Sana on vapaa

[SouthernBoogieCat]

Mites J. musiikkipuolelta ammattia?

Musiikin pidän harrastuksena. Siltä alalta - vaikka lähtisi opiskelemaan tutkintoja yms. - on vaikea työllistyä. On paljon työttömiä muusikoita tässä maassa (ja paljon pidempään harrastaneita kuin minä, aivan pikkulapsesta saakka) eli työllisyys ei välttämättä ole paras mahdollinen. Muuten kyllä musiikki työnä kiinnostaisi mutta se on sen verran epävarma ala ettei kannata tuhlata 3-4-vuotta tutkintoon ja sitten olisi työkkärissä upouuden tutkinnon kanssa etsimässä työtä. Tiedän mm. muutaman FB-kaverini jotka ovat muusikon koulutuksen hankkineita ja tehneet sitä työtä hieman mutta nyt kaikki ovat opiskelleet tai opiskelemassa itselleen uuden ammatin. Yleensäkin taide-ala (vaikka se kiinnostaa toki) on työllisyyden suhteen epävarmaa. Esim. julkisuudessa on ollut että jotkut työttömät näyttelijät ovat hankkineet itselleen toisen ammatin.

Minulla on kaupallinen koulutus (merkonomi sekä opintoja liiketaloudesta AMK:sta) ja pyrkimällä työvoimakoulutukseen pyrin täydentämään taloushallinnon osaamista jolla saisi varmemmin töitä (ja kunnon kuukausiliksalla) kuin markkinoinnissa jossa kyllä töitä riittää mutta joutuu useimmiten olemaan provikalla. Se on pitkänpäälle raskasta. Provikallakin olen tullut toimeen aikaisemmissa työpaikoissa mutta mieluummin tekisin tilitoimistossa töitä kiinteällä kuukausipalkalla ja olisin työssä jossa töitä löytyy kyllä paljon ja ehdot ovat hyviä. Taloushallinto on ala josta yritykset/yhteisöt eivät voi tinkiä. Markkinoinnista voi tinkiä mutta taloushallinto on pakko järjestää joko talon sisältä tai ostaa se muualta. Näin taloushallinto ja myös terveydenhuolto ovat ainakin aloja mistä löytyy töitä nyt ja jatkossakin. Uutta tutkintoa en viitsisi hankkia mutta olemassaolevaan tutkintoon mielelläni otan lisäoppia taloushallinnon osalta etenkin kun hakemani koulutus on rekry-koulutus eli siihen sisältyy työssäoppiminen ja mahdollisuus sen kautta töihin.

Soitinrakennus periaatteessa kiinnostaisi myös. Siihen voisi hakeutua esim. oppisopimuspaikan kautta. Tosin soitinrakennus voi olla myöskin niitä aloja joissa työllistyminen ei ole parasta mahdollista tasoa.

Suomessa taide-alat ovat suosittuja esim. AMK:ssa ja niihin on vaikea päästä, mutta niistä valmistuneet eivät läheskään kaikki löydä oman alan töitä. Minusta opintolinjan valinnassa ei välttämättä kannata kiinnittää huomiota siihen että mikä kiinnostaa itseään vaan ennenkaikkea siihen miltä alalta löytyy töitä. Itse alun perin valitsin merkonomiopinnoissani aikoinaan taloushallintolinjan mutta menin vaihtamaan sen koska taloushallinnon opettaja suositteli kaikkia jotka eivät saaneet kiitettävää taloushallinnosta vaihtamaan sen markkinointiin jos olivat valinneet taloushallintolinjan alun perin. Ja menin vaihtamaan, mutta nyt kadun sitä. Se oli huono päätös. Jos olisin sinnitellyt taloushallintopuolella, saattaisi minulla olla nyt jo yli 10 vuoden kokemus taloushallinnosta ilman työttömyysjaksoja. Kaikille nyt opintolinjaa miettiville antaisin vinkiksi: tutkikaa millä alalla tarvitaan tekijöitä ja valitkaa opintolinja sen mukaan esim. liiketaloudessa taloushallinto markkinoinnin sijaan. Tai muilta aloilta terveydenhoitolinja. Taloushallinto ja terveydenhuolto eivät ole niitä hohdokkaimpia aloja mutta töitä niissä riittää ja kun töihin pääsee niin työpaikka on lähes varma pitkäksi aikaa.

[Epis]

Minusta opintolinjan valinnassa ei välttämättä kannata kiinnittää huomiota siihen että mikä kiinnostaa itseään vaan ennenkaikkea siihen miltä alalta löytyy töitä.

1) hanki työ josta et pidä edes vähää alusta
2) hanki kymmenien vuosien lainataakka
3) käy duunissa, joka muuttuu ajan kuluessa tylsemmäksi ja epämiellyttäväksi
4) toista samaa kunnes pääset eläkkeelle 70+ ikäisenä
5) ole paskana kaikista työvuosista ja vanhuudesta
6) kuole 5-10 vuoden sisällä

Tätäkö sitten kannattaa tavoitella, onko tämä sitä elämää? No selkeästi ainakin ajatus on saatu myytyä massoille.. *itun urpot lampaat saatana!

Itse pyrin tekemään asioita - töissä, harrastuksissa ja muullakin ajalla - joista oikeasti pidän, jotka kiinnostavat ja joita haluan tehdä.. Ehkä elän väärin, mutta ainakin tuntuu helvetin hyvältä!

[Porvoon turkkilainen]

Aika hyvin kiteytetty. Ainut syy käydä duunissa omalta osaltani on se, että siitä saa edes vähän jotain korvausta, millä rahoittaa ne harrastukset joista todella pitää, kuten matkustelu, subbuteo, elokuvat, musiikki, jalkapallo ja keskijaljakuppilat. Töiden miettiminen loppuu aina kun leimaan itseni päivän päätteeksi talosta pihalle.

[Epis]

Aika hyvin kiteytetty. Ainut syy käydä duunissa omalta osaltani on se, että siitä saa edes vähän jotain korvausta, millä rahoittaa ne harrastukset joista todella pitää, kuten matkustelu, subbuteo, elokuvat, musiikki, jalkapallo ja keskijaljakuppilat. Töiden miettiminen loppuu aina kun leimaan itseni päivän päätteeksi talosta pihalle.

Sama sekä lisänä velkaa pankille, muttei onneksi enää kauaa.. Tämän jälkeen käydäänkin meikän päässä isoa painia ja puntarointia siitä, että notkuuko edelleen työelämässä rahan takia vai muuttaako rahan vapaa-ajaksi..
Tuossa yhtenä päivänä laskin Kehän ruuhkassa istuskellessa, että 1h työmatka per suunta tekee 10h työmatkaa viikossa, joka taas on ~48h (2vrk) kuukaudessa (24 työpäivää) ja 24 päivää vuodessa..

[nabel]

Julkisissa voi onneksi duunimatkan käyttää kirjoihin ja musiikin kuunteluun.

Pointti oli se että tunnen ihmisiä jotka nauttivat taloushallinnosta eivätkä edes katso maailmaa laskemalla kaikkea. 

[SouthernBoogieCat]

[Itse pyrin tekemään asioita - töissä, harrastuksissa ja muullakin ajalla - joista oikeasti pidän, jotka kiinnostavat ja joita haluan tehdä.. Ehkä elän väärin, mutta ainakin tuntuu helvetin hyvältä!

Tottakai itse kukin pyrkisi tuohon, mutta aina elämä ei mene niin kuin suunnittelee (on työttömyyttä, sairauksia yms.). Minusta kannattaa mieluummin päästä töihin vaikkei työ olisi juuri unelma-ammatti kuin se että pyrkii jääräpäisesti kohti unelma-ammattia ja sitten ehkä suorittaa tutkinnon mutta on lopulta työtön tai satunnaisten keikkatöiden yms. varassa. Mieluiten olisin töissä yli 10 vuotta saman työnantajan palveluksessa työssä joka ei olisi ihan sitä unelma-alaani kuin että minulla olisi useita lyhyitä työsuhteita, keikkahommia yms. unelma-alallani. Aina ei voi tehdä sitä mitä haluaa vaikka tottakai olisi unelmatilanne jos esim. olisin päässyt yliopistoon ja suorittanut historia pääaineenani tutkinnon ja olisin viimeiset melkein 20 vuotta tehnyt unelmahommaani (tai ainakin lähellä sitä). Katsoin aikoinaan järkevämmäksi jättää pyrkimiset sikseen (kun en päässyt useammalla yrittämällä sisään) ja pyrkiä opiskelemaan liiketaloutta vaikkei se oma unelma-alani olekaan. Ainakin sittemmin jotain työtä siltä puolta on löytynyt (vaikka onkin työttömyyttä paljon mahtunut väliin) kuin se että olisi vuosia pyrkinyt yliopistoon ja parhaat vuodet olisivat menneet siinä.

Toki on hienoa jos ihmiset (kuten Kaitsu) työskentelevät unelma-ammateissaan mutta aina elämä ei mene kuten haluaa. Jos on päässyt kiinni omaan unelmatyöhön ja kaikki on mennyt hyvin niin on hyvin vaikea ymmärtää sellaista jolla ei ole kaikki mennyt hyvin. Itselleni tuli paha työttömyysjakso juuri valmistuttuani vuonna 2004 joka kesti yli 2 vuotta. Sinä aikana olisi pitänyt työllistyä pidempään työsuhteeseen koska mitä pidemmälle työllistyminen menee valmistumisen jälkeen sitä vaikeampi on työtä löytää. Lisäksi osittain työttömyyden takia on tullut erilaisia terveysongelmia plus itsetunto-ongelmia yms. kaikkea mitä ei voi ymmärtää jos ei ole kokenut pitkään työttömyyttä. Noiden kokemusten takia en enää haikaile mihinkään unelma-ammattiin vaan tärkeintä on löytää työ jossa riittää töitä eikä tarvitsisi olla työttömänä enää.

Seuraavat n. 5 vuotta ovat ratkaisevia työelämätulevaisuuteni kannalta. Jos en sinä aikana työllisty vakituisesti on juna niin sanotusti ajanut ohi minun osaltani työelämässä ja voisi silloin aivan hyvin hakea sairaseläkettä yms. vedoten vaivoihin yms. Uutta ammattia ja siihen vaadittavaa 2-4-vuotista tutkintoa ei enää minun iässäni kannata ruveta suorittamaan koska sitten pitäisi valmistumisen jälkeen yrittää päästä töihin ja juuri valmistuneena tuohon ammattiin ei töitä helposti löytyisi koska nykyään vaaditaan monen vuoden työkokemus haettavasta tehtävästä. Nämä seuraavat vuodet ovat todellakin ratkaisevia siihen että pääsenkö työelämään vai jäänkö pitkä-aikaistyöttömäksi sekä eläkeputkeen. Monia vuosia minulla ei ole enää aikaa yrittää lunastaa paikkaani työmarkkinoilla. Ikää on jo liki 40 joten tulossa on nuoria 20-22-vuotiaita jotka ajavat etusijalle valinnoissa. Minun etsikkoaikani oli vuosina 2004-2006 jolloin olin työttömänä juuri valmistuneena jolloin olisi pitänyt päästä pitkä-aikaiseen työsuhteeseen ja sitä kautta luoda pitkä ura samassa yrityksessä tai samalla alalla.

Eli kaikki ei aina mene niin että voisi tehdä sitä mitä haluaa. Tottakai harrastan mitä haluan tehdä esim. musiikkia, elokuvia yms. mutta se työ josta leipä tulee käteen täytyy löytyä muualta. Alalla ei periaatteessa ole väliä kunhan voin työskennellä siinä (esim. ei tarvita ajokorttia, ei ole tekemisissä pölyn yms. kanssa josta voi seurata oireita, ei tekemisissä ampiaisten tai koirien kanssa) ilman rajoitteita. Taloushallinto sopii koska siinä saa tehdä töitä tietokoneen kanssa, käydä läpi tositteita, pyöritellä numeroita yms. Toivotaan että pääsen tuohon hakemaani työvoimakoulutukseen jonka kautta voi saada vakituisen työpaikan.

[Epis]

Tuo lainaamani kirjoituksesi kuullosti monesti kuullulta lauseelta "Ihan sama mitä tekee työkseen, kun vaan on töitä", joka on mielestäni sairas.. Mielestäni ihmisen pitäisi tehdä juuri niitä asioita joista tykkää ja joita haluaa tehdä riippumatta siitä, miten paljon niistä maksetaan.. Ymmärrän myös, että reaalimaailman vaatimukset tekevät ajatuksen toteuttamisesta enammän tai vähemmän haasteellisen, mutta ei yhtä elämäänsä kannata tuhlata vastenmielisiin asioihin siltä osin kun on mahdollisuus valita..

Itse olen ollut työttömänä ja jättänyt hakematta kouluihin ja töihin, jotka eivät ole minua kiinnostaneet ja vastaavasti panostanut kiinnostaviin kohteisiin.. Tuuria sekä verkostoitumistakin on tarvittu, mutta muutamaan viimeisimpään työpaikkaan olen päässyt vaikka olen haastattelussa kertonut, etten omaa kaikkia vaatimuksia.. Luontainen kiinnostus ja halu oppia merkkaavat monesti paljon enemmän, kuin koulutus ja todistukset (joista olen jossain haastatteluissa itse maininnut, kun ei haastattelijoille ne lappuset kiinnosta)..

tl;dr - Pitää tehdä sitä mistä tykkää, eikä vaan tyytyä johonkin

[Hönkki]

Sitten on sellainenkin näkökulma, että varmaan aika harvan unelma-ammatti on siivooja, mutta mitäs jos meillä ei olisi siivojia ollenkaan ?

Muinaisessa Kreikassa orjat tekivät duunit, niin Vapaille miehille jäi aikaa unelmahommiinsa, esim. urheiluun ja filosofiaan. Mieluiten toki minäkin niitä unelmahommia tekisin.

[Epis]

Sitten on sellainenkin näkökulma, että varmaan aika harvan unelma-ammatti on siivooja, mutta mitäs jos meillä ei olisi siivojia ollenkaan ?

Muinaisessa Kreikassa orjat tekivät duunit, niin Vapaille miehille jäi aikaa unelmahommiinsa, esim. urheiluun ja filosofiaan. Mieluiten toki minäkin niitä unelmahommia tekisin.

Harva unelmoi siivoojan ammatista - tai muistakaan ammateista -, mutta niitä ei silti pidä tehdä jos kyseisen työn sisällöstä ei pidä pätkääkään.. Jos meillä ei olisi siivoojia, niin asiaan olisi varmasti keksitty jonkinlainen ratkaisu..

Nykypäivän "orjuus" on hieman erilaista, mutta varsinkin kaiken perustuessa pääosin vapaaehtoisuuteen pitäisi tähdätä kiinnostaviin asioihin..
Poistan hieman 'kultalusikka pyllyssä / hannuhanhi' efektiä korostamalla, että 'unelmahomman' sijaan olen puhunut kiinnostavasta ja miellyttävästä (edes osittain) hommasta enkä unelman elämisestä.. Jokainen ymmärtää varmasti näiden eron ja jos nyt luen Jaken tekstejä, niin kaveri on itsekin hakeutunut jonkin kiinnostavan tai edes 'ihan OK' -tason hommaan eikä ole mennyt 'ihan mitä vaan' asenteella ja tuskin olet itsekään.. Voi olla, että itse sotkin puurot ja vellit, mutta kuten mainitsin niin mielensopukoista pompsahti tuo mainitsemani ohjeistus siitä, että työn mielekkyys on toisarvoista jos vain on 'mahdoolisuus' tehdä työtä..

[SouthernBoogieCat]

että 'unelmahomman' sijaan olen puhunut kiinnostavasta ja miellyttävästä (edes osittain) hommasta enkä unelman elämisestä.. Jokainen ymmärtää varmasti näiden eron ja jos nyt luen Jaken tekstejä, niin kaveri on itsekin hakeutunut jonkin kiinnostavan tai edes 'ihan OK' -tason hommaan eikä ole mennyt 'ihan mitä vaan' asenteella ja tuskin olet itsekään..

Olen samaa mieltä että työn tulee olla mielekästä. En itsekään ihan mihin vaan hakeutuisi jo pelkästään siksi että kaikki työt eivät sovi minulle. Kuitenkaan mielestäni ei pidä olla liian nirso ja jääräpäinen siinä suhteessa että ei ole valmis kompromisseihin ja muuttamaan suunnitelmiaan jos osoittautuukin etteivät ne tarpeeksi nopeasti toimi.

Esim. itse hain ensin yliopistoon useaan kertaan historiaa lukemaan (opiskelin myös historiaa avoimessa yliopistossa hyvin arvosanoin joten olisin yliopistossakin pärjännyt jos vain pääsykokeesta olisin selvinnyt johtuen pitkälti ei parhaasta mahdollisesta YO-todistuksesta jolloin pääsykokeesta olisi pitänyt saada paljon paremmat pisteet mitä sain) ja kun en päässyt niin ymmärsin että en voi koko elämääni käyttää yliopiston pääsykokeisiin vaan täytyi muuttaa suunnitelmia ja hain kauppaopistoon johon sitten pääsin ja erilaisten vaiheiden jälkeen sain vuonna 2004 merkonomin paperit kouraan. Kuitenkaan työnhaku sen jälkeen ei ollut helppoa. Yritin erilaisiin myyntitehtäviin mutta monissa vaadittiin usean vuoden aiempaa kokemusta. Sitten olin työharjoittelussa (osana työvoimakoulutusta) Anttilassa ja sen jälkeen pääsinkin finanssialalle johon yritin jo aiemmin tuloksetta. Finanssialla olin muutaman vuoden jonka jälkeen sitten lähdin opiskelemaan tradenomiksi toiveena parempi työpaikka. Opiskelut kuitenkin keskeytyivät sairauden vuoksi ja lopulta oli pakko lopettaa ne. Olin opiskelujen ajan mukana yrityksessä käynnistämässä sen toimintaa ja pyörittämässä sitä josta sain kokemusta yrityksessä mukana olosta ja yrityksen hallinnoinnista yms. Toipumiseni jälkeen olen taas hakenut töitä mm. toimistotöitä ja myyntitöitä eli olen aina pyrkinyt johonkin enkä vain hakenut jotain. Nyt kun huomasin taloushallintotyövoimakoulutuksen niin päätin hakea siihen koska sen kautta voi työllistyä alan yritykseen ja taloushallinto voi olla se ala missä pärjäisin parhaiten. Kävin äsken työkkärissä ja virkailija piti ideasta ja teimme myös uuden suunnitelman johon kuuluu varasuunnitelmana mm. palkkatuella (johon olen nyt oikeutettu) töihin hakeminen.

Mielestäni siis on pelkästään järkevää muuttaa suunnitelmia jos jokin ei toimi eikä vain yrittää sen unelman perässä jos se on epärealistista tai siihen hakeminen ei toimi. Otan esimerkkinä musiikin. Itse olen pitänyt musiikkia harrastuksena koska aloitin sen vakavan harrastamisen vasta lähempänä aikuisikää. Sen sijaan tiedän tapauksia jotka ovat yrittäneet jääräpäisesti saada elantoaan musiikista (koska se on unelma) mutta eivät ole onnistuneet ja ovat lähempänä kolmikymppistä vailla mainittavaa työkokemusta ja jotkut nuoremmat alle 25 vuotiaat ilman tutkintoa. Kyllä olen sitä mieltä että tavoitteita pitää olla, mutta on osattava myös muuttaa suuntaa jos jokin ei natsaa yrittämisestä huolimatta.

Tähän ikään melkein nelikymppiseksi on tullut elämänkokemusta sen verran, että ei ole turhia haihatteluja enää vaan suhtautuu asioihin realistisesti ja tavoittelee mahdollisia asioita - ei kuuta taivaalta. Jos olisin vielä kaksikymppinen - juuri koulusta valmistunut - saattaisin yrittää eri tavalla eri tavoitteiden perään mm. pyrkiä yliopistoon jne. mutta enää nelikymppisenä ei ole varaa yrittää väkisin sinne mikä eniten kiinnostaa vaan pitää löytää työtä vaikkei se ehkä kiinnostaisikaan yhtä paljon kuin joku muu juttu. En siis todellakaan sano, että pitäisi tehdä mitä vaan ja ei olla tavoitteita yms. Joskus vaan pitää muuttaa suuntaa jos näyttää että asiat eivät menekään kuten on ajatellut.

[Epis]

Kertomuksesi mukaan halusit päästä lukemaan historiaa, mutta päädyit opiskelemaan merkonomiksi ja nyt olet hakeutumassa taloushallinnon koulutukseen.. Aihepiirit ovat mielestäni kaukana toisistaan ja finanssipuolikin vaikuttaa sinua kiinnostavan, mutta miten erilaisessa tilanteessa olisit, jos olisit käyttänyt tämän kaiken ajan pääkokeiden tuloksien parantamiseen? Olisitko mahdollisesti lukemassa historiaa yliopistolla vai nykyisessä tilanteessasi ilman merkonomin papereita? Tämän suhteen ei tarvitse luetella kaikkia muuttujia, sillä tarkoitus on pyöritellä asiaa yleisellä tasolla tekemättä siitä liian henkilökohtaista.

Muusikon ura lienee yleisen käsityksen mukaan vaikea, mutta mikä tekee näiden ihmisten näkemyksistä ja unelmansa tavoittelemisesta väärän? Mielestäni se, että tällainen kaveri patistettaisiin tekemään 'vain jotain' olisi väärin.. Mitä heidän pitäisi mielestäsi tehdä? Olisiko yrittäjiksi - jollekin toiselle alalle - pakottaminen toimiva lääke ja yrityksen toimiessa muusikon uran tavoin olisi henkilö samassa tilanteessa, mutta huonossa tapauksessa yrityksen velat vielä niskassaan.. Vai pitäisikö heidät pakottaa palkkatyöhön matalapalkka-alalle, kuten kaikki muutkin työttömät (sairaudet ja allergiat huomioiden)? Itsekin varmasti pystyisit työskentelemään monessa ammatissa, mutta et ole niihin halunnut jostain syystä hakea..

Jos itselläsi on ajatus lopettaa haihattelu viimeistään nelikymppisenä, niin itselläni on enemmänkin lopettaa työnteko viimeistään nelikymppisenä..

[SouthernBoogieCat]

Muusikon ura lienee yleisen käsityksen mukaan vaikea, mutta mikä tekee näiden ihmisten näkemyksistä ja unelmansa tavoittelemisesta väärän? Mitä heidän pitäisi mielestäsi tehdä?

En sanonut että tuossa olisi mitään väärää vaan että jossain vaiheessa kun näyttää että musiikista ei tule ammattia niin olisi syytä muuttaa suuntaa - ainakin hankkia toinen ammatti ja tehdä sen ohella musiikkia kuten Kokkis tekee ja kuten itsekin teen työnhaun ohella/kun työllistyn. Musiikkia voi harrastaa mutta loppujen lopuksi hyvin pieni osa tekee sillä elantonsa puhumattakaan että rikastuu sillä. Monet ammattimuusikotkin Suomessa joutuvat tekemään muita töitä silloin kun musiikista ei saa elantoaan. Eli tottakai voi soittaa ja keikkailla yms. ja toivoa että harrastus muuttuisi ammatiksi mutta realistisuus on syytä säilyttää eikä lyödä kaikkea yhden kortin varaan eli jättää hankkimatta ns. oikea työ (vaikkei se ykkösjuttu itselleen olisikaan).

Tuo yhden kortin varaan laskeminen ei ole kovinkaan järkevää. Jos itse olisin laskenut kaiken sen varaan 20 vuotta sitten että olisin päässyt sisään yliopistoon niin monta vuotta olisi voinut mennä hukkaan pelkästään pyrkimällä yliopistoon. Olisin tottakai voinut päästä (ja opiskella samalla avoimessa ja pyrkiä sisään avoimen kiintiön kautta) mutta aika tekee tehtävänsä eli olin kolmannen pääsykokeen jälkeen 22 vuotias ja sivari edessä joten tuossa vaiheessa viimeistään sivarin jälkeen piti päästä johonkin kouluun. Niinpä hain yhteishaussa mm. kauppaopistoon joka sitten tärppäsi. Tuon jälkeen ei olisi enää kannattanut pyrkiä yliopistoon koska viimeistään 25 vuotiaana pitäisi olla jokin tutkinto olemassa - mieluiten aikaisemmin. Jos järkevämmin olisi YO-kirjoitusten jälkeen toiminut niin olisin pyrkinyt heti joko kauppaopistoon tai AMK:n yms. ja suorittanut sivarin pois jonka jälkeen olisin valmistunut noin 23-24-vuotiaana ja päässyt työelämään heti kunnolla kiinni. Nyt pääsin työelämään kunnolla (usean vuoden työhön samalla alalla) vasta 29-vuotiaana oltuani ennen sitä työttömänä, harjoitteluissa, lyhyissä työsuhteissa.

Edelleen, unelmat ovat tärkeitä mutta yhtä tärkeää on muistaa se että jos putoaa opinto/työ-oravanpyörästä varhain pois on sieltä hyvin vaikea nousta kunnon töihin enää. Yli 2 vuoden työttömyys ikävuosien 27-29-välillä voi olla todella iso isku uran luomiselle. Paras ikä päästä työelämään ja saavuttaa sitä kautta pitkä ja nousujohteinen urakehitys on valmistumisesta riippuen 22-25-vuotiaina. Tämän jälkeen on erittäin hankala työllistyä hyvään uraputkeen etenkin jos välissä on yli 2 vuoden työttömyys. Vuodenkin työttömyys valmistumisen jälkeen voi olla erittäin haitallinen uran kannalta.

[SouthernBoogieCat]

Olen sitä mieltä että ihmisen kehitykselle kriittisin aika (mitä tulee tulevaisuuden ammattiin yms.) on ikävuodet 18-25-vuotta suunnilleen. 18-19-vuotiaana panostetaan ylioppilaskirjoituksiin (tai valmistutaan ammattikoulusta) ja varsinkin jos tähtää akateemiselle alalle on nuo lukion viimeiset vuodet noin 18-19-vuotiaina äärimmäisen tärkeitä. Kouluun on syytä panostaa (sen olen jälkikäteen huomannut miten tärkeä lukio on vaikka monesti toisin väitetäänkin) ja saada mahdollisimman hyvä YO-todistus jotta pääsee vaivatta akateemiselle polulle. Heikommalla YO-todistuksella yliopistoon pääsy on vaikeaa. Noin 20-25-vuotiaina (armeijan tai sivarin jälkeen) on syytä suorittaa tutkinto (oli se sitten akateeminen tai opistotason). Viimeistään 25-vuotiaana on syytä päästä töihin heti valmistumisen jälkeen ja mieluiten vähintään 5 vuotta kestävään työsuhteeseen samassa firmassa. Näin onnistuttuaan on mahdollisuudet luoda hyvä ura työelämässä. Jos väliin mahtuu vuosia vieviä sairastumisia, työttömyyttä niin mahdollisuudet heikkenevät oleellisesti. Toki myöhemminkin on mahdollista päästä kunnolla työelämään mutta mielestäni tärkein pohja luodaan 18-25-vuoden iässä ja siellä tehdyillä valinnoilla ja onnistumisilla.

Itse tuossa kriittisessä vaiheessa en hakenut heti kouluun joka oli iso virhe. Lisäksi tuli 22-24-vuotiaana sairastelua joka viivästytti ratkaisevasti valmistumistani ja opiskelin vielä siinä vaiheessa kun olisi 25-vuotiaana pitänyt viimeistään olla työelämässä. Valmistumisen (27-vuotiaana) jälkeen pitkä työttömyys oli kohtalokasta. Vieläkin voin päästä kunnolla työelämään takaisin ja luoda uraputken mutta sen on käsitykseni mukaan tapahduttava viimeistään 5 vuoden kuluessa. Eli jos nyt alkukeväästä työvoimakoulutuksen jälkeen pääsen töihin taloushallintoa tekevään firmaan ja pysyn töissä vähintään 4-5-vuotta samassa firmassa niin kunnon uran luominen on vielä mahdollista. Eli nyt on käsillä ratkaisevat vuodet työelämäni kannalta kun kriittinen aika nuorempana meni ohi.

[SouthernBoogieCat]

Itsekin varmasti pystyisit työskentelemään monessa ammatissa, mutta et ole niihin halunnut jostain syystä hakea..

Varmasti pystyisin työskentelemään useammassa ammatissa, mutta ongelma on se että kaikkeen vaaditaan nykyään useamman vuoden kokemus vastaavista tehtävistä ja minulla selkeää kokemusta on oikeastaan ainoastaan myynti- ja markkinointitehtävistä. Muun alan hommista ei juurikaan joten se sektori mistä työtä voin realistisesti hakea on melko kapea - lähinnä myyntihommat ja markkinointiassistentin tehtävät.

Työvoimakoulutuksessa ollaan harjoittelussa taloushallinnossa jonka jälkeen voi työllistyä (jos hyvin menee) alalle. Tuo harjoitteluun pääseminen on oikeastaan ainoa tapa saada kokemusta muusta alasta kuin myynnistä ja markkinoinnista. Lisäksi on palkkatuettu työ jota alan nyt hyödyntämään työnhaussa.

[Epis]

En sanonut että tuossa olisi mitään väärää vaan että jossain vaiheessa kun näyttää että musiikista ei tule ammattia niin olisi syytä muuttaa suuntaa - ainakin hankkia toinen ammatti ja tehdä sen ohella musiikkia

Osaatko tarkentaa kuka oikean hetken määrittää ja millä perusteilla?

viimeistään 25 vuotiaana pitäisi olla jokin tutkinto olemassa - mieluiten aikaisemmin

Haluatko kertoa tarkemmin tästä väittämästä? En ole mistään muualta nimittäin kuullut samaa takarajaa..

Paras ikä päästä työelämään ja saavuttaa sitä kautta pitkä ja nousujohteinen urakehitys on valmistumisesta riippuen 22-25-vuotiaina. Tämän jälkeen on erittäin hankala työllistyä hyvään uraputkeen etenkin jo välissä on yli 2 vuoden työttömyys. Vuodenkin työttömyys valmistumisen jälkeen voi olla erittäin haitallinen uran kannalta.

Onko tämä sama ajatusleikki edellisen lainauksen kanssa? Saatan ehkä sitten olla hyvin kauas todellisuudesta ajautunut, mutta hankala uskoa parin vuoden työttömyyden tuhoavan koko 40v mittaisen työuran mahdollisuudet..

Varmasti pystyisin työskentelemään useammassa ammatissa, mutta ongelma on se että kaikkeen vaaditaan nykyään useamman vuoden kokemus vastaavista tehtävistä ja minulla selkeää kokemusta on oikeastaan ainoastaan myynti- ja markkinointitehtävistä. Muun alan hommista ei juurikaan joten se sektori mistä työtä voin realistisesti hakea on melko kapea - lähinnä myyntihommat ja markkinointiassistentin tehtävät.

Olen tässä viikon verran läheltä seurannut työilmoitusten selaamista ja peruskoulupohjainen henkilö kertoi, että olisi voinut hakea moneenkin hommaan max parin vuoden työkokemuksella.. Voidaan lyödä vetoa, että työpaikkailmoituksista löytyy vähintään pari kourallista työilmoituksia, joihin omakin koulutuksesi ja työhistoriasi antaa mahdollisuuden hakea..

Kuinka valmis oikeasti olet muuttamaan suuntaa?