R.I.P.

[nabel]

Pedon merkki!

[SouthernBoogieCat]

Jalkapallo raketti -kirja vuodelta 1973: Loiri antoi vinkkejä maalivahdeille.

Tuota kirjaa tuli luettua ahkerasti 80-luvulla jolloin sitä vielä löytyi. En muista oliko meillä kirjastosta lainassa vai omaksi ostettu esim. divarista. Jokatapauksessa Loirin maalivahtikoulua tuosta kirjasta tuli luettua silloin kun minulla oli maalivahti-innostus päällä ja Loirin esimerkin mukaan tähtäsin HJK:n kolmosmaalivahdiksi - ei siis ykköseksi eikä kakkoseksi vaan nimenomaan kolmoseksi.  

HJK:n ei päässyt maalivahdiksi johtuen pitkälti Belgiaan muutosta noihin aikoihin. Belgiassa koulun jengissä minut laitettiin kentälle. Pelasin puolustajana (liberona) ja keskikentällä. Maalivahtina pyysin saada kokeilla mutta treeneissä kun tilanne oli jotain 0-8 heti ekalla jaksolla niin jatkossa minua ei päästetty enää maaliin. Kentällä tuon jälkeen jatkoin siihen asti kunnes lopetin futiksen koulun joukkueessa ja siirryin rugbyyn ja siellä pelasin niinikään koulun joukkueessa aina siihen saakka kun muutimme takaisin Suomeen.

[Hönkki]

Anoppikin delas

Osanottoni Minnalle.

Kiitos. Tunsin anopin noin 20 vuotta. Hän oli lämmin ja lapsirakas henkilö. Viimeisillä viikoilla oli vaan jo niin loppu, että kuolema oli vain helpotus. Kun elämä eletty, niin se eletty.

[Porvoon turkkilainen]

Samana päivänä Pele ja italialainen elokuvaohjaaja Ruggero Deodato, jonka käsialaa oli mm. Cannibal Holocaust. Käsikirjoittaja monessa soramontuissa kuvatussa ruumisarkku-westernissä, joka toimi kipinänä Spede Pasasen Hirttämättömiin.

[SouthernBoogieCat]

RIP

Pele pelasi lähes koko uransa Santoksessa ja sen loppuvuodet New York Cosmoksessa. Jos hän olisi pelannut nykyaikana niin mitä todennäköisimmin olisi napattu Brasiliasta jo aikaisin Eurooppaan. Tuohon aikaan ei pelaajarekrytointi ollut samanlaista kuin nykyään ja muutenkin pelaajaliikenne oli erilaista kuin nykyään ja montakaan etelä-amerikkalaista ei pelannut Euroopassa vielä Pelen aktiiviaikoina. Huomionarvoista minusta se että kun New York Cosmos Pelen signasi niin siihen aikaan ja 80-luvun alussa vielä NASL:ä pelasi useita huippuja ja kun ottaa huomioon lajin aseman USAssa tuolloin ja sen ettei NASL ollut iso liiga niin kovia nimiä saivat sinne Pelen lisäksi mm. Cruijff, Beckenbauer, Neeskens, Moore jne. Harvassa pienemmän futismaan liigassa on tuollaisia lajilegendoja pelannut. Tästä kirjoitinkin täällä jo aiemmin.

[Rossonero]

Tuo NASL:n hiipuvien huippujen haalinta ei sinänsä ole yllätys. Pelaajien hinnat ja palkat olivat pikkurahoja nykyiseen verrattuna. Ja esim. Cosmoksen, joka näitä eniten haali, taustalla oli tuotantoyhtiö Warner, jolla rahaa riitti. Samalla idealla toki nykyäänkin haalitaan sekä Lähi-Itään että MLS:ään (aiemmin Kiinaankin) vanhoja supertähtiä. En näe tuota suurena meriittinä liigoille.

Pelé ei pelannut Euroopassa, koska maailma tosiaan oli toinen. Interin omistajalla Morattilla oli ymmärtääkseni jo sopimuskin Santosin ja Pelén kanssa, mutta Santosin fanien protestoinnin takia Moratti perui kaupat. Hinta taisi olla 60-luvulla täysin poikkeuksellinen 1 miljoona dollaria. Maailma oli tosiaan toinen monin tavoin.

Pelén suuruutta ja merkitystä jalkapallolle on turha kiistää. Minua on silti aina häirinnyt hänessä muutama asia. Jalkapalloon suoraan liittyen hän pelasi maajoukkueessa, joka oli täynnä maailman parhaita pelipaikoillaan. Joukkue olisi voinut voittaa ilman Peléäkin, kuten se myös teki 1962. Ero moneen muuhun huippuun on merkittävä. Maalimäärien todenmukaisuudesta ja vertailukelpoisuudesta (treenipelit laskettu mukaan) voi myös olla monta mieltä. Eniten häiritsee silti kyvyttömyys antaa vilpitöntä kunniaa niille, jotka uhkaavat suoraan hänen kruunuaan. Esim. vuoden 1970 joukkueen sielu oli Gérson, jota voi pitää pirlolaisen alemman pelintekijän roolin luojana, mutta Pelé ei häntä nostanut suureenkaan arvoon. Tästä 40 savuketta päivässä polttanut Gérson (ajat ovat muuttuneet) oli syystäkin käärmeissään. Sama näkyy Garrinchan, Maradonan ym. kohdalla. Ja viimeisimpänä mainittakoon kyvyttömyys käyttää omaa valtavaa vaikutusvaltaa voimakkaasti hyviin asioihin. Esim. Brasilian sotilasjunttaa ei kritisoinut, tuki Havelangea, Blatteria jne. kritiikittä, ym. ym.

Kuolleista ei saisi puhua pahaa, mutta jalustalle nostamisessa ja unohtamisessa on myöls ongelmansa.

Suuri pelaaja, mutta kaikkea muuta kuin se täydellinen henkilö, josta kiiltokuvia nyt luodaan.

[Rossonero]

Lisättäköön muuten tänne RIP-osastolle joulukuun suuret menetykset Italiasta joulukuulta.

Pitkälti italialaistunut Sinisa Mihajlovic menehtyi syöpään aivan liian nuorena. Suuri persoona monin tavoin, mutta iän ja myös sairauden myötä kehittyi yhdeksi A:n tärkeimmistä inhimillisistä valmentajista. Ja ehkä paras vapaapotkujen laukoja, jonka tiedän. En nyt muista kenelle veskarille hän laukoi valmentajana treeneissä vapareita 30 metristä, eikä tämä torjunut yhtään viidestä. Mieleen on jäänyt myös valmentajana tehty veto pelaajien kanssa, että osuu ylärimaan omalta rankkarialueelta, ja osui tietenkin. Hänen uskomaton vetotekniikkansa jäi mieleen jo Punaisesta Tähdestä 90-luvun alusta europeleistä. (Muistikuvat vuosien takaa, joten noissa anekdooteissa voi olla joku faktavirhe.)

Toisena mainittakoon täällä tuntemattomampi jalkapallovaikuttaja Mario Sconcerti, joka toki on ainakin Hoville tuttu. Suuri Fiorentina-kannattaja, joka toimi seuran johtoportaassakin Vittorio Cecchi Gorin aikoihin. Sittemmin pitkä ura eri medioissa. Tutustuin itse liian myöhään, eli joskus 2010-luvulla, kun hän oli televisiossa ja netti mahdollisti tällaisen löytämisen. Hän oli erittäin tarkkasilmäinen, tasapuolinen ja armottoman kriittinen tarvittaessa studioissa. Ja aina tyylikäs. Hänen läsnäolonsa lähetyksissä teki Serie A -kierrosten seuraamisesta aina tavallistakin parempaa.

[SouthernBoogieCat]

Hyvää asiaa Rossolta edesmenneistä legendoista!!

Tosiaan kuolleista ei saisi puhua pahaa mutta toisaalta heidän pimeitä puoliaan voi minusta käsitellä asiallisesti koska niitä meitä kaikissa on. Toisinaan keskustelu kuolleista menee liialliseen ylistämiseen näitä pimeitä puolia poisjättäen. Ei ole harvinaista se että jotain on eläessään pilkattu ja sitten poismenon jälkeen häntä ylistetään tai muuten puhutaan mukavaan sävyyn jota tämä olisi tarvinnut eläessään. Esimerkkeinä vaikkapa Kikka tai Matti Nykänen. Toisaalta molemmista edellämainituista kyllä eläessään puhuttiin hyväänkin sävyyn mutta paljon ilkeyksiä oli mukana.

Hyviä esimerkkejä joita tulee mieleen henkilön jalustalle nostamisessa mutta toisaalta pimeidenkin puolien esittämisessä ovat Netflixistä löytyvä Brian Jonesista (Rollareiden alkuperäinen kitaristi) kertova dokkari ja Freddien elämäkertaelokuva Bohemian Rhapsody joka taisi tulla juuri sunnuntaina (eli eilen kun vuorokausi juuri vaihtui) TV:ä (taitaa sekin löytyä Netflixistä). Näissä molemmissa minusta puhuttiin näistä legendoista hyvään sävyyn korostaen heidän poikkeuksellisia kykyjään ja merkitystään yhtyeilleen mutta ei unohdettu pimeitä puolia joita käsiteltiin molemmissa dokkareissa hyvin mutta silti edesmenneitä legendoja kunnioittaen - ilman mustamaalausta.

Peleen vielä että Brasilian joukkue hänen aikanaan tosiaan oli pullollaan taitavia pelaajia - etenkin vuoden 1970 MM-kultaa vienyt joukkue. Ja vuonna 1962 tosiaan voitti ilman Peleäkin vaikka tämäkin sai mitalin kisoista mutta ei pelannut kaikkia otteluita noissa kisoissa. Pele ei ollut Brasilialle niin ratkaiseva pelaaja mitä esimerkiksi Maradona oli Argentiinalle Meksikon kisoissa. Peleä kyllä oikeutetusti silti nostetaan jalustalle ja se toki voi mennä ylikin mutta eiköhän vielä esiin nouse näitäkin Rosson mainitsemia vähemmän loistokkaita puolia kun aikaa kuluu ja joku Pelen tuntenut (tai niin väittävä) haluaa rahaa.

[L'Majuri]

Vajaa viikko sitten; Motty oli legenda.

https://www.google.com/amp/s/www.bbc.com/sport/football/64742833.amp

[Porvoon turkkilainen]

Jälleen yksi legenda on poissa. Monta tiukkaa ottelua Aulis Rytköstä vastaan 50-luvulla, kun parhaat kohtasivat:

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000009425543.html

[SouthernBoogieCat]

Jälleen yksi legenda on poissa. Monta tiukkaa ottelua Aulis Rytköstä vastaan 50-luvulla, kun parhaat kohtasivat:

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000009425543.html

Tuohon aikaan maalimäärät olivat nykyfutista korkeampia joten Fontainen ennätystä yhden turnauksen maalikuninkaana tuskin koskaan rikotaan. Nykyfutiksen aikakaudella MM-turnausten maalikuninkaiden maalimäärät ovat olleet siinä 5-8 välillä. Fontaine jäänee pysyvästi historiaan yhden turnauksen parhaana maalintekijänä elleivät futiksen maalimäärät nouse radikaalisti tulevaisuudessa.

RIP

[L'Majuri]

Aki Heiskanen

https://www.veikkausliiga.com/uutiset/2023/04/12/kuopiolaislegenda-aki-heiskanen-on-poissa

[L'Majuri]

Aki Heiskanen

https://www.veikkausliiga.com/uutiset/2023/04/12/kuopiolaislegenda-aki-heiskanen-on-poissa

Hän pelasi Stadikalla ekassa maaottelussa, jossa olin paikalla. Vuonna 1974.

https://www.goal.com/en-ae/match/finland-v-netherlands/cc5audkyrrsda0b46q41nz651

[SouthernBoogieCat]

Aki Heiskanen

https://www.veikkausliiga.com/uutiset/2023/04/12/kuopiolaislegenda-aki-heiskanen-on-poissa

Hän pelasi Stadikalla ekassa maaottelussa, jossa olin paikalla. Vuonna 1974.

https://www.goal.com/en-ae/match/finland-v-netherlands/cc5audkyrrsda0b46q41nz651

Merkittävä Aki-niminen futispersoona poistui keskuudestamme. Aki-nimisiä futisihmisiä on useita joista ensinnä tulee mieleen Lahtinen ja Riihilahti sekä Hyryläinen. Ainakin kahdesta ensinmainitusta varmasti useimmat ovat samaa mieltä että ovat merkittäviä suomalaisia entisiä pelaajia ja Riihilahti nykyään merkittävä vaikuttaja Klubin toimarina sekä jäsenenä Euroopan seurajoukkueiden liiton hallituksessa ja ollut ideoimassa Konferenssiliigaa. Hyryläinen ei urallaan ehkä niin merkittävä pelaaja ollut mutta nyttemmin valittu Palloliitossa urheilutoimenjohtajaksi Tihisen siirryttyä kansainvälisiin tehtäviin.

Ensimmäisen näkemänsä maaottelun muistaa useimmiten. Itselleni se hyvin todennäköisesti oli Suomi-Brasilia vuonna 1987 Suomen palloliiton juhlaottelu. Se on ensimmäinen iso futisottelu jota muistan olleeni paikanpäällä katsomassa.

Ennen sitä olin TV:ä katsonut joitakin otteluita mm. Meksikon MM-kisoista edelliseltä kesältä mutta koska vuoden 1986 kesällä futiksen seuraamiseni käytännössä alkoi ja en ollut mm. Meksikon karsintapeleissä paikanpäällä niin tämä Suomi-Brasilia on ensimmäinen ainakin merkittävä maaottelu jota olen ollut seuraamassa vaikka ystävyysottelu olikin. Se oli Brasilian Romarion ensimmäinen aikuisten maaottelu. Melkein heti vaihdosta tultuaan teki Brasilian tasoituksen. Seitsemän vuotta tuosta ottelusta tuli Romariosta maailmanmestari.

[L'Majuri]

Miika Juntusen poika, 21v.
https://www.is.fi/jalkapallo/art-2000009588064.html