World cup 2008 Wien

[Hönkki]

TULOKSIA:

Tiikkaja - Loureiro 0-10 tai 0-11 (Tiikkaja sekosi laskuissa)
Tiikkaja - Benita 0-7

Zinga - Donval 0-3

Karhunen - Blümel 1-5


Kun nyt ajattelee miten meidän tasoa pystyisi nostamaan, muuten kuin reissaamalla kymmenen kertaa vuodessa ulkomaisissa kisoissa, niin tulee ekaksi mieleen, että meidän aivan parhaiden pelaajien pitäis pelata erittäin paljon keskenään. Esim. 4-6 parasta pelais jotain superliigaa. Mahdollisimman kovia pelejä mahdollisimman paljon. En oikein keksi mitään muuta realistista tapaa.

[Puppe]

TULOKSIA:

Tiikkaja - Loureiro 0-10 tai 0-11 (Tiikkaja sekosi laskuissa)
Tiikkaja - Benita 0-7

Zinga - Donval 0-3

Karhunen - Blümel 1-5


Kun nyt ajattelee miten meidän tasoa pystyisi nostamaan, muuten kuin reissaamalla kymmenen kertaa vuodessa ulkomaisissa kisoissa, niin tulee ekaksi mieleen, että meidän aivan parhaiden pelaajien pitäis pelata erittäin paljon keskenään. Esim. 4-6 parasta pelais jotain superliigaa. Mahdollisimman kovia pelejä mahdollisimman paljon. En oikein keksi mitään muuta realistista tapaa.

Sponsori ja puitteet kuntoon niin kaikkihan on mahdollista  

[Hönkki]

TULOKSIA:

Karhunen - Delogne 1-6

Zinga - Leitner 1-4


Kun vertaa viime MM-kisojen tuloksiin, niin Zinga ja Karhunen pelasivat astetta peremmin. Tiikkajalla opintomatka, mutta se oli täysin odotettavaa. Huomenna on realistiset mahdollisuudet Monacoa vastaan.

Heidän pelaajansa avoimessa sarjassa:
Nicolas Wlodarczyk MON 91
Thierry Petit MON 357

veteraaneissa:
Lionel Abecassis MON 70
Alexandre Popoff MON 233

[Epis]

Kun nyt ajattelee miten meidän tasoa pystyisi nostamaan, muuten kuin reissaamalla kymmenen kertaa vuodessa ulkomaisissa kisoissa, niin tulee ekaksi mieleen, että meidän aivan parhaiden pelaajien pitäis pelata erittäin paljon keskenään. Esim. 4-6 parasta pelais jotain superliigaa. Mahdollisimman kovia pelejä mahdollisimman paljon. En oikein keksi mitään muuta realistista tapaa.

Eikös olisi parempi saada luotua mahdollisuus kaikille oman tason nostamiseen, eikä ainoastaan kärjelle joista osa jo tälläkin hetkellä pelaa 'melkein voittamaton' -statuksella? Mehän ollaan tätä kansainvälistä versiota veivattu nyt pari vuotta ja kuten on moneen kertaan todettu niin pitkä nihkutus historia ei tee meistä automaattisesti hyviä kansainvälisessä pelissä.

Oman näkemykseni perustuu kansainväliseen aktiiviseen toimintaan ja pelaamiseen. Suomea on nyt saatu jo yhden ison turnauksen perusteella hyvin markkinoitua ja saatu tarjous yhteisistä turnauksista Norjalta ja Tanskalta. Tästä on keskusteltu toisessa topikissa, mutta vuotuiset kohtaamiset (toistaiseksi) parempia vastaan tarjoavat oppitunnin kansainvälisiltä pelaajilta. Uskon että tarjoaisivat halutessamme mahdollisesti lyhyen priiffauksen taktikointiin ja peruspelaamiseenkin jos vain viitsisi asiaa tiedustella.

Muutenkin veikkaan ja toivon, että parin seuraavan vuoden aikana useammalla pelaajalla löytyy enemmän kiinnostusta ja mahdollisuuksia osallistua ulkomailla järjestettäviin kisoihin vaikka eipä tuo varmaan koskaan ole kiinnostuksen puutteeseen kuollut. Mutta jos saadaan vuodessa järkättyä turnaus tai pari ulkolaisilla osanottajilla ja tähän lisätään osan porukan kohdalla pohjoismaiden kisat niin kokemusta alkaa väkisinkin karttumaan. Ja omatoimisesti voi harjoitella vaikka kehittämällä omia harjoituksia tai vaikkapa testaamaan netissä nähtyjä suorituksia.

MM-kisoissa kyyti on näköjään ollut kovaa ja itse näen pienen erikoisuuden liittyen seka-pelaamiseen. Tiikkaja on nihkutusmaassa vaikea vastus monelle, mutta kansainvälisillä kentillä 99,8% ja 100% nopeaa pelaavat Zinga ja Make ovat saaneet tulokset pidettyä jokseenkin siedettävimpinä. Jos tuloksia vertaa GP/IO -viikonloppuun niin omalla kohdalla vastustaja olisi varmasti lopettanut pelaamisen 15:sta tai viimeistään 20:nen maalinsa kohdalla ihan vaan säälistä...

Tsemppiä joukkue-kisaan! Uskon ja toivon, että pojat saavat huomenna poimittua päänahan tai pari. Onkos kisoista saatu miten paljon mediaa talteen?

[Puppe]

Tsemppiä joukkue-kisaan! Uskon ja toivon, että pojat saavat huomenna poimittua päänahan tai pari.

Tähän(kin) on helppo yhtyä... :pintsm8:

[Hönkki]

Eikös olisi parempi saada luotua mahdollisuus kaikille oman tason nostamiseen, eikä ainoastaan kärjelle joista osa jo tälläkin hetkellä pelaa 'melkein voittamaton' -statuksella?

Ajatukseni taustalla on kokemukset 90-luvun nihkutuksista. Liesivaara ja Gråsten pelasivat keskenään yliluonnollisen määrän pelejä, mutta SEN LISÄKSI osallistuivat Hesu-liigaan. Mestaruudet tulivat Hesun kautta, tason nousu epävirallisten treenipelien kautta. Jos parhaat pelaavat keskenään paljon treenipelejä, niin se ei ole muilta pois, oikeastaan päinvastoin kun muutkin saavat sitten entistä kovempia pelejä näitä huippuja vastaan. Kun kirjoitin Superliigasta, niin tarkoitin epävirallista huippujen välistä treeniliigaa virallisten liigojen lisäksi.

[Hönkki]

TULOKSIA:

Suomi - Malta 0-4
Suomi - Monaco 0-4

[Puppe]

TULOKSIA:

Suomi - Malta 0-4
Suomi - Monaco 0-4

No voi hitsi...onkohan ollu ees tasasii pelei Monacoa vastaan??  

[Hönkki]

TULOKSIA:

Suomi - Malta 0-4
Tiikkaja - Aquilina 0-3
Juho - Cremona 1-10
Karhunen - Conti 0-3
Zinga - Gauci 2-3

Suomi - Monaco 0-4
Juho - Petit 0-3
Zinga - Abecassis 1-2
Tiikkaja - Popoff 1-2
Karhunen - Wlodorczyk 0-8

[Make]

Kisaraporttia seuraavassa:

1-5, 1-6, 0-3, 0-8....

Maaliero yhteensä 2-22, viime vuonna vastaava 2-24. Pitäisikö sanoa, että eteenpäin on menty? Tällä vauhdilla vierähtää muutama vuosi ennenkuin maaliero turnauksessa postitiivinen.

Ensimmäinen  peli G.Delognea vastaan 0-0 pelannutta Blümeliä vastaan, puoliajalla vain 0-1 tappiolla vaikka pelasin surkeasti. Toisella jaksolla pelasin hyvin mutta pelin ratkaisu tuli tutun kaavan kautta. Omista vetopaikoista ei saa maalia, mutta vastustaja kolauttaa jokaisen kudin verkkoon. Lopputulos siis 1-5, ja jatkopaikkaan vaadittiin tämän jälkeen voittoa G.Delognesta. Delogne on kuitenkin sen tason kaveri, että mahdollisuuksia ei ollut, vaikka pelasin ihan kelvollisen pelin. Puoliajalla tilanne muistaakseni 0-4 ja lopputulos 1-6, siirryin siis laulukuoron puolelle.

Sunnuntain joukkuekisassa itselläni oli ensimmäisessä pelissä vastassa Maltan mies, jolta tuli dunkkuun 0-3. Peli kulki ihan hyvin, mutta kun se nyt vaan ei riittänyt tuon parempaan. Toisessa pelissä vastassa Monacon ykköspelaaja Wlodarzcyk, jonka kyydissä en pysynyt alkuunkaan, tuloksena 0-8 pataan.

Ikävä kyllä näissä kekkereissä näkyy heti tulostaululla jos peli ei kulje parhaalla mahdollisella tavalla. Ja tällä kertaa niin ei käynyt tarpeeksi usein. Omista otteista huomaa selvästi, että ottelutuntuma on kateissa. Heinolan turnauksessa tuntuma koviin peleihin oli tallella ja tulokset olivat sen mukaisia. Sen jälkeen otteluihin tuli taukoa Helsingin GP/IO viikonloppuun asti ja omien otteiden tasaisuus oli mennyttä. Pelkkä yksin treenaaminen ei riitä.

Mikä sitten riittäisi? Nyt on sen verran lyöty olo, ettei jaksa vielä miettiä...

[Zinga]

Takaisin kotona ja yö omassa sängyssä takana, joten nyt on henkisesti ja fyysisesti riittävän palautunut antamaan jonkinlaista kisaraporttia.

OMAT PELIT:
DONVAL Axel FRA 0-3 (0-1)
Donval oli hävinnyt Leitnerille 0-5 lohkon avauksessa, joten vaikea peli heti kärkeen, kun jatkoonpääsystä on pelattava valmiiksi lämpimän pelaajan kanssa. Peli ei ollut mitään heikkoa, mutta tulos oli juuri se tyypillinen kansainvälisten pelien juttu, eli 0-3 pataan. Sinällään ihan tasainen vääntö, mutta virheistä rankaistaan. Juhon kommentti oli muistaakseni, että Helsinki Open -pelilläni olisin voinut haastaa Donvalin tosissaan.

LEITNER Wolfgang AUT 1-4 (0-2)
Lohkon vika peli olikin sitten koko kisan ennakkosuosikkia vastaan ja minulle riitti kahden maalin voitto jatkopaikkaan. Jotenkin Leitner ei pelannut ihan omalla tasollaan, mutta toki oma pelikin oli jo ihan hyvää. Edelleen puolustuspäässä tulee tehtyä "virheitä" ja oma linja tuntuu huippumiesten käsittelysä reikäjuustolta. Pari kertaa Leitner pääsi kommentoimaan minun näpäytystä sanoilla "Magical!!". Ekassa kalasti maalipotkua, mutta jätinkin pallon oman figuurin kautta kentälle minun haltuun. Tokassa otin 50 cm kierteellä pallon jalkaan haltuun. Maalin tein kulmasta jatkovedolla.

Lohko oli ihan riittävän kova, joten jatkopaikan karkaaminen ei ollut yllätys. Hipfingerkin totesi, että paremmalla tuurilla jatkopaikka olisi ollut otettavissa. Muun muassa Buhl Hansen voitti omassa lohkossaan vastustajan 8-1. Leitnerin taidot tiedettiin, mutta ei tuo Donvalkaan huonosti pelannut. Joukkuekisassa esim. Bologninon kanssa 3-3 ja yksilökisassakin taisi päästä 16 joukkoon.

GAUCI Mark MLT 2-3 (1-2)
Joukkueskaban ekassa pelissä kohtasin Maltan Gaucin, jonka peliä tuomaroin yksilökisassa. Gaucin tyyli oli siis tiedossa, mutta aika vaikeaa on muuttaa omaa peliä sen mukaan, että tietää vastustajan pelaavan älyttömän nopeita parin sentin hyökkäysnäpyjä. Menin pelissä johtoon kaukolaukauksella, mutta kuitti tuli heti seuraavasta hyökkäyksestä. Peli oli tasainen, mutta pari kertaa Gauci sai sahattua puolustuksen auki ja pääsi avoimeen vetomestaan, joista kaksi meni sisään. Vikalla minuutilla pääsin vielä kaunistelemaan lukemia hyvällä leikkausvedolla takakulmaan.

ABECASSIS Lionel MON 1-2 (1-0)
Tämä peli olisi pitänyt voittaa! Peli oli oikeastaan hallussani ja puoliajalla johdin maalilla. Tokalla puoliajalla keskittyminen herpaantui ja Abecassis pääsi tasoittamaan. Vikalla minuutilla puolustus jälleen töpeksi ja tasapelikin katosi.

Yhteensä siis 4-12 pataan, mutta onhan se vähän parempi kuin viime vuoden 3-15, varsinkin kun vastustajat olivat nyt viime vuotista kovempia.

SUOMALAISTEN OTTEISTA:
Muiden suomalaisten pelejä en valitettavasti nähnyt, mutta jonkinlainen kuva tuloksien ja kertomusten perusteella jäi.

Maken yksilökisan pelit olivat varmaan samaa luokkaa kuin mulla. Ekassa pelissä huipulta sopivasti turpaan ja sitten "siedettävät" lukemat tähteä vastaan. Joukkuekisassa Makelle osui kovat vastustajat, joten lopullinen haastaminen jäi toteutumatta.

Tiikkajan lohkon nähtyä osasi odottaa rumia lukemia ja kunnon selkäsaunathan Tiikkaja saikin. Ilmeisesti oppi kuitenkin kantoi hedelmää, sillä joukkuekisassa Tiikkaja oli jo kuin uusi pelaaja. Luulisin, että Tiikkajan peli meni kisojen aikana eteen päin hurjasti, kun kokemus opetti, että Suomessa opituilla kuvioilla ei kunnon peleissä pärjää.

Juho sai Maltaa vastaan sen mitä halusi, eli Cremonan vastaansa. Ei ehkä olisi kannattanut tuulettaa johtomaalia niin rankasti, sillä tämän jälkeen kentältä alkoi kuulua "SI!" huutoja aika tiuhaan tahtiin. Varmaan kuitenkin hyvä oppitunti siitä, miten lajissa huiput pelaa. Tokassa matsissa Juho pääsi jo sitten normaalitilanteeseen, eli "ihan ok, mutta 0-3 kuonoon".

KISAMATKASTA:
Yöt Fan Campissa olivat oma kokemuksensa. Ekana yönä ainoastaan Tiikkajalla oli makuupussi, joten unet jäivät vähälle. Tokaksi yöksi hommasimme Juhon kanssa pussit ja sitten uni maittoikin. Pari kertaa yössä luonnollisesti palveluun kuului herätys saksalaisten fanien toimesta, kun he päättivät laulaa omaa joukkuettaan ylistäviä veisuja. Loppujen lopuksi kuitenkin ihan positiivinen kokemus, sillä vessat ja suihkut olivat siistit ja toimivat, oheisohjelmaa riitti ja muonitus oli hyvin organisoitu.

Turnausjärjestelyt eivät olleet ihan MM-kisojen tasoa. Lähinnä mieleen tuli kohtalaisesti järjestetty iso turnaus. Katsomotilat ja informaatio oli heikkoa ja aikataulut pettivät. Tuomaroinnit olivat kuitenkin paremmin organisoitu kuin viime vuonna Ranskassa.

Tiikkaja ja Juho olivat Astrobasen ja Profibasen kojuilla kuin lapset karkkikaupassa. Juho tosin osti vain uuden hopeasävytteisen ManU:n malliltaan Profibase Tribase C3J. J-merkintä (Juho) tulee siitä, että Profibasen tribase-pohjissa oli vähän uniikin tuntua, sillä mitat eivät olleet yhtä säntillisiä kuin Astrobasella. Tiikkaja taisi ostaa Tampereelle vietäväksi neljä Profibasen jengiä ja kun Makekin osti itselleen uuden Palacen Profibasen C3-pohjilla, on suurin osa huippupelaajistamme yht'äkkiä siirtynyt Astrobasen pohjista Profibaseen. Profibasen pohjista kannattaa kysyä Makelta ja Juholta tarkemmin. Molemmat taisivat ottaa noin tuhat testichippiä erilaisilla pohjilla.

TUOMAROINNISTA
Sääntöjen osalta mitään uutta ei ilmennyt. Sen sijaan tuomarityöskentelystä tuli taas selkeää oppia. Tähän asiaan on kiinnitettävä huomiota liigoissa ja turnauksissa, jotta olemme valmiita kansainvälisten pelien tuomitsemiseen. Tuomarin on oltava jämäkkä ja käytettävä ääntä pelin aikana. Ilmoitukset "back", "stop", "free-flick", "play" on AINA sanottava, sillä pelaajat eivät muuten tiedä, missä mennään. Tuomari ei saa olettaa, että pelaajat näkevät saman kuin tuomari näkee.

Tuomioissa on oltava jämäkkä. Jos näette sormirikkeen tai olette sitä mieltä, että pallo liikkui puolustajan osuessa siihen, tuomitsette vaparin vaikka pelaaja olisi eri mieltä. Pelaajat kyllä soputuvat jämäkän tuomarin tuomioihin, vaikka vähän saattavatkin mussuttaa..

PELIN KEHITTÄMISESTÄ
Mielestäni olemme oikealla linjalla ja mitään syytä paniikkiin ei ole. Kaikkien kannattaa huomioida, että huippumaissa pelikulttuuri on kymmeniä vuosia Suomea edellä ja huippunimiä on ihan turha kuvitellakaan haastavansa.

Oikea suunta on kehittää peliä Suomessa laajalla rintamalla siten, että yleinen taso nousee hyväksi. Tämä tapahtuu kansainvälisellä pelituntumalla, jonka kautta kotimainen kiertue nostaa huimasti tasoaan. Helsinki Open tänä vuonna oli varmasti monelle pelaajalle silmiä avaava kokemus, jossa huomattiin ettei peliajatusta muuttamatta voi kehittää tasoaan. Sitten, kun saa vastaan huippupelaajia, oppii oikeat taktiikat. Hyvä olisi siis, jos mahdollisimman moni saisi kisakokemusta ulkomailla yhdestä turnauksesta, mutta kymmenien turnauksien kiertämisen sijaan kehittäisi kotimaista kiertuettamme.

Sekapelaaminen kahdilla säännöillä haittaa pelin oppimista takuuvarmasti, mutta suomalaisilla säännöillä pelaaminen on toki jokaisen oma asia. Tasoa nostaakseen on kuitenkin tekniikan ja taktiikan oltava huippukunnossa ja valitettavasti suomalaisilla säännöillä peli on molemmilta osa-alueilta suhteellisen köyhää.

Vuodessa olisi hyvä olla ainakin 5-6 turnausta, jotta kovia kisapelejä tulee riittävästi. Näitä tärkeämpää on kuitenkin saada turnausten välissä riittävästi treenipelejä ja liigaotteluita. HeFi-liiga on nostanut jatkuvasti tasoaan ja tarjoaa tasaisesti kunnon otteluita. Valitettavasti se ei auta periferiassa asuvia pelaajia.

[Hönkki]

PELIN KEHITTÄMISESTÄ
Mielestäni olemme oikealla linjalla ja mitään syytä paniikkiin ei ole. Kaikkien kannattaa huomioida, että huippumaissa pelikulttuuri on kymmeniä vuosia Suomea edellä ja huippunimiä on ihan turha kuvitellakaan haastavansa.

Oikea suunta on kehittää peliä Suomessa laajalla rintamalla siten, että yleinen taso nousee hyväksi. Tämä tapahtuu kansainvälisellä pelituntumalla, jonka kautta kotimainen kiertue nostaa huimasti tasoaan. Helsinki Open tänä vuonna oli varmasti monelle pelaajalle silmiä avaava kokemus, jossa huomattiin ettei peliajatusta muuttamatta voi kehittää tasoaan. Sitten, kun saa vastaan huippupelaajia, oppii oikeat taktiikat. Hyvä olisi siis, jos mahdollisimman moni saisi kisakokemusta ulkomailla yhdestä turnauksesta, mutta kymmenien turnauksien kiertämisen sijaan kehittäisi kotimaista kiertuettamme.

Sekapelaaminen kahdilla säännöillä haittaa pelin oppimista takuuvarmasti, mutta suomalaisilla säännöillä pelaaminen on toki jokaisen oma asia. Tasoa nostaakseen on kuitenkin tekniikan ja taktiikan oltava huippukunnossa ja valitettavasti suomalaisilla säännöillä peli on molemmilta osa-alueilta suhteellisen köyhää.

Vuodessa olisi hyvä olla ainakin 5-6 turnausta, jotta kovia kisapelejä tulee riittävästi. Näitä tärkeämpää on kuitenkin saada turnausten välissä riittävästi treenipelejä ja liigaotteluita. HeFi-liiga on nostanut jatkuvasti tasoaan ja tarjoaa tasaisesti kunnon otteluita. Valitettavasti se ei auta periferiassa asuvia pelaajia.

Siinä olen Zingan kanssa samaa mieltä että SM-rankingeja FISTF-säännöillä voisi olla enemmän ja suomalaisilla säännöillä vähemmän. Oikeastaan suomalaisten sääntöjen SM-rankingeja ei tarvitsisi olla  ollenkaan, ainoastaan SM-kisat ja se mitä kukin kerho haluaa omin päin järjestää.

Mitä tulee tuohon suomalaisten sääntöjen pelin köyhyyteen niin olen todella eri mieltä. Peli on erilaista kuin kansainvälinen ja siinä vaaditaan eri taitoja kuin kansainvälisessä, mutta se ei ole köyhää. Taktiikassakin löytyy hyvin montaa eri variaatiota, kun vain käyttää aivojaan. Väittäisin lisäksi että suomalainen peli on "rikkaimmillaan" silloin kun sitä pelataan vanhoilla kangaskentillä HW/LW-äijillä. Astrot ja modernit 3D-äijät tekevät siitä köyhempää. No, tämä on toisen topikin asia.

Se on sitten taas totta, että suomalainen peli ja kansainvälinen peli haittaavat toisiaan ja on erittäin vaikea saada menestystä molemmissa. Kansainvälistä menestystä havittelevien kannattaa keskittyä melkein täysin FISTF-sääntöihin. Muutenkin kausi kannattaa rytmittää niin että ennen MM-kisoja on paljon pelejä FISTF-säännöillä. Esim. parin kuukauden sisään ennen MM-kisoja olisi kv-kisa, parit SM-rankingit ja vielä joku leiri-tyyppinen juttu, jossa kisoihin lähtijät pelaavat kymmenkunta peliä. Tuollaisia leirejä suosisin muutenkin pitkin kautta, ovat ne sitten jotain epävirallisia pikku-turnauksia tai pelkkiä treenimatseja. Me ollaan MM-kisoissa ladoja ferrarien joukossa (lähtee sinne sitten meistä ketä tahansa), mutta kun oltais edes viritettyjä ladoja.

Ehdottomasti kisoissakäynti perinnettä kannattaa kuitenkin jatkaa, eikä antaa nyt periksi.

[Hovimestari]

Tuloksia ei taida vielä olla. Pääsarjassa openissa mestaruus meni englantilaistuneelle Eric Verhagenille. Eki kaatoi välierässä Zingan lohkon itävaltalaisen Leitnerin 2-1 ja finaalissa Italian Saverio Barin äkkikuolemamaalilla 2-1.

Joukkueiden puolella Italia voitti finkussa Belgian 2-0.

[Zinga]

Tuloksia ei taida vielä olla. Pääsarjassa openissa mestaruus meni englantilaistuneelle Eric Verhagenille. Eki kaatoi välierässä Zingan lohkon itävaltalaisen Leitnerin 2-1 ja finaalissa Italian Saverio Barin äkkikuolemamaalilla 2-1.

Joukkueiden puolella Italia voitti finkussa Belgian 2-0.

PUOLIVÄLIERÄT:
E.Verhagen (Eng) vs S.Bertelli (Ita) 2-1
W.Leitner (Aut) vs E.Intra (Ita) 1-0
G.Delogne (Bel) vs S.Bari (Ita) 0-1
V.Dejardin (Bel) vs D.Bertelli (Ita) 2-1 in extra time.

VÄLIERÄT:
E.Verhagen (Eng) vs W.Leitner (Aut) 2-1
S.Bari (Ita) vs V.Dejardin (Bel)  *1-1 after shoot out

FINAALI:
E.Verhagen (Eng) vs S.Bari (Ita) 2-1 in extra time.

Sinällään hauska, että rankingykkösen voittoa voidaan pitää yllätyksenä. Täytyy kuitenkin sanoa, että Verhagen pelasi todella vahvasti ja ansaitsi voittonsa. Verhagen oikeastaan hoiti tiukat pudotuspelit samalla kaavalla, eli massiivisella hyökkäyksellä 2-0 johtoasemaan ja sen jälkeen aika pois kellosta.

Puolivälierissä jokaisessa pelissä oli yksi italialainen ja ennakkoon olisi voinut olettaa välierien olevan täysin italialaiset. Lopulta kuitenkin vain Bari pääsi välieriin.

Välieräpelaajista huomio pelityylistä:
 - Verhagen: Palloa oman selkään, pientä myllyä ja muurinmurtajaa
 - Leitner: NuS-mies, joka on eleettömän varma pelaaja
 - Bari: Puolustustaktiikkana linja, jonka alla 2-3 liikkuvaa pelaajaa
 - Dejardin: Vakuutti puolustussiirroillaan, pelityyliltään ehkä lähellä Leitneria vaikka kooltaan onkin puolet Leitnerista.

Itse ainakin päätin jo aikaa sitten, että MM-kisojen jälkeen vaihdan taktiikkaa hyökkäysvoittoisemmaksi ison maailman tyyliin. Tämä siis tarkoittaa hyökkäämistä ainakin neljällä pelaajalla ja puolustamista kymmenellä. Puolustaminen on hyvin yksinkertaista. Aina vaan puolustusnäpäytys 1 cm virhemarginaalilla joko
 1) hyökkäyksestä alaspäin
 2) linjaan
 3) pallon alle tai eteen
 4) pitämään vastustajan hyökkääjää.
Näin ne huiputkin pelaa ja menestyy, joten mikä siinä nyt voi niin vaikeaa olla  

[Hönkki]

- Bari: Puolustustaktiikkana linja, jonka alla 2-3 liikkuvaa pelaajaa

Käytin samanlaista Brekkeä vastaan Helsinki Openissa ja tuntui toimivan. Sopii varmaan sellaiselle joka on pelannut paljon suomalaisilla säännöillä, koska on nuo varmistavat pelaajat, joilla pääsee helposti pallon ja maalin väliin. Vaatii kuitenkin onnistuneen veskaripelin.

 Pelkkä linja tuntuu monesti vaikealta hallita nopeasti pelaavia vastaan. Usein joutuu vääntämään ranteita aika paljon.