Futaajien (ja muidenkin urheilijoiden) elämäkertoja

[AriFerra]

Oletko lukenut elämäkertoja?
Mitä suosittelisit muillekin luettavaksi ja miksi?

[AriFerra]

Luinpa tuossa kymmenisen vuotta sitten muutamia.
Mieleen tulee joitakin highlightseja:

Wayne Gretzky
Ne kuuluisat sanat:
"Haluan lopettaa urani niin, että Stanley Cupista pelataan viimeistä ratkaisevaa peliä.
Teen jatkoajalla ratkaisevan maalin. Lauon kiekon, se osuu Tikkasen takapuoleen ja liruu siitä maaliin."

Sekin jäi mieleeni, että on se kovaa tuo urheilu. Jonakin vuonna kun loppuotteluja pelasivat, Väinö oli niin puhki että laski kesken pelin alleen.
Ihan rehellisesti itse kertoo kirjassaan.

Eric Lindroos
Kaveri oppi kävelemään kun oli seitsemän(7) kuukauden ikäinen.

Jari Litmanen
Olivat perjantai iltana treenien jälkeen saunassa koko joukkue. Siis junnuiässä, about 17-v.
Muut joivat olutta ja olivat lähdössä tyttöjä riiaamaan.
Jari joi cokista ja juoksi kotiin.

Mika Häkkinen
En muistanutkaan kuinka vakava Adeleinen onnettomuus olikaan.
Ellei ambulanssi olisi sattunut olemaan aivan vieressä, olisi kaveri ilmeisesti menehtynyt.
Sillä ambulanssilääkäri joutui tekemään Häkkisen kaulaan veitsellä "reiän" joka pelasti hänen henkensä.

Pele
Tätä aloitin juuri lukemaan.
14-vuotiaana joukkueensa osallistui turnaukseen. Pelen osuus:
33 ottelua, 148 maalia.

Kertoi, että koko yli 30-vuotisen uransa aikana ei muista, että koskaan kukaan olisi ottanut takaapäin häneltä palloa pois.
Hänen näkönsähän nimenomaan testattiinkin, ja todettiin että hänellä on poikkeuksellisen hyvä "ääreisnäkö".

[Rossonero]

Pele erottuu heti joukosta - itserakkautensa takia. Vastenmielinen mielistelijä peliuransa jälkeen. Sanoo juuri sitä mikä kulloinkin on hyödyllisintä. Ei suostunut vastaanottamaan Maradonan kanssa jaettua kaikkien aikojen pelaajan palkintoa. Ja kaikkihan tietävät, että Pele ei ollut paras edes brassien maajoukkueessa, vaan aikakauden asiantuntijoiden mielestä Garrincha.

Oletko lukenut elämäkertoja?

Tätä niin harvinaista - etenkin netissä - oikeinkirjoitusta on arvostettava.

Itse kysymykseen vastauksena, että ei tule luettua.

[AriFerra]

Maradonan

Oletko lukenut elämäkertoja?

Tätä niin harvinaista - etenkin netissä - oikeinkirjoitusta on arvostettava.

Heh. Sydämeen ei mahdu kahta ämmää. Elämäkerta-sanaan ei yhtään ännää.

Kun lainasin kirjastosta tuon Pelen kirjan, meinasin samalla ottaa Maradonankin. Mutta koska minulle kolme muuta kirjaa kesken, otetaan se sitten kun saan tuon Pelen luettua.

Ja eikun lisää koskien otsikkoa:
Igor Larionov
Muistui mieleen hänen kirjastaan, joka itse asiassa on tilitys Neuvostoliiton päävalmentajaa, Viktor Tihonovia, "diktaattoria" vastaan. Larionov, Krutov ja oliko Fetisov pistivät oikein kapinan pystyyn hänen metodejaan ja yksinvaltaansa vastaan.
Johti mm. siihen, että 80-luvulla joissakin MM-kisoissa ykkösketjun pelaajat olivat "jakaantuneet" eri mielipiteisiin. Toiset olivat Tihonovia vastaan, ja yksi tai kaksi hänen puolellaan.
Niin pahasti, että eivät puhuneet toisilleen sanaakaan koko turnauksen aikana, mutta mikä oli pelillinen tulos?
NL voitti kisat ja tuo ketju teki eniten maaleja koko kisoissa.

Tuosta kirjasta jäi sellainenkin asia mieleen, että pelaajat ovat todella erilaisia. Kuten me kaikki ihmiset. Jopa subbuteon pelaajat?

Larionov kertoo, että hän oli todella vähäruokainen. Aina, mutta varsinkin pelipäivinä. Pelipäivänä puolenpäivän aikaan söi pari palaa esmes kanaa tai fisua + muutaman blinin. Vaimonsa aina motkotti, että syöt kuin lintu.

Gretzky taas omassa kirjassaan kertoi, että peliin mennessä, noin kaksi tuntia ennen peliä, hän kävi aina syömässä kolme hodaria kaikilla mausteilla.

Kummankaan ruokailutottumukset eivät vaikuttaneet mitenkään peliesityksiin.
Juomapuolesta en tiedä. Muutakuin että entinen IFK-tähtipelaaja, uransa ehtoopuolella, kuulemma pelasi sitä paremmin mitä enemmän plöröä oli kahvin seassa...

[AriFerra]

Hönkki lukee sitä subun historia kirjaa.
Olikos siinä jokin tietty päivämäärä joka olisi virallinen lajin keksimispäivä?

Nimittäin tässä Pelen kirjassa. Pelehän syntyi vuonna 1940.
Hän kertoo että ollessaan hyvin nuori, ajoittaisin sen ehkä johonkin noin kahdeksan-kymmenen ikävuotensa tienoille:

"Seurasin Corinthiasin pelejä radiosta ja sanomalehdistä.
Minulla oli lopulta jopa Corinthiasin "nappijalkapallojoukkue". Pelaajien kuvat olivat pienissä kiekoissa, joita näpäytettiin sormella."

Varmasti tämä englantilainen herrasmies joka subun "keksi", on sen kehittänyt jostakin tämänkaltaisesta lasten leikeistä?

[Hönkki]

Olikos siinä jokin tietty päivämäärä joka olisi virallinen lajin keksimispäivä?

Vuosi oli 1947. En kuitenkaan usko että subu olisi levinnyt Brasiliaan asti niin nopeasti. Tuohon aikaan oli myös muita fudispelejä, esim. Englannissa oli subun kilpailijana "new footy". Tiedän että Etelä-Amerikassa oli/on oma "nappipelinsä", mutta pelin säännöistä ja ulkonäöstä ei tietoa.

[Epis]

Brasilian seudulla on (ainakin nykyään) myös laji, joka saattaa pohjautua subuun, mutta pelivälineet eivät ole ihmisfiguureita vaan enemmän korona-nappuloita tai pelkkiä subu-pohjia muistuttavia kapistuksia.

En tiedä lajista kauheasti, en edes nimeä. Kuvan olen kerran nähnyt nyt yritän vielä löytää sen. Tai sitten en, koska tämä on elämänkertoihin liittyvä topikki...

[AriFerra]

Ja kaikkihan tietävät, että Pele ei ollut paras edes brassien maajoukkueessa, vaan aikakauden asiantuntijoiden mielestä Garrincha.

Hönkin olisi pitänyt kai laittaa tämä "viikon kysymys"-ketjuun, mutta laitetaanpa nyt kuitenkin tänne:

Mikä mielenkiintoinen tilastotieto liittyy Peleen ja Garrinchaan, kun otetaan huomioon heidän yhteinen maajoukkueuransa?

[Masse]

Palaan alkuperäiseen aiheeseen, eli hyviä futaajien elämänkertoja, niittä ei nyt hirveästi vielä mainittu.

Atik Ismailin kirja Klubin Kundit – 20 vuotta koukussa, joka kertoo Atikin elämästä futiskentällä ja sen ulkopuolella on varsin mainio kirja ja kannattaa ostaa.

Kesällä Atik pyörii aika paljonkin Stadissa ja Klubin matseissa, ja silloin on hyvä mahsi saada nimmari kirjaan. Atik on todella mielyttävä heppu jota voisi kutsu myös esim. johonkin isomman luokan turnaukseen vaikka vaan tsiigaamaan ja muistelemaan menneitä.

Kirjan kannattaa siis osta, ei ole edes kallis.

[Puppe]

Palaan alkuperäiseen aiheeseen, eli hyviä futaajien elämänkertoja, niittä ei nyt hirveästi vielä mainittu.

Atik Ismailin kirja Klubin Kundit – 20 vuotta koukussa, joka kertoo Atikin elämästä futiskentällä ja sen ulkopuolella on varsin mainio kirja ja kannattaa ostaa.

Kesällä Atik pyörii aika paljonkin Stadissa ja Klubin matseissa, ja silloin on hyvä mahsi saada nimmari kirjaan. Atik on todella mielyttävä heppu jota voisi kutsu myös esim. johonkin isomman luokan turnaukseen vaikka vaan tsiigaamaan ja muistelemaan menneitä.

Kirjan kannattaa siis osta, ei ole edes kallis.

Kyseinen herra oli 90-luvun lopussa kertomassa elämästään ja päihteistä silloisessa työpaikassani ja "luentojen" jälkeen potkittiin ruohokentällä vielä palloa pienen pelin muodossa. Lisäksi hän pelasi viime kesänä 5 divaria Kuopion Kingsien 2-joukkueessa ...

[AriFerra]

Ja kaikkihan tietävät, että Pele ei ollut paras edes brassien maajoukkueessa, vaan aikakauden asiantuntijoiden mielestä Garrincha.

Hönkin olisi pitänyt kai laittaa tämä "viikon kysymys"-ketjuun, mutta laitetaanpa nyt kuitenkin tänne:

Mikä mielenkiintoinen tilastotieto liittyy Peleen ja Garrinchaan, kun otetaan huomioon heidän yhteinen maajoukkueuransa?

Kun Garrincha ja Pele pelasivat yhdessä Brasilian maajoukkueessa, Brasilia ei koskaan hävinnyt yhtään peliä.

[AriFerra]

Atik Ismailin kirja Klubin Kundit – 20 vuotta koukussa

Kirja kannattaa siis ostaa.

Hieman hävettää, mutta kirjastosta lainasin.
Ihan oikeasti suunnittelin ostavani, koska klubin matsissa nyt ainakin pari kertaa kesässä käyn.

Mutta koska kirjastossa hyllyltä putosi syliini, tuli sitten tuo lainattua.

Hyvä kirja! Eikä vähiten sen vuoksi, että kertoo paljon 70-luvun meiningistä. Mm. Ganesista. Cissehän oli Atikin hyvä frendi.
Tosin paikoitellen aika sekavasti kirjoitettu. Mutta kuuluu tyyliin. Atik selvästi kertoo tarkoituksellisesti tuntemuksistaan ikäänkuin sillä tavalla kuinka hän ajattelee.

Loistavia futismuistoja kuitenkin ennenkaikkea.

Tuota en muistanutkaan, miten koukussa Atik oli tosiaan noihin päihteisiin. Että oikein antabusta käytti.

Kun nyt Ganes mainittiin, en malta olla näpyttelemättä hauskaa juttua:
Radiossa Ganes-illassa eräs kuuntelija soitti sinne ja kertoi tarinan. Vannoi ja vakuutti että oli tosi.
Olivat jossakin Epsoon nuokkarilla katsomassa Ganesia 70-luvun puolivälissä. Siihen aikaan bändit pitivät keikan puolivälissä tauon.

Tauolla nuoriso meni viereiselle snagarille ostamaan porilaisia.
Jono oli pitkä ja Remu ilmestyi jonon perään.
Nuoret päästivät Remun ensimmäiseksi jotta ehtisi syödä ennen keikan toisen setin alkua.

Remu osti itselleen ruokaa. Kun myyjä oli ottamassa maksua, Remu antoi lompakostaan 100mk (joka oli tuohon aikaan tosi iso raha) ja sanoi myyjälle:
"Pistä lopuilla junnuille safkaa."

Kuulemma koko jono sai syödäkseen.

[Benali]

Vahvaa tavaraa, suosittelen. 1980-luvun kosteimmalle jengille, Portsmuffille    Onnistuivat pöhnässä vielä nousemaankin.

[Masse]

Atik Ismailin kirja Klubin Kundit – 20 vuotta koukussa

Kirja kannattaa siis ostaa.

Hieman hävettää, mutta kirjastosta lainasin.
Ihan oikeasti suunnittelin ostavani, koska klubin matsissa nyt ainakin pari kertaa kesässä käyn.

Mutta koska kirjastossa hyllyltä putosi syliini, tuli sitten tuo lainattua.

Hyvä kirja! Eikä vähiten sen vuoksi, että kertoo paljon 70-luvun meiningistä. Mm. Ganesista. Cissehän oli Atikin hyvä frendi.
Tosin paikoitellen aika sekavasti kirjoitettu. Mutta kuuluu tyyliin. Atik selvästi kertoo tarkoituksellisesti tuntemuksistaan ikäänkuin sillä tavalla kuinka hän ajattelee.

Loistavia futismuistoja kuitenkin ennenkaikkea.

Tuota en muistanutkaan, miten koukussa Atik oli tosiaan noihin päihteisiin. Että oikein antabusta käytti.

Kun nyt Ganes mainittiin, en malta olla näpyttelemättä hauskaa juttua:
Radiossa Ganes-illassa eräs kuuntelija soitti sinne ja kertoi tarinan. Vannoi ja vakuutti että oli tosi.
Olivat jossakin Epsoon nuokkarilla katsomassa Ganesia 70-luvun puolivälissä. Siihen aikaan bändit pitivät keikan puolivälissä tauon.

Tauolla nuoriso meni viereiselle snagarille ostamaan porilaisia.
Jono oli pitkä ja Remu ilmestyi jonon perään.
Nuoret päästivät Remun ensimmäiseksi jotta ehtisi syödä ennen keikan toisen setin alkua.

Remu osti itselleen ruokaa. Kun myyjä oli ottamassa maksua, Remu antoi lompakostaan 100mk (joka oli tuohon aikaan tosi iso raha) ja sanoi myyjälle:
"Pistä lopuilla junnuille safkaa."

Kuulemma koko jono sai syödäkseen.

Jos vielä jatketaan tämä ketju niin voin "paljastaa" että Klubin pukuhuoneessa on perinne että aina ennen tärkeitä otteluita stareoista soitetaan Ganesin tsibale Get on. Eli Ganes on muutenkin merkittävä juttu Klubille.

[AriFerra]

Minä ZLATAN Ibrahimovic.

On kyllä ehdottomasti paras urheilijaelämäkerta jonka olen lukenut. Saattaa tietysti olla, että se vaikuttaa asiaan, kun kirjassa kerrotaan niin paljon Italiasta ja kerronta vilisee jatkuvasti ns. tuttuja nimiä. Ja omistaahan Z Enzon.

Tuhat mielenkiintoista juttua jäi mieleen, mutta mitäpä niistä höpisemään. Lukekaa kirja, on vielä kirjoitettu erittäin hyvin, kiitos erinomaisen "eräkerturin" David Lagercrantzin.

Z kertoo avoimesti monista syistä, joiden vuoksi vaihtoi seuraa. Mm. Juvesta, Interistä ja Barcasta lähdöstään.
Harmi kun kirja loppuu 2011 kesään. Olisi mielenkiintoista lukea, mitä mies sanailisi Milanista lähdön syistä... 

Tottakai elämäkertoja aina hieman väritellään ja totuutta ei välttämättä aina kerrota aivan suoraan. Mutta kyllähän Z myöntää, että vaikea luonne hän on. Lukija väillä ajattelee, että tosiaan, melko k**ipää mies on. Usein kolikolle löytyy kuitenkin myös se toinen puoli.