeroidaan huonompia niin paljon kuin ikinä lähtee (kysykää vaikka Pekkalalta).

Pääsarja pitää olla, mutta eron nykyiseen tekee sitoutuminen. Nytkin pelataan ns. tosissaan.

Hammerointi sen sijaan ei liity mitenkään keskusteluun tosissaan pelaamisesta, vai ollaanko sitä mieltä, että Serie A:ssa ei pelata tosissaan.

HeSun perinteinen tyyli on myös aiheuttanut paljon vitutusta monelle, ainakin juttujen mukaan. Murskatkoon se, joka tahtoo, syy siihen miksi vastustan maalieroa, on se, että murskauksen ei pitäisi olla pakollista, jos ei halua nöyryyttää vastustajaa.

Sitten olisi toinen vähän rennompi sarja (treeniliiga), jossa pelitahti olisi hitaampi ja jossa voisi tehdä niitä pelillisiä kokeiluja.

Mielestäni kyse olisi ihan yhtä lailla arvostetusta liigasta, jossa erona olisi vain se, että peliohjelmia ei olisi ja pelikertoja olisi satunnaisesti, kun sopiva päivä olisi. Mitään treeniliigaa ei kannata järjestää. Pelilliset kokeilut onnistuvat myös silloin, jos ei tarvitse pisteiden ratkettua miettiä liikaa maalieroa.

Mielestäni pääsarjan ei välttämättä tarvitsisi olla yhtään pienempi kuin nytkään, mutta kuri aikataulujen suhteen olisi kohtuullisen tiukka. Treeniliiga olisi toisaalta suurkuluttajille ja toisaalta niille, joille tarkat aikataulut eivät sovi.

Sitoutuneiden liigan ei toki tarvitsisi olla pienempi, mutta käytännössä se sitä olisi, koska muuten homma toimisi nytkin. Kuri olisi tiukempi, mutta onhan se kumma, jos jalat eivät sitten yht'äkkiä olekaan niin väsyneet, kun sanktioita on tulossa.

[Rossonero]

En näe mitä hyötyä on kellekään yrittää tiristää hampaat irvessä 12-0 -voittoja heikommista.

On siinä se hyöty, että sitten kun tällainen murskatappioita kärsinyt viimein häviää vain 0-1, niin hän todella tietää ansainneensa sen tuloksen eikä kyse ole mistään säälistä annetusta helposta pelistä.

Eihän kyse ole mistään 0-1 säälituloksista, vaan siitä, että tuloksilla 6-0 ja 12-0 on suuri ero häviäjälle. Eikä tuon kokoisten voittojen erolla ole enää suurtakaan todistusarvoa pelaajan tasosta. Kukaan ei myöskään anna säälipisteitä kenellekään, joten ensimmäinen saavutettu piste (ei kaukana 0-1 tuloksesta) on ihan sopiva tavoite, josta tietää kehittyneensä.

Heikoselta muutenkin hyviä pointteja motivaation suhteen. Itse en ole muistaakseni koskaan voittanut ketään subussa 7-0 tai enemmän. Saumoja aloittelijoita vastaan olisi ollut, ja tulee olemaan, mutta mitähän kävisi, jos kaikki rökittäisivät tulokasta kaksinumeroisin luvuin. Mitähän se mainitsemasi Pekkalakin nyt tekisi, jos ei Jykä olisi ollut reilu uran alussa, kun muu HeSu nöyryytti. Itse en myöskään olisi lajia jatkanut - ainakaan laajemmassa piirissä - jos alku olisi ollut yhtä armotonta rökitystä.

[Zinga]

Lähtisin sarjajärjestelmissä siitä, että olisi kaksi vakiopelikertaa viikossa (tai joka toinen viikko). Toisen pelikerran voi edelleenkin järjestää (halutessaan) Vesa ja toisen esimerkiksi SISU tai KuSu. Pelipäivinä esimerkiksi ma ja to. Näin ollen yksittäisen pelipäivän poissaolot eivät muodostuisi niin merkittäviksi, vaan pelejä voisi pelata pikkuhiljaa ja tasaisesti.

Itse ainakin tiedän, että torstait eivät käy edes joka toinen viikko, jos olen torstaisin tulevallakin kaudella salibandyvalmennuksessa kiinni.

Mitä tulee vasarointeihin, olen edelleenkin sitä mieltä, ettei asiaan vaikuta se, onko ensimmäinen tasapisteiden vertailuperuste maaliero vai keskinäiset. Maaliero vaikuttaa molemmissa tapauksissa jossain tapauksessa, joten "järkevä" sarjapelaaja hakee maksimaalista suoritusta joka ottelussa. Voimme toki unohtaa kokonaan maalierot katsoa ainoastaan pisteitä. Tasapisteissä uusintaottelut.

Minäkin mielelläni pelaan harjoitus- ja opetusotteluita. Liigapeleissä en kuitenkaan haluaisi tätä lähteä tekemään.

[h-kone]

"järkevä" sarjapelaaja hakee maksimaalista suoritusta joka ottelussa.

Jaa-a, kumpi sit lieneekään "järkevämpää"? Tyytyä muutenkin ylivoimaiseen 5-0 -voittoon vaarantamatta uuden sukupolven innostusta -- vai vääntää väkisin 12-0 -murskaluvut siltä varalta että joutuu tasapisteisiin jonkun vertaisensa kanssa, ja riskeerata aloittelijoiden motivaatio?

No, kaipa johtokunta tietää paremmin, mitä tehdä harrastajapohjan laajentamiseksi...

[Rossonero]

Ilmeisesti esim. Englannin liigassa ym. kovissa sarjoissa ei sitten pelaa kovin monta "järkevää" joukkuetta. Maksimaalista suoritusta kun ei juuri missään lajissa kannata hakea niissä peleissä, joissa sitä ei tarvita. Esim. Milan ei todellakaan ole hakenut maksimaalista tulosta kauden aikana kuin kourallisessa pelejä, ja kuinka ollakaan teki maksimaalisen suorituksen kovimmassa pelissä tähän asti ManUa vastaan. On mahdotonta pelata paljon ja olla henkisesti joka pelissä maksimaalinen - myös subussa. Sen näkee myös Zingan pelistä.

[Zinga]

"järkevä" sarjapelaaja hakee maksimaalista suoritusta joka ottelussa.

Jaa-a, kumpi sit lieneekään "järkevämpää"? Tyytyä muutenkin ylivoimaiseen 5-0 -voittoon vaarantamatta uuden sukupolven innostusta -- vai vääntää väkisin 12-0 -murskaluvut siltä varalta että joutuu tasapisteisiin jonkun vertaisensa kanssa, ja riskeerata aloittelijoiden motivaatio?

Juuri tästä syystä oli jo aiemmin keskustelua sarjan jakamisesta ja eri sarjoista. Samoilla perusteilla pitäisi liigapelejä aina välillä hävitä tahalleen, jotta kukaan ei lopeta nollakerholaisena turhauduttuaan. Jos pelaaja häviäisi kaikki pelinsä ilman muiden apua 12-0, voi kysyä onkohan sarjataso hieman väärä. Itse olen aloittelijana ottanut pataan ja useasti turnauksissa, mutta samalla vääntänyt tasaisia pelejä omissa sarjoissa. Mielestäni tämä toimi ainostaan motivaatiota lisäävänä tekijänä. Muistan hienona hetkenä pelattuani Helsingin kisoissa joskus 90-luvulla ja hävisin Gråstenille "vain" 2-0 ja tiesin hepun olevan ihan kingi. Edellisellä matkalla Liesivaara oli antanut pataan 7-0.

On mahdotonta pelata paljon ja olla henkisesti joka pelissä maksimaalinen - myös subussa. Sen näkee myös Zingan pelistä.

Erittäin hyvin sanottu! Tämän takia haluaisin pelata liigapelejä, joissa voi pyrkiä maksimaaliseen keskittymiseen ja suoritukseen. Tämän lisäksi on kiva pelata vähemmän vakavia pelejä, joissa voi ottaa rennommin. Minusta subussa suuri osa menestystä perustuu henkiseen puoleen ja myös tätä on hyvä harjoitella.

[Hönkki]

Jaa-a, kumpi sit lieneekään "järkevämpää"? Tyytyä muutenkin ylivoimaiseen 5-0 -voittoon vaarantamatta uuden sukupolven innostusta -- vai vääntää väkisin 12-0 -murskaluvut siltä varalta että joutuu tasapisteisiin jonkun vertaisensa kanssa, ja riskeerata aloittelijoiden motivaatio?

Jos pelaisin erittäin hyvää pelaajaa vastaan ja puoliajalla tilanne olisi 0-5 ja sitten huomaisin että vastustaja alkaa vain leikkiä ja peli päättyisi 0-5, niin minulle jäisi tunne, että en ole saanut "rahoille vastinetta". Jos taas näkisin että vastustaja pelaa koko ajan tosissaan, mutta saisin tokalta jaksolta vähän paremman tuloksen, niin pelistä jäisi parempi maku.

Kun Liesivaara oli vielä teini, niin myllytin sitä niin paljon kuin pystyin (ihanat myllyvuodet) ja hän myllytti sitten taas jonkun vuoden Gråstenia samalla tavalla. Molemmista tuli loistavia pelaajia.



... mut ihan miten vaan. Tämän kauden Hefi-liigassa ei ole tullut kaksinumeroisia lukuja.

[h-kone]

Samoilla perusteilla pitäisi liigapelejä aina välillä hävitä tahalleen, jotta kukaan ei lopeta nollakerholaisena turhauduttuaan.

Höpsistä pussiin. Kuten Vesa jo totesikin, on eri asia hävitä 0-6 kuin 0-12.

Jos pelaaja häviäisi kaikki pelinsä ilman muiden apua 12-0, voi kysyä onkohan sarjataso hieman väärä.

Tämäkin on periaatekysymys: halutaanko aloittelijoille antaa mahdollisuus pelata vakituisesti huippuja vastaan? Mutta samanaikaisesti riskeeraamatta heidän motivaatiotaan hammeroinneilla? Itse haluaisin.  Toivottavasti johtokunnassa tehdään järkeviä ratkaisuja.

[Hönkki]

Riippumatta siitä ratkaiseeko maaliero vai keskinäiset pelit, TÄYTYY seuraavan asian päteä ja olla yleisesti hyväksytty: jos pelaaja pelaa omalla hyvällä tasollaan (ei hampaat irvessä) ja maaleja vain sattuu tulemaan kymmenkunta, niin ei siinä ole mitään pahaa. Ei voi vaatia, että pelin kulkiessa hyvin pitäisi yhtäkkiä ruveta pelaamaan huonommin. Tämähän on joka tapauksessa ainakin nykyisellä liigan kokoonpanolla ohimenevä ongelma, koska huonoimmat pelaajat ovat kehittyneet. Itse voitin Massen vain 4-0 vaikka pelasin täysiä. Viime kaudella tulokset olivat 6-0 ja 7-0. Samoin Masse hävisi viime kaudella toisen pelin Zingalle 13-0, nyt 8-0. Minusta nämä tulokset kertovat edes jostakin kehityksestä.

Mitähän se mainitsemasi Pekkalakin nyt tekisi, jos ei Jykä olisi ollut reilu uran alussa, kun muu HeSu nöyryytti. Itse en myöskään olisi lajia jatkanut - ainakaan laajemmassa piirissä - jos alku olisi ollut yhtä armotonta rökitystä.

Opittuaan pelaamaan Pekkala pisti vahingon kiertämään ja myllytti nuorempiaan. Ja oliko Jykä nyt sitten niin reilu ? Olen sitä mieltä että Jykä ei olisi edes pystynyt voittamaan Pekkalaa joka pelissä murskaavasti vaikka olisi yrittänyt  :respekt:

[Rossonero]

Riippumatta siitä ratkaiseeko maaliero vai keskinäiset pelit, TÄYTYY seuraavan asian päteä ja olla yleisesti hyväksytty: jos pelaaja pelaa omalla hyvällä tasollaan (ei hampaat irvessä) ja maaleja vain sattuu tulemaan kymmenkunta, niin ei siinä ole mitään pahaa. Ei voi vaatia, että pelin kulkiessa hyvin pitäisi yhtäkkiä ruveta pelaamaan huonommin.

Kuten olen todennut, ne jotka saavat jotain kiksejä myllytyksestä, myllyttäkööt ihan rauhassa. Eli kyllä tuo asia pätee.

Itse vastustan sitä, että minun on PAKKO myllyttää maalieron takia, vaikka en sitä tahdo tehdä, vaan haluan selvässä johdossa kokeilla harvinaisempia ratkaisuja, jotka eivät johda niin usein maaleihin - vaikka niitä yrittäisi täysillä - ja samalla lieventävät lopputulosta.

Jokainen pelatkoon tyylillään, mutta miksi kenenkään pitäisi kärsiä tyylistään, jos on saanut paremmat tulokset keskinäisissä otteluissa yhtä paljon pisteitä keränneitä vastaan.

Ajatellaan sitten vaikka Jaakkoa. Myllytys jatkuu vieläkin, mutta "Jake the snake" ei luovuta.  

En usko, että Jaakkoa kismitti se, että voitin hänet 2-0 lohkossa, jossa aiemmin pieksin Pekkalan, ja Pekkala pieksi Jaakon 8-0. 2-0 riitti minulle, kuten usein futiksessakin ajatellaan. Vaan eipä ole Jaakkokaan paljon pelaillut viime aikoina, joten en tiedä tuosta todistelustasi.

Rökityksestä motivoivana tekijänä voin sanoa, että vesipalloa pelatessani etenkin vanhoilla pelaajilla oli usein tapana nöyryyttää pelissä uusia harrastajia. Vesipallo on pieni laji, enkä usko tuon olleen kovinkaan hedelmällinen toimintatapa, koska yli puolet uusista pelaajista lopetti muutaman vuoden sisällä. Monet juuri fiiliksen ja masentamisen takia. Itse pelasin treeneissä aina sillä rajalla noviiseja vastaan, että he saivat yrittää omien kykyjensä maksimirajoilla. Se kehitti pelaajia, mutta ei masentanut. Harva on pienestä lajista niin innoissaan, että haluaa jatkaa jatkuvasta turpiin saamisesta huolimatta. Joukkuepelin treenejä voi mielestäni hyvin verrata subuliigoihin, koska toiminta on vielä pientä - yhtä perhettä.

[Hönkki]

Ne kiksit tulevat kyllä paljon enemmän siitä, että yleensäkin pelaa hyvin (ihan sama kuka vastassa) kuin siitä, että nimenomaisesti murskaa aloittelijan. On täysin mahdollista, että kauden parhaat pelifiilikset ovat sellaisena päivänä kun kohtaa MYÖS sen heikoimman pelaajan. Ei silloin pidä jarrutella kun peli kerrankin sujuu.

[Sir Subbuteo]

Moi :shock:
Mielestäni tappiopelit voivat olla myös hyviö otteluja. Kansainvälisen pelityylin vuoden paras otteluni oli kun Stuart Osborne oli Helsingissä 9.4.2007 ja kun Hävisin Hönkille 0-2. Täytyy sanoa että kerrankin peli oli sellaista kun sen pitääkin. Huonoin pelini oli 4-0 voitto Stuartista. Paras pelini kautta aikain kansainvälisesti on ollut 3-4 tappio maailmanlistan ykkösestä
1992 (ranskalainen, muttei nimi tule mieleen) EDES 2-1 VOITTO SAMASTA HEMMOSTA EI NOUSE SAMALLE TASOLLE!

Itse inhoan noita murskavoittoja (oli ne omia tai toisten), mutta onneksi aika tekee tehtävänsä ja ei tällä iällä enään noita murskavoittoja tule kuin hyvin satunnaisesti, kun tuntuu että kaikki menee vahingossa putkeen. :roll:
Ja on muistettava että Jaakko on voittanut mm. Liesivaaran ja
allekirjoittaneenkin

[Rossonero]

Ne kiksit tulevat kyllä paljon enemmän siitä, että yleensäkin pelaa hyvin (ihan sama kuka vastassa) kuin siitä, että nimenomaisesti murskaa aloittelijan. On täysin mahdollista, että kauden parhaat pelifiilikset ovat sellaisena päivänä kun kohtaa MYÖS sen heikoimman pelaajan. Ei silloin pidä jarrutella kun peli kerrankin sujuu.

Ei toki, mutta kyse onkin siitä onko pakko murskata yksinkertaisia maaleja viljelemällä, kun pelin kulkiessa voisi kerrankin kokeilla hienompaakin. Ja pitääkö kaikkien murskata, vaikka siitä tulisi ikävä fiilis itselle? Maalieron pitäminen ensimmäisenä ratkaisevana tekijänä johtaa juuri tähän. Muunlaisella erottavien tekijöiden priorisoinnilla koko kauden maaliero olisi aika harvoin ratkaisevassa asemassa.

Kyllähän murskaukset kuuluvat aloittelijoiden peleihin, mutta jokaisen ottelun ei tarvitse olla sellainen.

Itseäni mietityttää myös se, että kun pisteet ovat pääasia, niin miksi esim. johtaessani vaikkapa kanssani tasaväkistä mutta minua parempaa maalintekijää Timoa vastaan 1-0 minun pitäisi kuitenkin edelleen hyökätä ja hakea maalia, koska tiedän, että tasapisteet ovat hyvinkin mahdolliset, ja jokainen keskinäisen ottelun maali merkitsee tuplahyötyä maalierossa. Tällä tavalla joudun pelaamaan järjettömästi ja riskeeraamaan voiton.

Mietityttää myös Zingan logiikka siinä, että hän sanoo puolustuksen olevan tärkein osa pelistä, ja kuitenkin hänen mielestään sijoituksia pitäisi ratkaista toimivan hyökkäyksen mukaan. Ymmärsinkö kenties väärin?