Helsinki Open 9-10.5.2009

[Hönkki]

Kohtalaisen rankka turnee.

Omat pelit:

Lauantai

I Tuominen (veterans) 1-0
Kankeahko aamunavaus heti klo 8. Ilellä puolustus ok. Maali heti alussa ja sen jälkeen ei hirveästi mestoja. Pakkovoitto.

Aggelinas (veterans) 1-2
Jälleen alussa johtoon. Tällä kertaa "hiukan" onnekkaasti vedolla pienestä kulmasta. Veskari torjui eteensä ja vetäjä jatkoi matkaansa maalille pistäen reboundin sisään. Tuleva tripla-mestari jaksoi kuitenkin kärsivällisesti myllyttää ne pari maalia tiukasta kymmenen miehen linjasta huolimatta. Aggelinaksen pelissä yhdistyivät sopivassa suhteessa nopeat pyrähdykset ja taktinen kypsyys. Veikkaisin että erittäin kokenut peluri.

Poulidis (veterans) 2-1
Vastustajalla muutamia kv-tason haltuunottoja, mutta muuten aika kaukana Aggelinaksesta. Heti pelin alussa oli fiilis että voito on mahdollinen. Poulidiksen pelityyli sopi minulle erittäin hyvin: todella hyökkäävää, mutta hidasta ja hänen hyökkäyksensä sumputtuivat oudosti. Vastustajan päädyssä oli paljon tilaa ja kun omat pitkät haltuunotot onnistuivat tärkeissä kohdissa, niin pääsin tekemään pari maalia. Hefi-liigassa nippanappa kestikastia.

Leppälä 1-0
Mikusta on jonkinlainen henkinen yliote, liekö sitten pelityylikysymys ? Mikun ehdoton valtti on jatkovedot ja kun ne saa jotenkin pois, on vahvoilla. Pääsin taas pyörittämään omaa peliä riitävän paljon ja siihen ratkesi. Maali oli kyllä lirutus.

W Hölttä 0-1
Willeä vastaan ei ikinä tiedä miten peli lopulta kääntyy. Alussa oli paikka mennä 1-0 johtoon ja uskon että siihen olisi ratkennut, mutta veto oli todella onneton. Sitten Wille alkoi uskoa itseensä ja teki lopulta taitavasti laidasta. Minulla 15 sekkaa ennen loppua jälleen loistava paikka tasoitukseen ja vetokin oli nyt hyvä, mutta Willen veskari torjui näyttävästi poikittain yli maalin. Shokkitappio.

Mustonen 1-3
Puppea vastaan on taas todella vaikeaa ihan kautta linjan. Pupen karvaukseen ja nopeisiin liikkeisiin laukaisuviivalla en meinaa millään löytää lääkkeitä ja nyt piti vielä lähteä hakemaan pakkovoittoa. Kavennus lopussa oli kosmeettinen, mutta ehkä pieni henkinen lukko siinä kuitenkin aukesi. Taisi olla vasta toka maali kaikkina aikoina Puppea vastaan nopeessa. Ulkona kisasta.


Sunnuntai

Groen 6-0
Nuori hollantilainen lähti turnaukseen yhden subumatsin kokemuksella ja siihen nähden ihan hyvin, että yleensä pystyi edes vähän pitämään palloa. Beifussin kanssa oli sopimus että kumpikaan ei tee enempää kuin 6 maalia. Välillä en oikein tiennyt miten pelata ettei se olisi niin selvän näköistä etten edes yritä maalia.

Beifuss 1-1 shoot-out 2-3
Saksalainen osasi pelata nopeasti, mutta ei muuten ollut mitään eurooppalaista huipputasoa. Täysin voitettavissa oleva matsi. Alussa 0-1 häviöllä, mutta sen jälkeen sain aika hyvin pelin haltuun. Tasoituksessa veto lähti hyvin etukulmaan, mutta sitten vähän myöhemmin aivan identtisestä paikasta heikko nippasu tolppaan. Olis pitäny ...
Shoot-outissa sitten selvisi, että Beifuss osaa chipata pienestä kulmasta veskarin yli ja kun veskarikin tärisi väärässä tahdissa, niin tuli sekin 2-1 johto hukattua. Veikkaisin Beifussia Hefin keskikastiin.

Poulidis 2-0
Edellisen päivän kohtaamisen toisto, paitsi nyt Poulidis ei tehnyt kavennusta lopussa, vaan minä 2-0 tyhjiin. Kokonaisuutena parempi peli kuin Beifussia vastaan ja parempi kuin edellinen peli Poulidista vastaan.

Mustonen 0-2
Puppeen se sitten taas päättyi. Eka jakso meni vielä 0-0 hirveällä linjasumputuksella, mutta sitten väistämätön tapahtui. Puppea vastaan on varmaan pakko lähteä pelaamaan vaan ultrataktista ja toisaalta kovalla riskillä mahdollisimman nopeaa peliä, vaikka taidot eivät siihen riittäisikään. Nykyinen tyylini ei pure Puppeen ollenkaan.

[Zinga]

En jaksa (ainakaan vielä) tehdä pelikohtaista analyysia. Kokonaisuudessaan täytyy sanoa että eilen ja vielä tänäänkin oli aika väsynyt niin fyysisesti kuin henkisestikin. Siinä mielessä oli hienoa, että ulkolaiset pelaajat kiittivät turnausjärjestelyjä ja lupasivat tulla ensi vuonna uudestaan. Lisäksi Blümel lupasi tehdä kovaa suusta suuhun -mainostusta Itävallassa.

Oma peli oli jo SISU-turnauksessa aika räpellystä ja Helsinki Openissa linja jatkui. Viime vuoden HO:n kansainvälissen peliin oli aika paljon matkaa. Oma viiltävä analyysi sunnuntaina asiaa saunassa miettiessä oli, että pelini on tällä hetkellä pohjautunut menestyksen maksimoimiseen Suomessa eikä pelin todelliseen kehitykseen. Tämä näkyy siinä, että saan suomalaisia vastaan otettuja tarvittavia tiukkoja voittoja, mutta ulkolaisia vastaan tulos on usein parin maalin tappio. Ero taktisesti on hiuksenhieno, mutta ratkaiseva. Tähän mm. Blümel kiinnitti huomiota. Hän sanoi, että jos he (ulkolaiset) alkavat pelata hitaasti (kuten suomalaiset), eivät he todennäköisesti pärjäisi pelissä. Tilannenopeutta kasvattamalla päästään peliin, johon suomalaiset eivät ole tottuneet ja tällöin puolustuksessa tapahtuu kaksi asiaa: 1) ratkaisevat virheet avaavat ne tarvittavat maalipaikat ja 2) puolustusnäpäytyksiä tehdään viittä hyökkäysnäpäytystä vastaan noin kaksi, jolloin puolustusasetelmat eivät pysy koossa.

Maken hieno menestys GP:ssä taitanee nostaa Maken SM-rankingin piikkipaikalle. Tämä on oikeastaan minulle hyvä juttu siinä mielessä, ettei tarvitse spennata kärkipaikan pitämistä. Näin ollen voi tehdä riskillä radikaaleja ratkaisuja pelityylissä ja katsoa mihin se johtaa. Todennäköisesti luvassa on romahdus, mutta siitähän sitten ainakin oppii.

Joka tapauksessa on sanottava, että olemme menneet hienosti jälleen eteen päin subumaana. Erityisen hienona asiana on nostettava Jeren otteet lauantain turnauksessa. Jere on matkalla juuri oikeaan suuntaan pelityylissään ja on todella potentiaalinen pelaaja kansainvälisesti. Lisäksi positiivista viikonloppuna oli Nevalaisen Mikon ja Jaakon osallistuminen turnaukseen ja siitä nauttiminen. Kuten Mikulle saunassa lauantaina sönkötin, on mielestäni ns. kärkinelikolle (Make, allekirjoittanut, Puppe ja Juho) ainoa mahdollisuus todelliseen kehittymiseen se, että nelikon takana tuleva tasainen joukko kehittyy pelissä. Nykyisellään tuntuu, että kärkinelikolle riittää rutiiniotteet kotimaisiin voittoihin ja se ei kehitä. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu edellä esitetystä luokittelusta. Helsinki Open on juuri ideaali tapahtuma tätä yleistä kehitystä ajatellen. Lisäksi suosittelen lämpimästi ulkolaisia turnauksia, jos ne vain ovat mahdollisia esimerkiksi lomamatkojen yhteydessä. Hemmetin hienojen ihmisten tapaamisen lisäksi saa uusia pelikokemuksia. Luulisin monen menneen pelaajana huimasti eteen päin jo sillä että katsoi yhden pelin Aggelinasta tai Blümelia. Taktisesti peli on aivan jotain muuta kuin meidän peleissä.

Niin, ja ZingaBet tuplasi liikevaihtonsa ja jätti edelleenkin jaettujen voittojen määrän nollana!  

[AriFerra]

Minä haluan kiittää kaikkia, jotka olivat pelaamassa viikonloppuna.
Ja tietysti erityiskiitokset menevät...sanotaan sitten vaikka että...yhdistykselle, joka virallisesti turnauksen järjesti.
Tarkoitan siis, että todella monet tekivät onnistumisen hyväksi hyvää työtä ja oli ilo olla taas mukana hienossa turnauksessa hyvässä seurassa.

Omista peleistä on turha tehdä sen kummempia analyysejä.
Muutama huomio kuitenkin:
-Hönkkiä vastaan vain yksi päästetty maali oli positiivista. Negatiivista se, että en saanut ainoatakaan laukausta ManUa kohti

-Jos teen edes yhden maalin turnauksessa, olen tyytyväinen. Kaitsulle tein. Pirlo zippasi takanurkkaan juuri ennen ekan jakson loppua.
Tosin peli oli tuhat kertaa huonompi osaltani kuin SM-turnauksessa, jossa Kaitsun viimeksi kohtasin. Ja hei Kaitsu! Se vika maalisi tuli, kun olin jo lopettanut pelaamisen...

-Vaikka Juho on valovuoden edellä minua, niin olemme jostakin syystä kohdattaessamme pelanneet suhteellisen tasaisia otteluja tyyliin 0-4 jne.
Nyt Juho paukutti maaleja urakalla, mutta!!!!
Yllättäen pääsin hyökkäämään ja murtauduin käsittämättömällä munkilla ManUn puolustuslinjan läpi. Kaka rynnisti ja laukoi itse maalin.

-Klisee: Viimeisempänä mutta...ei tosiaan vähäisempänä!
Monet muistavat turnauksista ja täältä foorumilta sadatukseni, joka on mielestäni yksi suurimmista ongelmistani pelaamisessani:
Kabanossit! Grillinakit! Nippu k*****, siis kyniä, paksuja sellaisia.
Nyt joudun peruuttamaan kaikki tähän viittaamani puheet!
Nimittäin. Tämä meidän tuplamestari, AGGELINAS, Giorgos (GRE/kic).
Kaveri oli, jos mahdollista, isokokoisempi kuin minä.
Mutta se mikä oli ratkaisevaa minun pelaamisen jatkumon kannalta, oli se huomio minkä tein.
Uskokaa tai älkää, niin Giorgiolla oli vielä jyytimmät sormet kuin minulla!
Ihan totta. Ja minä pelasin häntä vastaan kaksi ottelua.
Ja noilla Chorizo-sormillaan hän voitti molemmat kisat!!!

PSK otti siis osaa turnaukseen lauantaina. Oma osuus oli, ja lultavasti on aina, se että on ilo pelata.
Kerta kerran jälkeen iloa/jännitystä tuo myös se, että jälkikasvu kehittyy, ja se kai onkin ainoa toivepilkku tämän perheen menestymisessä?

Erityisen hienona asiana on nostettava Jeren otteet lauantain turnauksessa.

Blumelkaan ei kai ihan täysillä valoilla pelannut?
Mutta ei kai sentään tahallankaan neljää maalia päästänyt, koska Jere hävisi hänelle 4-7, mutta Wälmä kuitenkin 0-10?

Wälmän kohtaamisessa ratkaistiin jatkoon pääsijä.
Monille, ainakin Wälmälle, oli hyvin suuri jännitys ilmassa, kumpi voiton vie. 5-0 kertoi sen, että potentiaalia löytyy nuoresta pojasta.

Beifussia (?) vastaan poika olisi sitten tarvinnut sitä malttia. Pakituksen kautta jos olisi malttanut pelata, ja odottanut vastaiskun paikkaa?
0-4 tappio siis normaalilla hööki-ryntäys-pelillä.

Jere on matkalla juuri oikeaan suuntaan pelityylissään ja on todella potentiaalinen pelaaja kansainvälisesti.

Jos malttaisi satsata myös pulustukseen, voisi saada jotain aikaiseksikin.
Tosin, viime pelit PoFissa (anteeksi kun täällä viittaan oman kerhomme peleihin) osoittivat, että siihen suuntaan on menossa.
Vaikka asia ei tänne otsikkoon kuulu, heitänpä (jos vaikkapa Mikma ei lukisi tätä) vahvan veikkauksen, että Jere vie kuitenkin ensi kauden PoFin, jättäen isäukkonsa kolmanneksi.

Huh, mitä miljoona juttua.
Kiitokset tulivat kuitenkin kaikille, nähdään turnauksissa, ja koittakaa kestää meitä!

-ile-
(takamiehenä kirjoittamassa: Jere)

[SouthernBoogieCat]

Wälmän kohtaamisessa ratkaistiin jatkoon pääsijä.
Monille, ainakin Wälmälle, oli hyvin suuri jännitys ilmassa, kumpi voiton vie. 5-0 kertoi sen, että potentiaalia löytyy nuoresta pojasta.

Yllätyin todella positiivisesti kuinka kova pelimies Jere - nuoresta iästään huolimatta - on! Olin pelannut Ileä vastaan tasaisia pelejä ja arvelin ennen turnausta kun katsoin lohkoja että nuorempi Tuominen olisi ollut minulle unelmavastus mutta eipä ollutkaan. Jere on tällä hetkellä nopeassa minua selvästi edellä (hitaasta en tiedä koska kohtaamisia ei ole vielä ollut). Jere on aloittanut nopean nuorella iällä ja jos kehitys jatkuu samanlaisena olen varma että Jerestä tulee varteenotettava tekijä nopean SM-tasolle ja ehkä jopa MM-tasollekin.

[Epis]

Ja hei Kaitsu! Se vika maalisi tuli, kun olin jo lopettanut pelaamisen...

Muutama sekuntti ennen vihellystä eikä mitään virkaa tuolla maalilla, kunhan kokeilin...

Jerellä on kyllä potentiaalia ja kehitystä näkyy jo. Itse en noita Jeren pelejä nähnyt, mutta aiemmissa näkemissäni olen kaivannut maltillista ja harkitsevampaa peliä, mutta kyllähän sekin puoli varmasti aikanaan kasvaa.

[miku]

Subu ry. TIEDOTE 11.5.2009


vapaa julkaisuun HETI


MARKO KARHUNEN lähellä Grand Prix -voittoa

- kreikkalainen Giorgos Aggelinas triplamestariksi subbuteon Helsinki Openissa


Lauantaina Espoossa järjestetyssä subbuteon Helsinki Open 2009 -Grand Prix kilpailussa oltiin lähellä suomalaista subu-historiaa. TFC Lynxiä edustava Marko Karhunen raivasi tiensä finaaliin saakka. Matkalla kaatui mm. turnauksen ykkössijoitettu, itävaltalainen Christian Blümel. Koskaan aikaisemmin suomalainen pelaaja ei ole tämän tason kilpailuissa selvinnyt finaaliin saakka.

- Lähdin voittamaan kyllä loppuotteluakin ihan tosissaan, kreikkalainen osoittautui piirun verran paremmaksi tällä kertaa, aavistuksen pettynyt Karhunen sanaili heti taiston tauottua.

Sunnuntaina oli vuorossa International Open -tason kilpailu, johon Karhunen ei valitettavasti päässyt osallistumaan. Voiton vei jälleen siis Aggelinas. Parhaana suomalaisena IO-kilpailussa jaetulla kolmossijalla oli Jani Mustonen.

- Hävisin ykkössijoitettu Blümelille välierissä. Ei siinä ollut kuitenkaan kahta sanaa, ja ehkä mieluiten juuri hänelle näissä kisoissa sitten tippuikin. Mahtava pelaaja - ja pelimies, Mustonen nauraa.

Lauantaina pelattiin myös veteraaniturnaus. Sen voitti myös Aggelinas, hopeisen mitalin kaappiinsa vei HeSU PJK:n Kari Hakkarainen.

Tulokset kokonaisuudessaan:
http://subu.fi/Hki_Open_09/HO2009_GP.htm
http://subu.fi/Hki_Open_09/HO2009_IO.htm

Lisätietoja ja haastattelupyynnöt:

Kari Hakkarainen / Suomen Pöytäjalkapalloyhdistyksen pj.
050 549 3227
mailto:kari.hakkarainen@tieto.com">kari.hakkarainen@tieto.com

Marko Karhunen / TFC Lynx
040 8080 405

[miku]

niin eli tiekka lähti jakoon. jos joku kysyy kuvia niin laittakaa tähän vaikka linkkejä.. tänks.

niin ja tänks kaikille kivasta turnauksesta sen enempää erittelemättä nimiä. helvetin kivaa oli - taas kerran - vaikkei peli kulkenutkaan.

[Hönkki]

Kiitos kaikille avusta järjestelyissä. Varsinkin Zinga ja Juho tekivät ison duunin, mutta apua tuli muutenkin vähän yhdeltä jos toiselta ja niinhän sen pitää mennäkin.

kärkinelikolle (Make, allekirjoittanut, Puppe ja Juho) ainoa mahdollisuus todelliseen kehittymiseen se, että nelikon takana tuleva tasainen joukko kehittyy pelissä. Nykyisellään tuntuu, että kärkinelikolle riittää rutiiniotteet kotimaisiin voittoihin ja se ei kehitä

Tämähän se on se kriittinen juttu. Kärkipelaajat kehittyvät parhaiten pelaamalla mahdollisimman paljon mahdollisimman kovia vastaan. Sama pätee kärkinelikon takana oleviin. Pitäisikö muodostaa SM-liiga esim. kahdeksalle parhaalle vai jatkaa nykyisellä systeemillä ? Eräs välimuoto olisi sellainen, että rankingkisat normaaliin tapaan, mutta itse SM-kisoissa A- ja B-sarja rankingsijoitusten perusteella. Menisikö B-sarjalaisilta motivaatio ?  

Mallia voi ottaa myös FISTF:ltä, jolla on vain parhaille tarkoitettu Masters-kisansa. Mikä sitten olisi paras ratkaisu, niin että myös muut kuin kärkipelaajat otetaan riittävästi huomioon ?

[Zinga]

kärkinelikolle (Make, allekirjoittanut, Puppe ja Juho) ainoa mahdollisuus todelliseen kehittymiseen se, että nelikon takana tuleva tasainen joukko kehittyy pelissä. Nykyisellään tuntuu, että kärkinelikolle riittää rutiiniotteet kotimaisiin voittoihin ja se ei kehitä

Tämähän se on se kriittinen juttu. Kärkipelaajat kehittyvät parhaiten pelaamalla mahdollisimman paljon mahdollisimman kovia vastaan. Sama pätee kärkinelikon takana oleviin. Pitäisikö muodostaa SM-liiga esim. kahdeksalle parhaalle vai jatkaa nykyisellä systeemillä ? Eräs välimuoto olisi sellainen, että rankingkisat normaaliin tapaan, mutta itse SM-kisoissa A- ja B-sarja rankingsijoitusten perusteella. Menisikö B-sarjalaisilta motivaatio ?  

Mallia voi ottaa myös FISTF:ltä, jolla on vain parhaille tarkoitettu Masters-kisansa. Mikä sitten olisi paras ratkaisu, niin että myös muut kuin kärkipelaajat otetaan riittävästi huomioon ?

En lähtisi nykyistä systeemiä muuttamaan, sillä suurin motivaatio pelissä on pelata eri pelaajia vastaan. Saan ihan riittävästi pelata Juhoa vastaan jo omissa peleissämme (ja näköjään joka Helsinki Openissa  ). Kärkiporukan takana olevat pelaajat eivät kehity ilman pelejä kärkiporukkaa vastaan, joten pelaajien erittely turnauksissa voisi sekä laskea kaikkien motivaatiota että heikentää kehitystä. Se on sitten eri asia, jos haluamme järjestää Masters-turnauksen kotimaisia versioita. Nämä voidaan toki hoitaa ilman yhdistyksen järjestelyjäkin omien liigojen muodossa.

Olen jo ennekin tainnut sanoa, että suurin kehitys ei tapahdu turnauksissa (2-5 peliä) vaan harjoituskentillä ja omissa liigoissa (tuhansia vetoja ja näpäytyksiä sekä satoja pelejä).

Mielestäni lääkkeitä tuohon koko tason (ja samalla myös kärkipelaajien) kehitykseen ovat:
 - Helsinki Open
 - Kansainvälisiin turnauksiin osallistuminen.
 - Uusien pelaajien löytyminen.
 - Vuosien kuluminen ja uusien pelaajien kehittyminen (mallia Jere).
 - Nykyisten pelaajien motivaation ylläpitäminen
 - Pelaaminen ja harjoittelu.

Juhon kehityskäyrän ja treenimäärän sekä Aggelinaksen rutiinin ja nakkisormien perusteella on mielestäni selvää, että oli pelaaja miten lahjakas tai makkarasormi hyvänsä, riittävällä peli- ja harjoitusmäärällä kaikilla meistä on mahkut kansalliselle huipulle. Toki erittäin ratkaisevassa roolissa tässä on motivaatio, resurssit (raha ja aika), perhetilanne yms.

[AriFerra]

- Uusien pelaajien löytyminen.
 - Vuosien kuluminen ja uusien pelaajien kehittyminen (mallia Jere).

Ai, ai, kun maltetaan odottaa muutama vuosi:
Pia, Vilma, Pete, Miika, Miikan systeri...

[Hönkki]

Olen jo ennekin tainnut sanoa, että suurin kehitys ei tapahdu turnauksissa (2-5 peliä) vaan harjoituskentillä ja omissa liigoissa (tuhansia vetoja ja näpäytyksiä sekä satoja pelejä).

Kotonaan voi harjoitella kuinka paljon tahansa, mutta pelin puutteet tulevat todellisuudessa esiin vasta ns. tosipeleissä kovaa pelaajaa vastaan. Myös keinot parantaa omaa peliään keksii parhaiten pelaamalla juuri noita pelejä. Jos ajatellaan kokonaisuutta eli ihan kaikkia pelaajia, niin nykyinen systeemi on ok, mutta jos halutaan pikkuisen terästää kärjen otetta, niin Masters olisi minusta ihan hyvä. Rankingkisoja on nykyään aika paljon, joten yksien rankingien tilalla voisi olla Mastersit.

[Hönkki]

Tuli vielä yksi juttu mieleen: shoot-out turnaus jonkin rankingin yhteydessä.

[Hönkki]

Jos jollain on valokuvia turnauksesta, niin Papadopoulos ottaisi mielellään vastaan.

georgy_papadopoulos(at)yahoo.co.uk

[Hönkki]

- Pelaaminen ja harjoittelu.

Harjoitteluvinkkejä kannattaisi jakaa vielä enemmän kuin tähän asti. Mitä ja miten ? Varsinkin Jerelle olisi hyvä antaa neuvoja.

[miku]

- Pelaaminen ja harjoittelu.

Harjoitteluvinkkejä kannattaisi jakaa vielä enemmän kuin tähän asti. Mitä ja miten ? Varsinkin Jerelle olisi hyvä antaa neuvoja.

juhon treenivinkit kiinnostaisi myös, ellei ole kovinkin salaisia..