Kuukauden piina vihdoin ohi, kuten Pentti Salmi totesi vuoden 1990 Italian kisojen jälkeen. Ihan ok kisat, vaikka kautta aikain parhaat kisat nämä eivät missään tapauksessa olleet, paitsi ehkä alkulohkojen osalta. Finaalissa nähtiin draamaa riittävästi, mitä hyvissä peleissä pitää olla, mutta hieman harmitti, kun Argentiina pelasi ehkä kisojen parhaan pelinsä, mutta uskomattoman huonoa viimeistelytaitoa. Jopa Messikin missasi läpiajon, josta toivoin koko finaalin ratkaisijaa. Skitsofreeninen olo Saksaan, kun pidän maasta, heidän liigastaan heti Veikkausliigan jälkeen eniten ja siitä miten hyvää futista ne nykyään pelaavat. Vanhoja syntejä ja lapsuuden traumoja on vaikea antaa anteeksi, kun heitä silloin inhosin, mutta paras aina voittaa….
Aika hyvin kiteytetty omatkin tunnelmat - myös Saksan osalta. Pelaavat nykyään miellyttävästi verrattuna moneen muuhun ja pelaajissakin todella hienoja yksilöitä. Argentiina ei pelillisesti miellyttänyt enemmän ja Saksa olisi ilman historiallisia asioita ollut suosikkini, mutta luonnollisesti olin argojen puolella. Harmillista, että Argentiinalla oli, toisin kuin Saksalla, lähes koko hyökkääjistö lasaretissa ja puolikuntoinen joko vähän ennen kisoja tai niiden aikana. Aguero, Higuain ja Messi olivat selvästi puoliterässä. Ihmettelen kyllä, että Tevez ei mahtunut mukaan, kun takana oli loistava kausi ja hänen energiaansa olisi todellakin kaivattu. Olen kuitenkin iloinen siitä, että Argentiina pelasi finaalissa parasta peliään ja sillä oli enemmän selviä tekopaikkoja kuin Saksalla. Finaalin negatiivisena asiana jää mieleen muuten loistavasti pelanneen Neuerin schumacher-taklaus polvella Higuainin kaulaan. Aivan käsittämätön tuomio Rizzolilta, joka muutenkin oli pahasti kuutamolla linjansa kanssa (mm. varoituslinja ei pitänyt ja oli erikoinen). Toisaalta Rizzoli ei ollut kisojen paras tuomari ja on menettänyt otettaan viime vuosina. Harmittaa, kun uzbeekki Ravshan Irmatov, jolla on nyt takanaan kahdet suvereenit MM-kisat, ei voinut tuomita finaalia (kuulemma) oman tiimin puutteen takia.
Kisojen parhaan pelaajan valinta oli täysin käsittämätön. Messi, kuten kukaan muukaan hyökkääjä, ei esittänyt ihmeitä jatkopeleissä. Kisojen parhaita olivat finaalijoukkueiden pelaajista minusta Neuer, Mascherano ja Lahm, jotka kaikki olivat omilla tonteillaan suvereeneja ja pelasivat omat roolinsa aivan eri tasolla kuin kisoissa muut. He myös kuuluivat joukkueidensa parhaisiin lähes kaikissa peleissä.
Omat tähdistöt pitää kirjata vielä myöhemmin tarkemmin vaihtoehtoineen erikseen sekä alkusarjojen osalta että koko turnauksen osalta. Erittäin mielenkiintoisia pelaajia oli paljon.
