Viikon kysymys

[Hönkki]

Enivei, onneksi ei lähdetty skideinä koskaan kokeilee skaboihin kun välineinä oli iso pallo, muikut ja nylonkentät.  Cheesy Ois subu-lehden nosmokinglinja viskattu roskiin ja lähdetty hakikselle lähimmän puodin eteen.

Siellä riuhuivat paljon pahemmat piiskat kuin minä. Toki tein maalin silloin kun pystyin.

[nabel]

Enivei, onneksi ei lähdetty skideinä koskaan kokeilee skaboihin kun välineinä oli iso pallo, muikut ja nylonkentät.  Ois subu-lehden nosmokinglinja viskattu roskiin ja lähdetty hakikselle lähimmän puodin eteen.

Siellä riuhuivat paljon pahemmat piiskat kuin minä. Toki tein maalin silloin kun pystyin.

[Hönkki]

Enivei, onneksi ei lähdetty skideinä koskaan kokeilee skaboihin kun välineinä oli iso pallo, muikut ja nylonkentät.  Ois subu-lehden nosmokinglinja viskattu roskiin ja lähdetty hakikselle lähimmän puodin eteen.

Siellä riuhuivat paljon pahemmat piiskat kuin minä. Toki tein maalin silloin kun pystyin.

Hyvin usein tasapisteissä minulla oli huonompi maaliero, kun en ollut myllyttänyt riittävän tehokkaasti. Kaikkeni kyllä tein, myönnetään.
Jos joku heikompitasoinen sai minua vastaan 0-0 pelin, niin tiesi ainakin pelanneensa hyvin. Ei ollut mikään säälipiste. Näin on edelleenkin.

[Porvoon turkkilainen]

Kurittava piiska on välittämistä ja rakkautta. Ehdottomat nuhteet 1-8 kavennuksesta, jos tulee kalan seurauksena.

[Killer]

Kurittava piiska on välittämistä ja rakkautta. Ehdottomat nuhteet 1-8 kavennuksesta, jos tulee kalan seurauksena.

Ja jos mestaruustaisto vaatii pienten piiskaamista, on pedagogiikan väistyttävä.

[Hönkki]

Kurittava piiska on välittämistä ja rakkautta. Ehdottomat nuhteet 1-8 kavennuksesta, jos tulee kalan seurauksena.

Ja jos mestaruustaisto vaatii pienten piiskaamista, on pedagogiikan väistyttyvä.

#kohti_uutta_kriisiä

[Rossonero]

Kurittava piiska on välittämistä ja rakkautta. Ehdottomat nuhteet 1-8 kavennuksesta, jos tulee kalan seurauksena.

Ja jos mestaruustaisto vaatii pienten piiskaamista, on pedagogiikan väistyttävä.

Siksi pelaankin Spursilla.

[Hönkki]

Ehkä kerron pienen tarinan miten Gråstenin "koulutus" aikoinaan eteni. Gråsten alkoi pelaamaan joskus -87 ja vastustajat olivat pääsääntöisesti minä ja Kesis. Ainakin omalta kohdalta voin sanoa että pelasin ekat 50 peliä Gråstenia vastaan enemmän tai vähemmän puolivaloilla, mutta en kertonut sitä hänelle. Perustulos oli joku 4-0 minulle. 50 pelin jälkeen hänen tasonsa oli jo selkeästi noussut, mutta edelleen voitin hänet 2-0 tai 3-0, koska olin samaan aikaan pikkuhiljaa nostanut omaa tasoani häntä vastaan. Muistan edelleen Gråstenin raastavan turhautumisen kun tulokset eivät olleet juuri yhtään parantuneet, vaikka pelejä oli jo hänellä takana kymmenittäin. Jouduin erityisesti selittämään hänelle, että alussa pelasin vähän löysästi, mutta nyt piti jo puristaa täysiä, että voitin hänet. Se auttoi ja Gråsten jaksoi taas tsempata. 100 peliä lisää ja hän oli ohi minusta. Myöhemmin Gråsten on kehunut että annoimme hyvää koulutusta.

Kun pelaa aloittelijoiden kanssa, niin siinä tulee aina se eteen, että kuinka täysiä pelaa ja miten selvästi sen kertoo vastustajalle.
Pitäisi pelata selkeästi aloittelijan tasoa paremmin, jotta pystyy antamaan esimerkkiä miten subua kannattaa pelata. Ei saa tehdä niitä virheitä mitä aloittelija tekee. Kun aloittelija tietää, että vastassa on kymmeniä vuosia lajia harrastanut pelaaja, niin hänen oletuksensa on, että tasoeroa löytyy. Jos tasoeroa ei löydy, niin hän ajattelee, että onko tämä niin vaikea peli, että vuosikymmenienkään treenamisen jälkeen vastustaja ei ole tuon parempi. Mielestäni ei myöskään ole hirveän pedagogista voittaa peli aloittelijaa vastaan vaikka 2-0 ja antaa samantien ymmärtää, että olisin voittanut hänet 10-0 jos olisin pelannut tosissani.

80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa kun Gråsten ja Kesis olivat parhaimmillaan ja Hovikin jo ihan kohtalaisessa vedossa, niin myllytulokset Hesussa olivat täysin arkipäivää. Myllytettäviä kuitenkin helpotti se, että he pelasivat keskenään tasaisia pelejä.

Pakkasesta voi ehkä olla montaa mieltä, mutta hänen kunniakseen voi sanoa, että hänen eka liigapelinsä oli 0-15 häviö Gråstenille Pakkasen ollessa jotain 11-v ja silti hän jatkoi pelaamista vielä lähes kymmenen kauden ajan. Ei siis kaatunut subu-ura siihen yhteen tappioon.

Henkilökohtaisesti voi tunnustaa yhden tapauksen, jolloin olisi pitänyt vähän jarrutella. Aivan Hesun alkuaikoina voitin erään kaverin 13-0, joka oli aikaisemmin pelannut vain lattialla. Peli oli siis hänelle eka pöydällä ja Hesun säännöillä. Vielä kun Kesis voitti hänet siihen perään jotain 10-0, niin eipä näkynyt enää sitä kaveria subupöydän ääressä. Tämä on mielestäni kuitenkin ainoa kerta kun olen käyttänyt selkeästi liian pitkää piiskaa. 6-0 häviöt ovat vielä normaalia elämää ja ne pitää kestää. Tämän olen havainnut myös 8-v poikani fudisharrastuksen tiimoilta. Siellä myllytulokset ovat arkipäivää, vaikka kuinka on tasoryhmät käytössä. Toki se menee niin, että välillä voitetaan 6-0 ja välillä hävitään 6-0.

Ehkä meidän pitää Hesussa mennä vielä enemmän siihen suuntaan, että on erikseen ns. kovat sarjat ja vähemmän kovat sarjat, esim. liiga ja divari ihan eri managereille. Jos siis tasoerot koetaan ongelmaksi. 

[SouthernBoogieCat]

Hyviä ja viisaita kokemuksia Hönkiltä!!

Myllytyksiin joutuneena kerron omat kokemukseni tähän perään. Kuten Hönkki viittasikin tarvitaan pelejä parempia vastaan kehittymiseen ja niiden myllytysten kestämistä mutta yhtä lailla myöskin tasaisempia pelejä oman tasoisiaan vastaan. Esimerkiksi itse vuosina 1991-1995 kun olin Subuharrastukseni huipulla siis aktiivisuuden ja osittain tulostenkin osalta pelasin sekä pelejä kovia pelaajia vastaan ja myös samantasoisiani vastaan. Nuo helpommat pelit auttoivat kestämään kovissa peleissä usein tulleet tappiot ja myös helpompienkin pelien vire siirtyi kovempiin peleihin ja osittain vaikutti tuloksiin sekä myös pelimotivaatioon. Kun Timo ja Panu yms. kumppanit joita vastaan pärjäsin lopettivat niin tulokset heikkenivät vuosituhannen vaihdetta kohden sekä samalla osaltaan motivaatio. Toki motivaatioon vaikutti myös muutkin asiat mm. 2000-luvulla terveysongelmat mutta myös muut harrastukset. Eli kyllä molempia tarvitaan kehitykseen pelissä kuin pelissä eli vaikeampia ja helpompia pelejä. FIFAssa ja NHL:ä sekä PESissä olen huomannut saman. Näissä erona Subuun nähden on ollut että vaikka piiskatuksi on joutunut yhtä lailla (eli helpommalla ei ole päässyt) niin isosta pelaajamassasta on väistämättä löytynyt myös oman tasoisiaan (ei kuitenkaan aina helppoja) joita on voittanut ja motivaatio on säilynyt siten kuin pelkkien piiskausten kautta. Toki myös se että onlinesta löytyy vastuksia milloin vaan vaikuttaa että pelejä on helpompi konsolipeleissä järjestää kuin peleissä joissa sama fyysinen tila on välttämätön pelien pelaamiselle. Ja pienestä pelaajamassasta johtuen (josta iso osa on konkareita) Subussa on vaikeampi ollut 1990-luvun jälkeen löytää omantasoisiaan vastuksia kuin ajoittain.

[Rossonero]

Kurittava piiska on välittämistä ja rakkautta. Ehdottomat nuhteet 1-8 kavennuksesta, jos tulee kalan seurauksena.

Ja jos mestaruustaisto vaatii pienten piiskaamista, on pedagogiikan väistyttävä.

Siksi pelaankin Spursilla.

Toiseksi suurimman Socrateksen sanoin (käännettynä englanniksi):

Beauty comes first. Victory is secondary. What matters is joy.

[Rossonero]

Piiskausta on monenlaista. Ei ole yhtä vastausta eikä ole yhtä piiskattavaa henkilöä. Muistan etenkin porvoolaisten ja nopean kohdalla lukuisia tilanteita, joissa vastustajasta näki, että nyt ei ole enää kivaa pelata tätä peliä. Ja kyse oli aikuisista tai teineistä. Tunnelman ja vastustajan eleiden ja mielialan tulkitseminen on tärkeää tällaisessa.

Hönkin pointti sopivasta vastuksesta on naulan kantaan. Pelatessani vesipalloa olin yhdessä vaiheessa Suomen parhaita pelaajia. Etenkin omissa treeneissä uudempia tai nuorempia pelaajia vastaan laitoin aina heidät äärirajoille, kunnheillä oli pallo, mutta siten, että pystyvät tekemään jotain, jos onnistuvat omien kykyjensä huipulla. Olisin voinut ottaa pallon aina pois, jos olisin halunnut, mutta se ei olisi motivoinut eikä kehittänyt. Kerroin myös aina mitä kannattaa tehdä ja miten voi toimia paremmin seuraavalla kerralla.

En toisaalta hyväksynyt sitäkään, että jos vastustajalla on selvästi heikoin lenkki, joka ei pelaa samalla tasolla muiden kanssa, häntä rivosti hyödynnetään ("anna sen heittää"). Laji on pieni ja tällaisia pelaajia oli joskus kovemmankin jengin pakko peluuttaa. Vastustajan henkilöitä pitää myös kunnioittaa. Kovaa voi pelata, ja tietyllä tasolla hyödyntää heikkouksia. Kaikella on kuitenkin rajansa, esim. tuo julkinen heikkouden esilletuominen ei ole ok.

Subussa ei pelata joukkueena, joten kyse on tämän sekoituksesta. Ehkä jopa enemmän joukkuekavereista. Kun Fabio-Pasin kanssa pelattiin paljon ja hän oli aloittelija, käytiin aina läpi oikeita tapoja pelata tilanne myös kesken HeFi-pelien. Kesti kauan ennen kuin hän voitti, mutta kehittyi motivoituneena.

Asia ei ole yksinkertainen. Jos on tuntosarvet esillä ja huomioi vastustajan tunnetilaa, pääsee tässä jo pitkälle. Enkä toki sano, että olisi yhtä oikeaa tapaa toimia.

[SouthernBoogieCat]

Vastustajan henkilöitä pitää myös kunnioittaa. Kovaa voi pelata, ja tietyllä tasolla hyödyntää heikkouksia. Kaikella on kuitenkin rajansa, esim. tuo julkinen heikkouden esilletuominen ei ole ok.


Asia ei ole yksinkertainen. Jos on tuntosarvet esillä ja huomioi vastustajan tunnetilaa, pääsee tässä jo pitkälle.

Tässä tulee hyviä pointteja (lainasin vaan osan vaikka koko teksti oli täyttä tavaraa). Jopa onlinessa joissa osa piiskaa selvästi heikompaa pelaajaa surutta niin olen myös nähnyt tapauksia omissa peleissäni joissa olen ollut selkeästi tappiolla niin eivät kaikki ole sen jälkeen lähteneet enää täydellä höyryllä piiskaamaan lisää. Eli tässä tuo vastustajan lukeminen on korostunut jopa verkossa pelatessa. Osassa noissa peleissä olen saattanut henkisesti jo luovuttaa ja se on ollut helppo toki lukea vastustajan. Mutta osassa vaikka olisinkin jaksanut vaikkapa 0-7-tilanteessa yrittää (tai jopa suuremmissa tappiolukemissa) niin osa vastustajista on selkeästi pelannut varmistellen ja ehkä hakenut joitain hienoja kikkoja. Joskus on käynyt niin että pienen suvantovaiheen jälkeen jos olen päässyt parilla maalilla kaventamaan esimerkiksi niin on taas saattanut alkaa piiska heilumaan. Ja on sellaisiakin pelejä ollut joissa on käynyt tuo Rosson mainitsema opetuselementti eli pelin jälkeen olen saanut 1-12-tyylisistä lukemista huolimatta palautetta ja nimenomaan positiivista jos siihen on ollut aihetta sekä rakentavia vinkkejä pelaamiseen. Nämä siis 1 vs 1-peleissä. Joukkuepeleissä palautetta on tullut kokeneemmilta joukkuekavereilta sekä myös olemme joukkueena saaneet paremmilta vastustajilta erilaista palautetta. Joukkuepeleissäkin on pätenyt osittain nuo samat mitä alussa kerroin eli osa vastustajista piiskaa ja osa on jättänyt sen vähemmälle selkeissä tilanteissa joissa vastus on selvästi heikompi. Samat lainalaisuudet aika pitkälti näissä jutuissa pätevät oli kyse Subusta, vesipallosta tai konsolikiekon/futiksen 1 vs 1 tai 6 vs 6 tai 11 vs 11 peleistä. Tosin Pro Clubsissa meidän jengillä ei ole kovinkaan paljoa kokemusta vielä piiskatuksi tulemisesta koska vaikka olemme tottakai myös hävinneet  niin lukemat sekä pelitapahtumat ovat niissäkin peleissä olleet maltillisia (siis missä itse olen pelannut joukkueeni peleistä). Mutta jos nousemme vielä 7.divarista ylöspäin kuten on tarkoitus niin voi olla että piiska heiluu.

[nabel]

Itse kun tein paluun peliin 2015 lähes 20v tauon jälkeen kesti varmaan se 40 peliä että tein Heikosta vastaan maalin. Eka voitto tais tulla jossain 70 pelin jälkeen? Ja huom että pelattiin PiSun säännöillä, eli iso boltsi ja pakin kautta sai maalata.

Sitten kun tulin ekoihin sm-kisoihini olin pelannut niitä ennen sen ehkä 20 peliä pikkuboltsilla, en semmoista nähnyt tai tiennyt olemassaolosta sitä ennen. Että ollin oppivuodet tässä on yhä käynnissä, en kunnon piiskaa ole saanut, 0-5 Kesistä taitaa se isoin olla. Sen verran masokistisesti diggaan tästä etten vielä lähde kulumallakaan näistä porukoista. 

[Hönkki]

Nykyään piiskausta on huomattavasti vähemmän kuin 80-luvulla. Astrolla puolustussiirrot menevät paremmin eteen kuin kankaalla ja muutenkin nykyään porukka on sen verran taktisesti kypsää, että ihan hurlumheitä ei edes näe kuin aivan satunnaisesti. Voi sanoa että todella moni pelaa ihan kelvollista puolustuspeliä. CL-karsinnoissa oli toki se joku KUPSin 9-0 myllytys.

80-luvulla oli mielestäni enemmänkin niin, että hyviä hyökkäyspelimanagereita oli vaikka kuinka, mutta ainoastaan minä, Seppo ja joku Tuomas Kivelä pelattiin kunnolla puolustuksen kautta.

[SouthernBoogieCat]

90-luvun Subusta on jäänyt mieleen yleisesti se että maaleja tehtiin enemmän mitä esimerkiksi nykyisessä HeSu-liigassa. Ja nuo isommat maalimäärät ysärillä olivat siis mielestäni myös kovempien pelaajien keskinäisissä tai huippu vs. keskikasti ei siis pelkästään kärkipelaajat vs. hännänhuiput kaltaisissa piiskauksissa. Kun lajia on seurannut nyt "Subueläkkeellä" niin silmiinpistävää on ollut maalimäärien vähentyminen dramaattisesti. Esimerkiksi Kesiksen Chelsea ei 90-luvulla juurikaan pelannut maalittomia pelejä ja nykyään ne eivät ole hänen peleissäänkään harvinaisuuksia. Uskon että juuri yleinen taktisen osaamisen taso on noussut sekä osaltaan myös paljon maaleja tekevien pelityylimuutokset kenties ja ehkä harrastajien ikääntyminenkin on vaikuttanut maalimääriin. Monia syitä voi olla.