Vihdoinkin selvitty Derbystä himaan...
Vanha frendi, iki hifkiläinen, kysyi yllättäen Whatsapp:illa edellisenä päivänä, olenko menossa paikan päälle. Nähtiin Steissillä hieman ennen viittä ja käveltiin Sonskille. Ei menty marsseille...
Vaikka hemmo HIFK kamaa hamusikin, tuli mukaani HJK-Shoppiin, josta poistin pari tuotetta. Ägä sattui olemaan shopin viereisessä "neuvotteluhuoneessa", ja tokihan hänelle piti kiitosta antaa Klubin toiminnasta. Kiitti jopa kiitoksista.
Matsiin mentiin eri katsomonosiin, frendi pohjoispäätyyn (nostaisin hattua jos sellainen minulla olisi), minä nuremoimattomille paikoille Itään. Ylhäällä idässä on yllättäen mukava tasanne, jossa pöytä nakkimukille, eli siinä matsia oli mukava seurata.
Matsin alkaessa Klubipääty laittoi savut ilmoille, ihan hienot olivat. Samaan aikaan Kingit sytyttivät soihdut. Upealta näyttivät! Kymmenen pistettä! Paitsi pari miinusta: Yksi soihtu teki reiän kenttään. Toinen soihtu rikkoi yhden mikrofonin piuhan.
Ekan jakson taso ei päätä hivellyt. Klubi pelasi nössöfutista, ziljoona alibisyöttöä. Laitapakit eivät nousseet, laiturit eivät siis saaneet tukea. Laukaukset kohti maalia taisivat olla 0-0.
Tokan jakson alussa Klubin asenne selvästi parantui. Monta hyvää yritystä Jallowille, joka tosin tuhnuili. Atom Tanaka ratkaisi, 1-0.
70 minuuttia kun oli kulunut, alkoi ihmettely että miksi Bana ei tee vaihtoja. Moni pelaaja oli selvästi väsynyt, ja nyt olisi tarvittu uutta miestä kentälle jotta voitto olisi varmistunut. Mutta ei...jannut väsyy entistä enemmän, ja kun viimeinen kymmenminuuttinen alkoi, niin Kingit tekivät upean maalin. Antoiko Kolehmainen, umpiväsynyt turhake hankinta, siihen ns "syötön"? Onko Bana oppinut maajoukkueen kakkosena huonoa taktiikkaa?
Niin tahi näin, 1-1 oli tosiasia. Täysi katsomo, Kingien Pohjoispääty huusi ja hyppi kovempaa, tunnelma oli U-P-E-A! Klubipääty ehkä lauloi chanttejä keskeytymättä, mutta Kingien meno oli piirun verran näkyvämpää.
Matsin jälkeen oli sovittu frendin kanssa, että nähdään tietyssä paikassa. Menin Sonskin Länsi-Eteläpäädyn kulmalle odottamaan, ja eiköhän Atik kävellyt vastaan. Tapoihini kuuluen, oli pakko littipeukuttaa, ja lausua pari ylistävää kommenttia Atikin hyvästä työstä Suomen futiksen hyväksi. Mies tulee, halaa ja kiittää kiitoksesta. Minun luonteellani eka reaktio oli, kun mies levitti kätensä, että paukkaanko nekkuun, mutta otin sitten vastaan syleityt, vaikka ei ne kovin hyviltä tuntuneet... No joo, oikeasti hieno mies Atik on futiksen saralla.
Frendin kun bongasin, ylipuhui mut vielä Janoiseen Loheen hetkeksi. Siellä oli yhteensä 11 puolituttua vanhoilta ifk-lätkäajoilta. Onneksi pari heistä oli ymmärtänyt, että ei kendohifkin kannattaminen tarkoita sitä että pitäisi Socceria myös, vaan parilla oli Klubin paita päällä.
Ohessa kuvat savuista ja soihduista. Klubin savujen kuvaamisesta hieman myöhästyin (olivat hetkeä ennen kuvaamista isommat), mutta kyllä Kingien soihdut olivat upeat, oikeasti!
Tällaista tunnelmaa suomifutis kaipaa. Yleisökeskiarvot nousevat, ja vähitellen junttikansa tajuaa, että maa ei olekaan lättä vaan se on pallo!
