Helsinki Open 9-10.5.2009

[Epis]

Veikkaan, että jo se että Juholla on mahdollisuus pitää kämpässään kenttää kokoajan pelikuntoisena on etu, jota monella muulla ei ole. Tosin itsekin odottelen suurella innolla ja mielenkiinnolla SiSun kesäleiriä tai vastaavaa treenietappia, jossa puristetaan miehestä kaikki mehut ja täytetään mieli superüber taktiikoilla ja taidoilla.

[Zinga]

Aggelinas kehui turnaustamme FISTF-forumilla, joten hyvä me! Toivottavasti tämä näkyy ensi vuonna ulkolaisten pelaajien määrän kasvuna:

I want to thanks all the above people for their nice words concerning my performance in Finland.
I also want to thanks Kari and Teemu for the excellent weekend that they offered to all players. A very good venue, with professional tables and pitches was there. The program was really tight and fast and kept all the players focused on the game.  
The playing level of the Finish players, the fair play of all the participants and the very good refereeing are also some points needed to be mentioned.
Very good hospitality from the organizators and a really sporting atmosphere made all the players to feel like home. Very good work boys.
Closing I would like to inform and recommend  all the players from all over Europe that it was a tournament really worth someone to attend. Me and my team mate Argyris will do our best to repeat it next year. And maybe next time more players will be there, mostly because those guys deserve it.

Thanks a lot guys.

Giorgos Aggelinas

[Zinga]

- Pelaaminen ja harjoittelu.

Harjoitteluvinkkejä kannattaisi jakaa vielä enemmän kuin tähän asti. Mitä ja miten ? Varsinkin Jerelle olisi hyvä antaa neuvoja.

juhon treenivinkit kiinnostaisi myös, ellei ole kovinkin salaisia..

Kaitsu voisi modata tuon treenaus-topicin Yleistä-osioon. Siellä on aika monta hyvää vinkkiä treenaukseen ja pelin kehittämiseen.

[Rossonero]

Turnaus oli jälleen mielenkiintoinen. Harmi vain, että sunnuntai jäi tunnetusta syystä torsoksi. Lauantaista jäi sen verran hyvä pelituntuma (poislukien eka peli Purtsia vastaan), että olisi ollut mukava kokeilla uudestaan kansainvälisiä vastaan. Aggelinas oli lauantaina ihan voitettavissa, vaikka toki olikin selvästi parempi pelaaja kuin minä. Yhtä hyvällä pelillä kuin kaksi edellista peliäni (Poulidis ja Wille), olisin ollut todella lähellä. Toki peli olisi voinut olla hänen puoleltaa erilainen eri tilanteessa. Ja itse olisin ruvennut jännittämään...

Juttelin äitienpäiväasiasta ainakin Beifussin, Aggelinaksen ja Poulidisin kanssa (tuli puhetta sunnuntain turnauksesta, ja kerroin etten pääse, eikä esim. Karhunen pääse). Kaikki ymmärsivät ja olivat sitä mieltä, että asiat on priorisoitava, ja harmittelivat vain huonoa onnea päivän valinnassa. Beifussilla ei ole lapsia, mutta oli kuitenkin saanut vaimoltaan hieman satikutia, kun lähti äitienpäiväksi reissuun, joten on se muuallakin iso asia.

Ulkomaalaispelaajista on sanottava muutamia asioita. Poulidis (Kreikassa n. 35, vetskuissa n. 10.) oli heikkotasoinen. Beifuss on pöytätenniksessä kovemmalla tasolla Saksassa, ja vuosi jakautuukin niin, että valtaosa ajasta menee sen parissa, ja loput (loppukeväästä alkusyksyyn) subuillessa. Osittain siksi ei ole ihan niin kova. Aggelinas (Kreikassa n. 5, vetskuissa 1.) käytti ihan ovelia taktisia juttuja, joita ei ole tullut edes mietittyä. Pitää kokeilla seuraavassa turnauksessa. Blümel oli mielestäni paras pelaaja, joka on Suomessa pelannut. Puolivaloilla (ja keskiviikkona saadulla uudella jengillä) pelanneenakin hänestä näki, mikä on todellinen taso. Karhuselle toki hatunnosto finaalipaikasta, mutta välierä oli kyllä niin vahvaa yhtä maalia, että vain Karhusen unelmatorjunnat ja vastustajan tottumattomuus pohjiin mahdollistivat tuloksen. Blümel kertoi, että voittaa yleensä Hippiksen kahdella tai kolmella maalilla, joka antaa vertailupohjaa tasosta.


Sitten noista muista kommenteista:

Mitään SM-ranking -listaan pohjautuvaa A ja B -kategoriointia en kannata, koska lista kertoo eniten siitä, kuka pelaa paljon turnauksia. Toki kärkipää erottuu ihan todellisesti. Mutta esim. nyt Zaccy on edellä Timoa, koska pelaa enemmän turnauksia. SM-kisat toimivat jonkinlaisena Mastersina, koska suurin osa on mukana. Meillä on myös niin vähän pelaajia, että ei ole järkeä järjestää turnauksia vain osalle. Sveitsiläinen systeemi takaa paljon sopivan kovuisia pelejä.

Hönkki kirjoitti siitä, että kovat pelit auttaisivat, vaikka harjoittelisi kuinka paljon. Toisaalta kyllä, mutta ainakin minusta tuntuu, että kovat pelit suomalaisia vastaan auttavat juuri siten kuin Zingalle on käynyt. Eli kehitytään pelaamisessa juuri omiamme vastaan. Suuri miinus kovien pelien osalta tulee myös siitä, että niissä ei uskalla kokeilla uusia juttuja, joita tarvittaisiin, jotta yksilö pärjäisi paremmin muuallakin kuin meidän omissa peleissämme.

Lähtisin ennemmin liikeelle räätälöidyistä treenipeleistä, joissa jaetaan etukäteen roolit, ja joissa ei puututa pieniin virheisiin. Tarkoitan sitä, että toinen pelaajista pelaa tarkoituksemukaisesti kansainväliseen tyyliin. Siis nopeampaa peliä, tietyntyylisiä taktisia kuvioita ja kansainvälisiä vetopaikkoja. Tuo ei tietenkään onnistu, jos kaikki virheet ja menetykset lasketaan. Siispä niihin ei pidä puuttua liikaa. Kaitsun kanssa sparrasimme hetken la-aamuna niin, että ensin toinen hyökkäsi enemmän ja sitten toinen. Molemmat saivat treenata molempia. Tämä onnistui siten, että näpäytys ohi ei tarkoittanut väkisin menetystä. Eli tilannetta vain jatketaan, vaikka nopea näpäytys menisi ohi pallosta, jotta saadaan tuntumaa pelityyliin, eikä puututa harjoituksen kannalta epäolennaiseen. Tällaista tehdään lähes jokaisessa pallopelissä. Miksei siis myös subussa. Voin selittää tarkemmin, jos jäi epäselväksi.

[Hönkki]

Hönkki kirjoitti siitä, että kovat pelit auttaisivat, vaikka harjoittelisi kuinka paljon. Toisaalta kyllä, mutta ainakin minusta tuntuu, että kovat pelit suomalaisia vastaan auttavat juuri siten kuin Zingalle on käynyt. Eli kehitytään pelaamisessa juuri omiamme vastaan. Suuri miinus kovien pelien osalta tulee myös siitä, että niissä ei uskalla kokeilla uusia juttuja, joita tarvittaisiin, jotta yksilö pärjäisi paremmin muuallakin kuin meidän omissa peleissämme.

Zingan mukaan tilanne on se, että kärkinelikon taso nousee kun saadaan ensin nostettua kärkinelikon takana olevien pelaajien tasoa. Heidän tasonsa nousee kun he saavat pelata parempiaan vastaan ja kun ulkomaalaisia ei ole hirveästi tarjolla, niin sitten vaan pelejä kärkinelikkoa vastaan. Näin ainakin kuvittelisin oman pelini tason nousevan. Hitaassa se ainakin toimi kun olin Liesivaara-Gråsten myllyssä muutaman vuoden. Tosin jo yksikin käynti ulkomailla kovassa turnauksessa voi opettaa yllättävän paljon.

Kotiharjoittelusta sen verran, että on tullut hinkattua, mutta kun se pitää tehdä aina myöhään illalla, niin kovat treenimäärät kasvattavat univelkaa. Pitää harkita hyvin tarkkaan koska treenaa, jotta tärkeissä peleissä saisi treenamisesta hyödyn irti.

Lähtisin ennemmin liikeelle räätälöidyistä treenipeleistä, joissa jaetaan etukäteen roolit, ja joissa ei puututa pieniin virheisiin. Tarkoitan sitä, että toinen pelaajista pelaa tarkoituksemukaisesti kansainväliseen tyyliin. Siis nopeampaa peliä, tietyntyylisiä taktisia kuvioita ja kansainvälisiä vetopaikkoja.

Ei nyt aivan huono ajatus. Jollain tavalla peliä pitää saada kansainvälisempään suuntaan.

[Make]

... Puolivaloilla (ja keskiviikkona saadulla uudella jengillä) pelanneenakin .... välierä oli kyllä niin vahvaa yhtä maalia, että vain Karhusen unelmatorjunnat ja vastustajan tottumattomuus pohjiin mahdollistivat tuloksen.

 

[Puppe]

Rankka oli turnaus se on pakko myöntää. Vaikka 9 peliä kahdessa päivässä on aika vähän verrattuna 15 vuoden takaisiin noin 20 pelin viikonloppuihin. Tosin silloin saunominen ei kiinnostanut niin paljon. Osaltaan tietty vähät yöunet ja muu ajankäyttö   Omat tavoitteet ylittyivät sunnuntain välieräpaikan myötä joten täysin tyytyväinen olen.

Ihmetystä aiheutti itselleni se, että jo Sisu-turnauksesta jäänyt suhteellisen nousujohteinen kuntokäyrä oli pysynyt aika hyvin uomissaan ja tökki vain ajoittain.

Pelejä en kaikkia jaksa analysoida erikseen. Maininnan arvoista mielestäni eka peli lauantaina Willeä vastaan, jossa jäin 1-1 tasuriin. Wille osaa välillä pelata uskomattoman vaikeasti enkä ansainnut siinä pelissä enempää.

Samoin lauantain Barrage-peli Purtsia vastaan 2-1 niukka voitto, jota Purtsi hallitsi mutta väkisin sain puristettua rinnalle ja ohi. Purtsi pelasi nopeasti hyökkäyspäässä onnistuen normaalia paremmin ja silloin olen pulassa. Samaten karvaus onnistui eli olin pulassa oikeestaan omia aseitani vastaan.

Sunnuntailta nostan esiin Papadopoulos pelin 3-0 voiton, joka ratkaisi lohkovoiton. Numerot eivät kerro koko totuutta, koska maalivahtini oli tulessa ja vastustaja veti ainakin 4 kertaa tolppaan. Omat puolen kymmentä maalipaikkaa joista 3 sisään loistavilla vedoilla. Tuomari Beyfuss ihasteli peliä ottelun jälkeen(oli tuomari) ja täytyy sanoa kaikesta onnesta huolimatta, että se oli pitkästä aikaa sellaista peliä, johon jatkossa kannattaa tähtätä. Tuolla tasolla ja pelit alkaa sujua kaikissa kansainvälisissä peleissä.

Muuten arpaonni ei itseäni "suosinut" vaan vastassa oli tuttuja suomikasvoja. Täyden päivätyön saa heitäkin vastaan tehdä mutta ne ovat valitettavasti aika samanlaisia johtuen siitä, että ollaan pelattu paljon vastakkain. Ei siis millään huonolla mutta kehityksen kannalta voisin itsekin poiketa joskus rutiineista ja yrittää jotain hiukan erilaista. Toki näitä ei uskalla näin isossa turneessa tehdä mutta jossain kuitenkin.

Muuten harjoittelusta...tuolla tyylillä että pelataan välittämättä kaikista virheistä oppii kaikista parhaiten. Pelasin Kokkosta vastaan ennen turneeta maanantaina hiukan tuohon tyyliin. Se pitää vastustajan mielenkiinnon yllä jos on heikompi ja kehittää samalla koska saa ja uskaltaa yrittää pelata nopeammin ja eri tavalla.

Kotireeneistä sen verran että jos lauta on mahdollista pitää aina saatavissa tottakai se helpottaa harjoittelua. Vetoja 9v patteri maalissa...haltuunottoja viivalta viivalle...tietty matka liikettä tietyllä määrällä kosketuksia jne. mielikuvitus on rajana kun yrittää näppäilytekniikkaa kehittää. Taktiikan kanssa on sitten eria asia. Sitä voi oikeestaan testailla vaan peleissä.

[Rossonero]

Hönkki kirjoitti siitä, että kovat pelit auttaisivat, vaikka harjoittelisi kuinka paljon. Toisaalta kyllä, mutta ainakin minusta tuntuu, että kovat pelit suomalaisia vastaan auttavat juuri siten kuin Zingalle on käynyt. Eli kehitytään pelaamisessa juuri omiamme vastaan. Suuri miinus kovien pelien osalta tulee myös siitä, että niissä ei uskalla kokeilla uusia juttuja, joita tarvittaisiin, jotta yksilö pärjäisi paremmin muuallakin kuin meidän omissa peleissämme.

Zingan mukaan tilanne on se, että kärkinelikon taso nousee kun saadaan ensin nostettua kärkinelikon takana olevien pelaajien tasoa. Heidän tasonsa nousee kun he saavat pelata parempiaan vastaan ja kun ulkomaalaisia ei ole hirveästi tarjolla, niin sitten vaan pelejä kärkinelikkoa vastaan. Näin ainakin kuvittelisin oman pelini tason nousevan. Hitaassa se ainakin toimi kun olin Liesivaara-Gråsten myllyssä muutaman vuoden.

Toki pitää pelata myös suomalaisia kovia vastaan. Tarkoitin, että se ei pelkästään ole ratkaisu, eikä edes kovin usein mahdollista etäisyyksien ja eri aikataulujen takia.

Suomalaisia sääntöjä ei suoraan voi verrata tähän tilanteeseen, koska suomalaisten sääntöjen "maailmanmestarit" ovat suomalaisia. Jos vaikkapa Blümelin tavoin olisi parikymmentä todella kovaa pelaajaa lähialueilla riittäisi pelkästään heitä vastaan pelaaminen jo pitkälle.

[Rossonero]

... Puolivaloilla (ja keskiviikkona saadulla uudella jengillä) pelanneenakin .... välierä oli kyllä niin vahvaa yhtä maalia, että vain Karhusen unelmatorjunnat ja vastustajan tottumattomuus pohjiin mahdollistivat tuloksen.

 

Väärinkäsityksiä välttääkseni huomautan, että tuo ei vähennä lopputuloksen arvoa. Lopputulos on aina se, joka ratkaisee. Finaalissa oli kuitenkin enemmän saumaa pelillisesti. Maken veskaripeli oli kyllä parasta suomalaista näkemääni noissa peleissä. Siinäkin etenkin meillä muilla on kehittymisen varaa, ja Hönkin mainitsemia rankkari-kisoja pitäisi pelata treenipelienkin yhteydessä.

[Rossonero]

Samoin lauantain Barrage-peli Purtsia vastaan 2-1 niukka voitto, jota Purtsi hallitsi mutta väkisin sain puristettua rinnalle ja ohi. Purtsi pelasi nopeasti hyökkäyspäässä onnistuen normaalia paremmin ja silloin olen pulassa. Samaten karvaus onnistui eli olin pulassa oikeestaan omia aseitani vastaan.

Purtsi pelasi lauantaina minua vastaan molempien aamun ekan pelin. Ja täytyy sanoa, että Purtsi pelasi paremmin kuin esim. viime vuoden IO:ssa. Oma peli ei ollut ihan kohdallaan (ei varmaan Purtsillakaan ekassa pelissä), mutta se ei selitä kaikkea, sillä Purtsi loi hyvin paikkoja ja puolusti hyvin. Hieno juttu, että tuntumaa on, koska pelit ovat ilmeisesti jääneet aika vähiin Heinolassa (Mikko sitä myös hieman harmitteli). Miten muuten Sami? Onko vielä kuvioissa?

[Porvoon turkkilainen]

Siinäkin etenkin meillä muilla on kehittymisen varaa, ja Hönkin mainitsemia rankkari-kisoja pitäisi pelata treenipelienkin yhteydessä.

Te, jotka pelaatte nopean pelejä, niin kehittäisikö rankkariosaamista esimerkiksi se, jos Hefissä olisi aina pelin päättyessä tasan rankkarikilpailut, jonka voittaja saa kaksi pistettä ja hävinnyt yhden. Treenipelien rankkaritkin kehittävät, mutta niissä ei ole samanlaista painetilannetta kuten sarjaotteluissa.

[Epis]

Siinäkin etenkin meillä muilla on kehittymisen varaa, ja Hönkin mainitsemia rankkari-kisoja pitäisi pelata treenipelienkin yhteydessä.

Te, jotka pelaatte nopean pelejä, niin kehittäisikö rankkariosaamista esimerkiksi se, jos Hefissä olisi aina pelin päättyessä tasan rankkarikilpailut, jonka voittaja saa kaksi pistettä ja hävinnyt yhden. Treenipelien rankkaritkin kehittävät, mutta niissä ei ole samanlaista painetilannetta kuten sarjaotteluissa.

Tai voisiko järjestää niin, että jokaisen ottelun jälkeen lauottaisiin rankkarit? Esim kaikki 5 vaikkei tilanne sitä välttämättä edellyttäisi. Voittajalle 1 piste ja häviäjälle 0, niin tällä saisi eräänlaisen sarjanomaisen lisämausteen. Tai voi noita mun puolesta laukoa ilman pisteitäkin...

[Rossonero]

Siinäkin etenkin meillä muilla on kehittymisen varaa, ja Hönkin mainitsemia rankkari-kisoja pitäisi pelata treenipelienkin yhteydessä.

Te, jotka pelaatte nopean pelejä, niin kehittäisikö rankkariosaamista esimerkiksi se, jos Hefissä olisi aina pelin päättyessä tasan rankkarikilpailut, jonka voittaja saa kaksi pistettä ja hävinnyt yhden. Treenipelien rankkaritkin kehittävät, mutta niissä ei ole samanlaista painetilannetta kuten sarjaotteluissa.

Tai voisiko järjestää niin, että jokaisen ottelun jälkeen lauottaisiin rankkarit? Esim kaikki 5 vaikkei tilanne sitä välttämättä edellyttäisi. Voittajalle 1 piste ja häviäjälle 0, niin tällä saisi eräänlaisen sarjanomaisen lisämausteen. Tai voi noita mun puolesta laukoa ilman pisteitäkin...

HeFi:n ja varmaan muidenkin liigojen kannattaisi tällaista miettiä. En kuitenkaan liittäisi pisteitä normaalin liigan peleihin, vaan pelaisin sarjan ohessa rankkari-liigan, jossa samat pistesysteemit kuin normaaleissa peleissä. Ja lauottaisiin niin, että aina kaikki viisi vetoa. Tällainen lisä ei veisi kuin viitisen minuuttia peliä kohti, ja sopivaa treeniä tulisi.

[Epis]

Niin siis tarkoitin, että erikseen nuo rankkareiden pisteet, kuin HeFi-pisteet...

[Hönkki]

Ihan tosielämän vitsinä kerrottakoon:

Auto sammuikin sitten tien viereen 200 metriä ennen kotia ja sinne jäi.

Vaihdetaan Peugeot 306 kolmeen pikkupalloon. Takaboksiin mahtuu subukenttiä, mutta ei kulje eteenpäin. Vein auton korjaamolle ja piti olla korjauksen jälkeen kunnossa, mutta sammui uudestaan heti seuraavana päivänä. Nyt uudestaan korjaamolla.

HeFi:n ja varmaan muidenkin liigojen kannattaisi tällaista miettiä. En kuitenkaan liittäisi pisteitä normaalin liigan peleihin, vaan pelaisin sarjan ohessa rankkari-liigan, jossa samat pistesysteemit kuin normaaleissa peleissä. Ja lauottaisiin niin, että aina kaikki viisi vetoa. Tällainen lisä ei veisi kuin viitisen minuuttia peliä kohti, ja sopivaa treeniä tulisi.

Ei yhtään hassumpi idea.