HeSu-liigan höpötysosasto

[Hönkki]

Onko kukaan kysynyt pojalta mikä fiilis jäi? Kenties melkoisesti tärkeämpää kuin mitä täällä väännetään.

En kysynyt, mutta yritin kyllä vähän pehmentää alla olevalla kommentillani

mutta koittakaa kestää. Muutaman myllyn joutuu ihan väkisin joskus ottamaan, jos haluaa kehittyä.

Taustatietona kerrottakoon, että "poika" on minua pidempi, eli ei ihan ala-asteella enää (Killer, älä sano mitä ajattelet).

[Hysteerinen rage quittaaja]

Taustatietona kerrottakoon, että "poika" on minua pidempi

Onni onnettomuudessa, ettei pelitilasta poistuttu hissillä..

[Porvoon turkkilainen]

Noissa Vesan kommenteissa oli erittäin järkeviä ja hyvin perusteltuja pointteja rakentavassa mielessä, joten meidän, jotka Hesusta siellä vierailevat, niin ei kannata kaikkea kritiikkiä ottaa niin itseensä, että heti väitellään ja viimeiseen asti yritämme nokitella itsemme voitolle. Siinä vain nolaa itsensä vielä varmemmin, vaikka onhan tässä jo tullut itsensä nolattua niin pahasti, ettei mainettaan enää pelastaa voi. Eiköhän tehdä kuitenkin niin, että jos ollaan jatkossa vielä Porvooseen tervetulleita, niin vastaavissa otteluissa pelin päätyttyä annamme ohjeita mitä kannattaa tehdä jatkossa paremmin. Ja ohjeita totta kai myös pelin aikana, koska ei se mestaruus niin tärkeä voi olla että jotain maalisuhdettä pitää pää puhki miettiä.  Eiköhän se opin antaminen ole kaikkein tärkeintä ihan seuraaviakin vuosia ajatelleen, kun olen ollut siinä uskossa, että alkuperäinen tarkoitus oli tässä juuri se, kun lähdimme Porvooseen mukaan. Toki minun neuvoja ei kannata kuunnella, kun tasoni on mikä on, mutta sinulla ja Jannella sitä on, kun olette aina olleet valtakunnan parhaita. Ymmärtääkseni roolini tässä liigassa on ollut teidän huippujen ja porvoolaisten välissä, jotta kehitystä tapahtuu. Siitä voidaan kaikki antaa Hönkille tunnustusta, että hän järkkää näitä pelejä ja on aikaisempana vuosina ennen turnauksia laittanut kokeneemmille pelaajille viestejä, jos keltanokkia ja varsinkin nuoria vastaan on pelejä, ettei missään murskajaisissa ole mitään järkeä.

Pistähän Ile privana se teidän tilinumero, niin laitan maksun tilille. Jos se on täällä jossain viestiketjussa, niin linkki siihenkin käy.

[Hönkki]

vaikka onhan tässä jo tullut itsensä nolattua niin pahasti, ettei mainettaan enää pelastaa voi.

elikkä ei mitään väliä enää

[Porvoon turkkilainen]

Siinä heitossa käytin minä-muotoa, joten kohdistin sen itseeni. Onko millään enää mitään väliä, niin sitä en tiedä. Toivottavasti on.

[Mr. Posh]

Höpötysosio: nukahdin varmaan siemenet perseessä kun aamulla sieltä sojotti päivänkakkara.
En ole huolissaan miten se pärjää missäkin kehitysvaiheessa koska luotan yhteisöllisyyteemme..
jollain on varmaan sisko, vaimo tai täti joka vois tulla kastelee sitä suht hyvällä kaarella.
Suihku ja pyyhe löytyy mut doppeldushit on mitä on.

Asia: Ilmoittaudun Stoke Cityllä seuraavaan HeSu-liigaan, jos vaan sarjaan pääsee.

[Killer]

Asia: Ilmoittaudun Stoke Cityllä seuraavaan HeSu-liigaan, jos vaan sarjaan pääsee.

Ehdottomasti mukaan vaan!

[kesämesu]

Joo mukaan vaan pääset mun tilalle !

[Hönkki]

Asia: Ilmoittaudun Stoke Cityllä seuraavaan HeSu-liigaan, jos vaan sarjaan pääsee.

Hieno homma, sopii minulle.

Pakko kertoa vielä vähän historiaa. Kun aloitin Kesiksen kanssa pöydällä pelaamisen joskus vuonna -82, niin minä olin selkeästi niskan päällä. Myllytin Kesistä ilta illan jälkeen selkeillä numeroilla. 5-1, 4-0, 6-1 ja välillä meni kymmenen paremmalle puolelle. Tästä huolimatta Kesis tuli meille pelaamaan aina uudestaan, vaikka kuinka piiskasin. En antanut mitään armoa. En jättänyt säälistä yhtään maalia tekemättä, enkä säälistä päästänyt yhtään maalia. Pyrin aina maksimaaliseen myllyyn. Se oli hyvin rehellistä touhua ja Kesis tiesi koko ajan ihan tarkkaan mikä on todellinen ero minuun. Tätä jatkui varmaan kolme vuotta. Sitten Kesis oppi pelaamaan ja yhtäkkiä tilanne kääntyi toiseksi. En ollut enää häntä parempi. En tiedä oliko Kesis itkenyt itsensä uneen pahojen tappioiden jälkeen (tuskin), mutta ainakin siitä eteenpäin hän pystyi nauramaan minulle napattuaan monia mestaruuksia nenäni edestä.

Meni taas muutama vuosi ja Gråsten tuli kuvioihin mukaan. Nyt minä ja Kesis myllytimme samaan tyyliin Gråstenia, eikä se varmasti ollut hänelle helppoa. Lause "Gråsteen on patsaana" tuli tutuksi. Numerot olivat alkuun vielä rumempia kuin silloin kun myllytin aikoinaan Kesistä, sillä eihän mikään ole ihanampaa kuin tilastojen parantelu. Ja silti Gråstenkin tuli pelaamaan kerta kerran jälkeen. Rankka työ tuotti tulosta ja Gråsten voitti ekan Hesu-mestaruutensa neljäntenä pelivuotenaan. Kaksi pelaajaa siis kehittyi huipputasolle käytyään läpi erittäin kovan ruukievaiheen. He molemmat saivat kyllä jonkin verran neuvoja, mutta eivät koskaan kesken pelin muuten kuin tilanne oli jo ohi ja pallo maalissa. Puukin sai aikoinaan samanlaista käsittelyä, mutta ei niin paljon ja ei niin kokemattomana.
Ilmeisesti myös Jussi on käynyt melko samanlaisen polun läpi kuin Kesis ja Gråsten. Kaikki kolme ovat voittaneet Hesu-mestaruuksia hyvällä prosentilla. Eli ovat siis oppineet pelaamaan.

Pelaajaan ei voi istuttaa intohimoa subuun säälin kautta ja intohimo on se joka pistää kehittymään. Jos pelaaja HUOMAA, että hän saa hyviä tuloksia siksi että vastustajat antavat hänelle säälistä hyviä tekopaikkoja tai muuten vaan päästävät helpolla, niin intohimo peliin kaikkoaa ja siinä on kohta entinen pelaaja. Siksi sanonkin: mylly on hyväksi. Mylly on totuus.  

[Lasse]

No onpahan taas keskustelua ja väittelyä saatu aikaiseksi... hohhotihoijaa.

Minua saa myllyttää. Samoin sitä "Hönkkiä pidempää poikaa". Ottaahan se minuakin ihan hirveästi päähän hävitä Hesulaiselle "100-0". Mutta kyllä se ottaa päähän hävitä myös 1-0 PSK:n vakiokalustoa vastaan. Ja nyt sattui vielä olemaan harvinaisen huono päivä muutenkin (menkat varmaan) niin eipä ittelläni enää ihan hirveästi ollu lopussa pelihuumoria. Eikä aina voikaan olla. Mutta aina saa myllyttää jos siihen luulee pystyvänsä.
Ja itse ainakin opin katsomalla myös ylivoimaisen vastustajan vyöryttämistä kohti omaa maaliani. Siinä jos jossain sitä oppii. Oma pelistä nauttimiseni on enemmän siitä kiinni että sattuuko olemaan huono päivä vai hyvä päivä. Ei siitä että häviänkö vai voitanko.

[JS]

Kait se pitää osallistua, kun oma nimi mainittu useampaan kertaan..

Tosiaan turpaan tuli 25 vuotta sitten kovia lukemia. Timo oli vanhempi ja pelannut huomattavasti enemmän, niin mitä muutakaan olisi voinut odottaa. Joku olisi varmasti luovuttanut ja lopettanut. Taas omalla kohdalla se sai aikaan sen, että laitoin oman kentän kotiin ja opettelin itsekseni ja Timon kanssa niin kauan, että lopulta pelasin tasapäisesti. Monta vuotta sen jälkeen osallistuin ensimmäisen kerran HeSuun ja silloin alla oli jo niin paljon pelejä, että tasaisia pelejä pelattiin. Mulle se tapa sopi. Varmasti jollekin toiselle se ei olisi sopinut.

Lähtökohta on aika erikoinen jos vastakkain pelaa yksi Suomen parhaista ja kaveri, joka pelaa ensimmäisiä pelejään. Voiko joku olettaa, että pelistä tulee tasainen? Mielestäni on epäkunnioittavaa vastustajaa kohtaan pelata tahallaan välinpitämättömän huonosti. Toinen asia on se, että aika useat täällä mietitte mitä ulkopuolella ajatellaan lajista. Antaako se hyvän kuvan ulospäin jos 40 vuotta pelannut Suomen top 3 pelaaja voittaa kadulta tulleen kaverin 1-0?

Opettamiseen ja oppimiseen liittyviä tutkimuksia en lähtisi hirveästi tuijottamaan. Niistä saa varmasti työkaluja, mutta loppujen lopuksi jokainen tilanne on erilainen. Olen opettanut koripalloa 15 vuotta ja huomannut, että ei ole yhtään samanlaista ihmistä oppijana. Joku lopettaa kun saa turpaan kunnolla ja toinen innostuu tilanteen haastellisuudesta. Samalla tavalla opettajia on erilaisia. Siinä vaiheessa, kun löytyy opettaja joka on sopiva juuri sille oppijalle kenen kanssa työskentelee on mahdollisuus onnistua. Oikeita ja vääriä opetusmenetelmiä on mielestäni monia.

En lähtisi hirveästi arvostelemaan muiden toimintatapoja. Jokainen meistä ajattelee eri tavalla ja meillä on eri arvoja. Oma tapa ajatella asioista, joka on kehittynyt vuosien varrella ei välttämättä sovi muille vaikka se miten hienolta omassa mielessä kuulostaisikin.

[Hysteerinen rage quittaaja]

Viisaita sanoja. Olen samoilla linjoilla koripallovalmentajan kanssa.

T: Kolmen pisteen hypäriylämummo.

[Porvoon turkkilainen]

Arto Paasilinna tarttui kerran jotakin hänelle rivouksia huutelevaa pentua Kampissa pillistä kiinni, ja nyrkki kohosi lyöntiasentoon, mutta valitettavasti sivulliset ennättivät väliin. Antaisin siitä Artolle vuoden kasvattajan palkinnon. Valmennuskasvattamisessa vain tämä on totuus:

http://www.antikvariaatti.net/product.php?id=275893

[AriFerra]

http://www.iltasanomat.fi/jalkapallo/art-1422161546475.html

[Hönkki]

Hyvä kirjoitus Jussilta. Nämä ovat tosiaan hyvin yksilöllisiä tapauksia. Jos olisi kyseessä 7-vuotias, joka pelaisi liigassa jossa kaikki olisivat häntä selvästi parempia ja kävisit vuorotellen piiskaamassa häntä 15-0, niin varmaan ajattelisin pedagogisesti Rosson tapaan.
PSK:ssa on kuitenkin kyse noin 16-vuotiaasta kaverista, joka ottaa kauden aikana toki muutaman ison myllyn, mutta suurin osa peleistä on kuitenkin kohtuullisen tasaisia. On siinä vissi ero.

Mielestäni junnujen kanssa kaikista tärkeintä on rehellisyys sääntöjen kanssa. Jos pystytään välttämään pienimmätkin epärehellisyydet ja epäselvyydet sääntöjen kanssa, niin ollaan oikealla polulla. Myös jos pelin henkeen kuuluu kalastuksen välttäminen, niin sitten vältetään. Toki nämä ovat tärkeitä ihan kenen kanssa vaan, mutta junnujen kanssa korostetusti.

En siis tuomitse myllyjä, mutta ehkä vastapainoksi opetusta voisi enemmän antaa. Päätinkin, että alan kirjoittelemaan PSK:n osioon
aiheesta "Näin pysäytät Chelsean ja Evertonin". Polin mestaruus saattaa hyvinkin ratketa maalierolla. Ratikkaohjeet kunniaan.