https://www.youtube.com/watch?v=gkzW0Q8pDRQ
Tässä voisi laittaa pystyyn Subufoorumin oman olympiaveikkauksen. Kysymykset kuuluvat:
1. Kuinka monta mitalia Suomi tuo kisoista? Ja minkä värisiä?
2. Kuinka monta dopingkäryä kisoissa nähdään (kaikki maat mukaan lukien) ?
Omat veikkaukseni:
1. 3 mitalia, 1 hopea ja 2 pronssia
2. 5 kpl
Tapio Korjus ja Pertti karppinen
Sepp Blatter ja Mika Kojonkoski
Yksi pronssi ja sekin ryöstetään mitalikahvien jälkeen favelaan eli ei yhtään.
Ekat käryt parin vuoden päästä, nyt juodaan cokista, vingutetaan visaa ja juhlitaan kaikkien aikojen kisoja.
Tapio Korjus löytyy kisapassinsa kanssa hotellihuoneelta sammuneena, mutta nukutus tapahtuikin Pertin nyrkistä. Ei yhtään mitalia.
Venäjä ei mukana, mutta Mika Kojonkoski kärähtää fillarijuoppoudesta, mutta sössöttää syyttömyyttään selviytymisasemalla kuin Sepp Blatter, jossa radio soi taustalla ja ilmoittaa järisyttävästä doping-tapauksesta, mikä on kisojen ainoa. Suomalainen kärähti, mutta Kojo ei ymmärrä portugalia ja vain hekottelee.
5 tibistä, 1 saddarit.
Käry käy satiaisista.
Olympia-aiheinen jatkokysymys. Kysymykset kuuluvat:
1. Kuka suomalainen olympiakomitean jäsen ja kavaltaja on nähnyt James Bondin?
2. Kuinka monta kertaa vhs-nauhalta?
Yritä edes siellä vitamiinin asiakaspäätteellä! Helpot vastaukset:
- Roger Talermo.
- Ei kertaakaan koska laserdisc-miehiä.
Nabelin vastaukset täysin oikein, vaikka mistä helvetistä minä oikeita vastauksia tiedän. Halusin vain kysellä, jos joku täällä tietäisi
Terkkuja itelle tulevaan. Kaiki menee sinne. Ajan virtaan ois good day to die toten hosen.
Olympiaketjuun sopinee tämä että YLEltä tulee kohta klo 19-20 olympiakomitean puheenjohtajaehdokkaiden mm. Susanna Rahkamo-Kokko ja Jan Vapaavuori vaalitentti. Sinne saivat katsojat lähettää kysymyksiä ja nimimerkillä. Niinpä laitoin pelaajani Doctor Kolo Mukabon puolesta kysymyksen koskien E-urheilua. Saa nähdä pääseekö lähetykseen tuo kysymys. Pistin linkin YouTube-kanavalleni joten ei tiedä vaikka vaalitentissä se menisi YLEn lähetykseen. Tuskin mutta mahdollista. Lähetys tulee ykköseltä.
Hyvä keskustelu oli jossa monia tärkeitä teemoja mm. arvot, rahoitus ja niin poispäin. E-urheilu ei mahtunut noiden joukkoon esim. tulevaisuuden mahdollisena olympialajina mitä kysymykseni koski. E-urheilu sopii yleisölajiksi erinomaisesti sekä siten olympialaisiin mutta kilpaurheiluna sillä on tiettyjä ongelmia mistä sain mm. käsityksen toimiessani viime kesänä FIFA-turnauksen järjestäjäpuolella. Taisin kirjoittaa niistä tuolla E-urheilu topicissa tarkemmin silloin ja ne pitää ratkaista jotta lajista voitaisiin saada olympiastatuksen omaava laji. Potentiaalia mielestäni E-urheilulla on olla olympialaisissa kuten myös Subulla. E-urheilulla on mahdollisuudet laajempaan näkyvyyteen mitä Subulla (tosin niitäkin pelejä voidaan striimata kuten ansiokkaasti näimme tässä taannoin) mutta Subulla kilpatoiminnassa on tiettyjä ongelmia ratkaistu mitä E-urheilulla on ratkaisematta eikä kaikkia samoja edes Subulla ole mitä tulee kilpailutoimintaan.
Eiks tuolla Starcraft (vai mitä ne e-Koreassa vääntää?) ym Counterstrikeissä pyöri niin isot rahat että eiköhän siellä ole ongelmat ratkaistu?
Lainaus käyttäjältä: nabel - marraskuu 13, 2020, 13:29:51
Eiks tuolla Starcraft (vai mitä ne e-Koreassa vääntää?) ym Counterstrikeissä pyöri niin isot rahat että eiköhän siellä ole ongelmat ratkaistu?
Noissa mainitsemissasi peleissä sitä tosiaan liikkuu. Nuo ongelmat mistä mainitsin liittyvät osan pelaajista ammattimaiseen asenteeseen eli kilpailuihin saavutaan jos on ilmoittauduttu (tai perutaan etukäteen) sekä käyttäydytään muutenkin asiallisesti. Ei ragequitata tai lyödä peliä lekkeriksi. Huijaamisyritykset/onnistumiset ovat myös ongelma. Nuo asiat ovat Subussa paremmin. Palkintosijoista voisi esim. FIFAssa maksaa kilpailukykyisemmin mutta ne isoimmat ongelmat eivät liity rahaan vaan ihan toimintatapoihin. E-sportin potentiaali ja puitteet esim. Lähetyksien ja turnausjärjestelyjen infran puolesta ovat huikeat. Pelaajista se lähtee miten uskottavaa kilpailutoimintaa voidaan järjestää. NHLGamerin yhteisö on onnistunut tässä pelaajien sitoutumisessa ja ammattimaisessa asenteessa hyvin. Rahaa taas siellä ei liiku tarpeeksi vaikka puitteet ovat muuten erinomaisesti hoidettu.
En ole katsonut olympialaisia mutta luin että suomalainen taisteli hienosti judossa. Voitti ekalla kierroksella ilmeisesti kohtalaisen hyvän ottelijan.
Toisella kierroksella hävisi rankingin ykköselle ja siinäkin kuulemma oli tuomaritoiminnassa jotakin ja ottelutapahtumien puolesta olisi voinut voittaakin lopulta. Mene ja tiedä. Toimittajat saattavat nostaa tuomaritoiminnan liiaksi esille jos suomalainen häviää.
Muistaakseni judossa on vielä yksi suomalainen tulossa tatamille. Hänen otteluitaan voisi jopa katsoa jos ei mene ohi. Ja tietysti olympiafutista voisi yrittää katsoa. Olympialaisissa vaan lähetyksiä on aamusta iltaan ja kaikki jotenkin sekaisin joten moni potentiaalisesti mielenkiintoinen tapahtuma on vaarassa mennä ohi.
Olympialaisten avajaisten saatana- ja homobileistä tuli mieleen, että ahdasmielisille voisi olla omat olympialaiset, jossa mukana olisivat konservatiivikristityt, ääri-islamistit, ortodoksijuutalaiset ja poliittisesti surmaamiseen valmiina asti latautuneet. Venäjä hyvine arvoineen mukana. Siellä ei pyhiä arvoja pilkattaisi, mutta urheilupaikkojen lisäksi löytyisi itkumuuri, mestauspaikka kivityksille ja ampumarata, jossa on lupa ampua, kun ensimmäisenä päivänä dogmeista tulisi riita. Meiltä avajaisissa puheen pitäisivät Huhtasaaren siskot.
Olympiafutis on nykyään kovatasoisempaa kuin mitä oli aiemmin. Minusta syynä tähän on muunmuassa (ehkä tärkein syy) se että alle 23-vuotiaita pelaajia pelaa nykyään tärkeissä rooleissa huippuseuroissa ja aiempaa useampi on jo sen ikäisenä huipputähti. Lisäksi yli-ikäisiä pelaajia saa olla muutama mukana per joukkue.
Takavuosikymmeninä amatöörisääntöaikaan olympiafutis ei millään voinut uhata MM-kisoja arvostuksessa. Ei nykyäänkään varmasti vielä mutta ero on kaventunut juuri noiden mainitsemieni syiden takia. FIFAn intresseissä tietenkin on että tuo ero ei kavennu nykyisestä koska muuten heidän MM-kisoiltaan putoaa pohja ja olympiafutis nousee arvostetuimmaksi turnaukseksi. Ennen vuotta 1930 futiksen olympiavoitto oli sama kuin maailmanmestaruus.
1980-luvulla tuli jo lievennyksiä amatöörisääntöihin. Muistaakseni Los Angelesin olympiakisoista 1984 lähtien saivat mukaan tulla ammattipelaajat jotka eivät olleet edustaneet maitaan MM- tai EM-kisoissa tai niiden karsinnoissa.
Barcelonan olympialaisista 1992 lähtien tulivat ikärajat mutta muita ammattipelaajia koskevia edustussääntöjä ei tietääkseni enää ollut. Sittemmin ikärajaa on taittu jotenkin viilata ja sallittu muutama yli-ikäinen pelaaja per joukkue.
Mutta tosiaankin nykyään olympiafutis ei ole enää täysin kakkoskategorian turnaus mitä se oli vielä esimerkiksi silloin kun itä-blokin maat hallitsivat olympiafutista ennen 1980-lukua. Jos FIFAn ja KOKn välillä jotenkin tulonjakoa esimerkiksi TV-oikeuksien osalta muutettaisiin niin en tiedä miten FIFAn kanta muuttuisi.
Eli lakkautettaisiinko MM-kisat ja muodostuisiko olympiafutiksesta se isoin futisturnaus johon pääsisivät mukaan kaikki parhaat kuten on esimerkiksi koriksessa? Aika paljon täytyisi tapahtua jotta noin kävisi futiksen osalta koska MM-kisat ovat FIFAn isoin rahantekokone ja jostain ne puuttuvat miljardit pitäisi sitten ottaa. Pelaajien kannalta voisi olla hyväkin jos turnausten määrä putoaisi ja siten samalla karsintojen määrä. Mutta toisaalta: pelataanhan koriksessakin MM-kisat vaikka olympialaisissa on mukana parhaat pelaajat myöskin.
Parasta olympiafutisaikaa olivat Helsingin kisoista vuonna 1952 alkaneet kisat Moskovan kisoihin 1980, jolloin Itä-Eurooppa oli noissa karkeloissa ylivoimainen. Ihanaa luettava nämä finaalit:
52: Unkari-Jugoslavia 2-0
56: N-liitto-Jugoslavia 1-0
60: Jugoslavia-Tanska 3-1
64: Unkari-T-slovakia 2-1
68: Unkari-Bulgaria 4-1
72: Puola-Unkari 2-1
76: Itä-Saksa-Puola 3-1
80: T-slovakia-Itä-Saksa 1-0
Edes pornoteollisuuden kyllästämä piskuinen Tanska ei onnistunut kaatamaan suurta ja mahtavaa. Kommunismissa luotettiin kollektiiviin ja työtä kaikille, arvot joita yhä tarvittaisiin.
Kaikki merkittävät Itä-Euroopan amatöörijoukkueet Romaniaa lukuun ottamatta olivat vähintään finaalissa noina vuosina. Sirppi ja vasara hallisivat turnauksia, jossa rahaa ja rumuutta kartettiin. Dynamo Berliinin voitto eurocupissa HSV:stä vuonna 1981 kuuluu jalkapallohistorian parhauksiin, kuten DDR:n voitto länsinaapuristaan mm-kisoissa vuonna 1974.
Totta kyllä että tuon amatööriajan kisoilla oli oma arvonsa. Ne pelattiin silloisilla säännöillä ja joukkueilla vaikka aikansa parhaat olivatkin poissa.
Yllättävää että N-liitto voitti vain 1956. Olivatko Hrustsev ja Brezhnev enemmän jääkiekkomiehiä ?
Kyllä siellä Kiovan Dynamoon ja futikseen panostettiin. Olemassaolonsa aikana Neuvostoliitto oli EM-kisoissa neljästi loppuottelussa ja välierässä häviämässä Italialle kerran kolikonheitolla. Kyseisellä aikavälillä edes Länsi-Saksa ei kyennyt moiseen, mutta he voittivat kuitenkin Euroopan mestaruuden kahdesti, kun neukuilla se jäi vain yhteen.
Lainaus käyttäjältä: Hönkki - elokuu 02, 2024, 09:53:29Yllättävää että N-liitto voitti vain 1956. Olivatko Hrustsev ja Brezhnev enemmän jääkiekkomiehiä ?
Kyllähän tuo on yllättävää että N-Liiton resursseilla ei nähtyä parempaan pystytty voittojen osalta. Mutta kuten Kokkis sanoikin niin kyllä futikseenkin panostettiin ja Kiovan Dynamo oli yksi iso osa tätä sillä yhdessä vaiheessa ainakin N-Liiton maajoukkueen runko muodostui tämän seuran pelaajista.
Toki jääkiekko on globaalisti pieni laji ja varsinkin tuolloin 60- ja 70-luvuilla punakoneen joukkue MM- ja olympiakisoissa oli käytännössä ammattijengi muiden amatööri (amatööripitoisia) porukoita vastaan. Ja kun vielä 70-luvulla USA ja Kanada olivat boikotin takia ulkona MM-kisoista melkein koko vuosikymmenen niin N-Liitolla oli selkeä ylivoima muita vastaan - toisin kuin jalkapallossa. Syy pohjois-amerikkalaisten boikottiin oli kiista ammattilaisten osallistumisoikeudesta MM-kisoihin. Muistaakseni vuodesta 1977 lähtien ammattilaiset otettiin MM-kisoihin.
Futiksen puolella tosiaan vastaavaa epäreiluakin ylivoimaa ei ollut. Olympialaisissakaan ei näkynyt tulosten perusteella se vaikka N-Liiton pelaajat varmasti olivat harjoitelleet yhdessä pidempään kuin muiden maiden. Jääkiekon puolella ainakin punakoneen pelaajat olivat yhdessä lähes koko vuoden ajan. Tästä on ollut Areenassakin hyvä dokkari. Futiksessa ei ehkä aivan vastaavaa ollut.
MM- ja EM-kisoissa muilla mailla oli ammattilaiset mukana mutta silti kyllä - kuten Kokkis mainitsi - pärjäsi N-Liitto melko hyvin EM-kisoissa. Tosin voittoja ei tullut kuin yksi mutta välieräpaikkoja useampi. Tosin alkuvaiheen EM-kisoissahan oli vain 4 maata mutta sinne oli sitten kovat karsinnat koska loput jäivät ulkopuolelle ja karsinnoissa oli kymmeniä maita mukana.
Olympiajalkapallo näytti Espanjan ja Ranskan hurjan pelaajatason laajuuden. Thierry Henry luotsaa hyökkäävää jalkapalloa, joten mielenkiintoista nähdä, onko hän seuraava Ranskan A-maajoukkueen valmentaja.
Yleisössä nähtiin taas hienoa urheiluhenkeä kuten EM-kisoissa. Kolikot lentelivät kentälle ja tapeltiin. Napoleon Bonabarten ajoista ja ennen sitä Seine-jokeen paskottu, eikä miljardien puhdistukset jonkun urheilutapahtuman vuoksi auttanut, ja joessa piti vain uida eikä edes tiedetty millaiset terveysvaikutukset siitä urheiljoille on. Kuolkoot ihmiskunta täältä pois, niin idiootteja olemme.