• Welcome to Suomen Pöytäjalkapalloyhdistys - Forum.
 

Uutiset:

Rekisteröidy - Lähetä sähköpostia info@subu.fi

Main Menu

Milloin/miten tutustuit subbuteoon

Aloittaja brfcboy, kesäkuu 15, 2006, 13:36:14

« edellinen - seuraava »

brfcboy

Itse sain noin vuonna 1988-1989 joululahjaksi subbuteo kulmapotkunantajan joka oli ostettu monien pikkulahjojen lisäksi.

Siitä sitten puoli vuotta myöhemmin minulle ostettiin verka,maalit ja pelaajat pakkaus jolla sitten pelailtiin kaverin kanssa lattialla em kisatkin jopa...

sitten marraskuun 21päivä 1989 isäni huomasi Ilta- sanomat lehdessä ilmoituksen jossa oli että sunnuntaisin voit nähdä miten Liverpoolin Bruce Grobbelaar estää Chelsean maalinteko yritykset,kun samaan aikaan toisella kentällä Manchester United valmistautuu kohtaamaan Qpr:n.
Seuraamasi peli on Subbuteosuomessa varsin pienelle huomiolle jäänyt maailmalla suosittu taitolaji.

Jossain vaihees sitten 90luvulla otin yhteyttä kyseisessä lehdessä mainittuun kari hakkaraiseen ja lupasin tulla kerholla käymään.

Jonne sitten saavuinkin jossain vaiheessa vuonna 1990 isäni ja äitini kanssa,
jossa katselimme pelejä varmaan sellaisen puolisen päivää,ensimmäiset mieleen painuvat kuvat vanhemmilleni ekasta Maunulan kerhopäivästä tuli että herra jumala ovatkohan nuo vanhat miehet homoja että voiko meidän 14vuotiasta mikaa jättää tuonne koskaan yksin tai ovatkohan huumeiden käyttäjiä  :)

ja sitä varmaan muutaman kuukauden jatkui että äitini tai isäni oli kerholla mukana seuraamassa mitä siellä oikein tapahtuu ja pikkuhiljaa alkoivat luottaa kyseisiin "vanhoihin"miehiin....

Ensimmäisen joukkueen sieltä sain ja se oli todella hyvä punapohjainen Leyton Orient englantilainen pikkuseura (kiitos siitä että sain niin hyvä joukkueen millä pelata) vaikka jossain vaiheessa 90luvun lopulla kyseinen jengi joukkoraiskattiin ja taidettiin tehdä Blackburnin junnu joukkue siitä.(en se minä ollut  :lol:

että näin..........
olisi kiva kuulla muiden subbuteo ja itsensä kohtaamiset

my.php?image=150620061024sx.jpg][/URL]

Epis

#1
Itse sain Itäkeskuksen Ihme&Kumma -lelukaupasta Subbuteo-pelin 90-luvun alkupuolella, joka sisälsi kentän, pari palloa ja kaksi "muikku" -jengiä. Peli tosin heitettiin kaapin pohjalle tutustumisen jälkeen, pääosin johtuen kavereiden kiinnostuksen lopahtamisesta ja näin ollen pelikaverien puuttesta.

Elvytys lajia kohtaan tuli tv:n kautta, kun TV2:lla pyöri "Hakupalat" niminen ohjelma, jonka avulla keräilijät ym. etsivät erilaisia tavaroita/harrastajia tjsp. Yhdessä ohjelmassa ruutuun asteli Seppo Paakkinen pyytäen ihmisiä lähettämään hänelle nurkkaan toimettomana jääneitä Subbuteo-pelejä, joukkueita ym. lajiin liittyvää sälää.
Tästä kipinän saaneena lähetin Hakupaloihin s-postia kysellen löytyisikö Helsingistä mahdollisesti lajin harrastajia. Taisi kulua pari viikkoa ennen kuin postiluukusta tipahti kirje, joka sisälsi Subbuteo-lehden ja yhteystietoja, joista löytyi jo edellä mainittu Hönkki. Ja ei muuta kun soittamaan...

Ekalla kerralla sain kyydin Maunulan "uudelle" kerholle isäpuoleltani, mutta yksin lähdin kerhon ovea kohti tallustamaan. Kysyin kyllä serkkuani mukaan, mutta kommentit olivat lähinnä "aikuiset äijät näpsyttelemässä pikku-ukoilla" "ne on kuitenkin jotain sekopäitä ja käyttää sua seksuaalisesti hyväkseen" jne. Totuushan taas olikin jotain muuta, kun mitä toisten ennakkoluulot antoivat odottaa.

Nyt on sitten 9 vuotta takana tuosta hetkestä ja kivaa on ollut. Kyllä lajin parissa tavatut henkilöt ja vietetyt hetket ovat jättäneet pysyvät arvet aivojen muistiosioon ja hyvä niin. Muistan kyllä, että minua yritettiin varoittaa ja kehoitettiin harkitsemaan tarkasti haluanko "pilata" elämäni lajin parissa.  :head:
Runkkuringissä taotaan toistemme selkää
Roses are #FF0000, Violets are #0000FF, All my base are belong to you!

Hönkki

#2
Aloitin tajunnanlaajentamisen Hakaniemen lattiasarjoissa v. 1976 kun kaveri sai pelin joululahjaksi. Sieltä siirryin hiukan laajempaan Meilahden liigan v. 1979. Edelleen kulutin farkut puhki lattialla konttaamalla. V. 1981 syksyllä tapahtui väistämätön. Näin Seppo Paakkisen 3*5 senttiä kokoisen subu-ilmoituksen Veikkaus-Lotto lehdessä. Sen jälkeen mikään ei ollut entisellään. Olin noussut pöydälläpelattavaan sarjaan ja yltiövapaamieliset vanhempani eivät varoittaneet mitään. Nyt 3000 peliä myöhemmin voi todeta, että jo lapsena aloitettu riippuvuussuhde on edelleen vahva, vaikka välillä pidin 3 vuotta totaalilakkoa. Onneksi on halpa harrastus.
Bailey, Gidman, Albiston, Wilkins, Moran, McQueen, Coppell, Birtles, Stapleton, Robson, Macari. Sub. Moses

h-kone

#3
Jouluksi -74 tai -75 kinusin setin itselleni, kun maahantuoja Brio Scanditoy oli satsannut peliin jopa TV-mainoskampanjan verran. Sit tosiaan kontattiin lattioilla aika monta vuotta, vaikka vanerillekin saatiin kenttä jo kiinnitettyä. Sama Paakkisen mainos Veikkaus-Lotossa kiinnitti meidän huomion pohjoisessakin, joten pakkohan sitä oli lähteä tunnustelemaan tasoa heti ensimmäisiin valtakunnallisiin turnauksiin -82.

Mutta tahti on ollut varsinkin 80-luvun jälkeen niin paljon hitaampi, ettei matseja ole kertynyt vielä kahta tuhattakaan -- joten kaiken järjen mukaan Hönkin pitäisi olla vielä paljon ylivoimaisempi...    :P

h-kone

#4
ai niin, tässä muuten vielä havainnemateriaaliakin niistä mun ja Hönkin 70-luvun matseista:


Hönkki

#5
jumankekka, Hakaniemen avointen ratkaisuhetket -76. Olen just yrittämässä maalia Lou Macarilla, mutta tukijalka petti. Huomatkaa S. Paakkisen taitava naamioituminen kulmalipuksi.
Bailey, Gidman, Albiston, Wilkins, Moran, McQueen, Coppell, Birtles, Stapleton, Robson, Macari. Sub. Moses

Hysteerinen rage quittaaja

#6
Ensimmäinen tutustuminen Subuun tapahtui 1979 Lauttasaaressa, jossa ystäväni Kimmo ( 9v. ) sai isältään syntymäpäivälahjaksi kyseisen perverssin näpyttelypelin, jota sitten Kimmo 9v ja Puu 7v. näpyttelivät lattialla. Noin 10 murskautuneen pelaajan ja 4 päreiksi tallotun maalin jälkeen kyseinen laji jäi tauolle, ja Puun muutto Espoon takametsiin Olariin 1981 jätti Puun innostuksen lajiin lopullisesti. Vuonna 1983 Puu oli Sirkku-äitinsä kanssa ostoksilla Tapiolan Etolassa, jossa silmiin osui jälleen tuo maaginen sana Subbuteo, ja pitkän suostuttelun jälkeen Puulle ostettiin ihka oma Subu-setti katsomoineen ja valonheittimineen. Lattioita tuli kontattua sen jälkeen tiheään, ja paikallista Alpattia (vasen käsi-vastaan oikea käsi ) pelattiin aina vuoteen 1986 asti. Veikkaus&Lotto -lehti muutti Puun elämän lopullisesti. Loppuvuodesta 1986 silmiin osui Seppo Paakkisen lehteen laittama ilmoitui ns. Soccer -jalkapallolehdestä.
Yleensä hyvin negatiivisesti lehtimainoksiin suhtautunut Puu päätti kuitenkin kokeilla, ja ihmetys olikin suuri kun postiluukusta putosi Paakkisen toimittama Subbuteo-lehti, kannessa Ray Wilkins. Selailtuaan lehteä muutaman päivän Puu tajusi että nyt oli aika astua ulos kaapista, ja mennä tapamaan muita konttaajia. Tapaaminen Paakkisen kanssa sovittiin Maunulan nuorisotalolle, johon Puu lähti mukanaan 1 sininen joukkue ja 1 punainen joukkue. Paikanpäällä Maunulan kerholla olivat Paakkinen, Wilskmanin Jykä, Itkosen Pete ja joukko muita nimeltä mainitsemattomia näpyttelijöitä, jotka Puun suureksi kummastukseksi eivät kontanneetkaan lattialla, vaan verat oli viritetty puulevyjen päälle, jotka sitten nostettiin pöydän päälle. Ihmeissään tästä nerokkaasta ideasta Puu oli innoissaan ja halusi heti päästä testaamaan "ammattilaisten" olosuhteita. "Miten olis pienet pelit?", kuului takavasemmalta Paakkisen ehdottaessa Ranking-ottelua. Täysin tietämättömänä mitä sana "Ranking" tarkoitti Puu otti haasteen vastaan ja sen jälkeen kärysi piiska, Dallapee soitti ja pakarat punoittivat kun Puu otti kyytiä. 5 ekaa peliä tuloksin 13-0, 12-0, 10-0, 13-0, 9-0. Täynnä itseluottamusta ja vakuuttuneena taidoistaan Puu palasi joka sunnuntai piiskattavaksi Maunulan kerholle, ja varsinkin Liesivaaran Janne tykkäsi pelata Puuta vastaan alkuaikoina, tulosten ollessa 19-0 tyylisiä, Puun ollessa yhä täysin pihalla säännöistä. Wilskmanin Jykä sääli nuorta espoolaispoikaa, ja lupautui maalaamaan Puulle oman Subu-joukkueen. Veikkaajan käsikirjaa ja Veikkaus&Lotto -lehteä muutman viikon selailtuaan Puu päätyi Wigan Athleticiin. Loppu onkin historiaa...
Pyydän anteeksi, jos julkaisemani sisältö loukkasi sinua.

SouthernBoogieCat

#7
Tutustuin Subbuteoon Belgiassa jo vuonna 1988, jolloin hankin ensimmäiset jengit ja muut tarvikkeet (maalit, pallot yms.). Pelasin alkuun kavereiden kanssa omilla säännöillä, jotka erosivat aikalailla sittemmin oppimistani ja nykyisin käytössä olevista "hitaista" säännöistä. Loppuvuodesta 1991 liityin Maunulan kerhoon, jossa siis opin nämä oikeat säännöt. Uusien sääntöjen omaksuminen oli ensi alkuun vaikeaa pelattuani useamman vuoden täysin erilaisilla säännöillä. Varsinainen aktiivipelailu alkoi helmikuun lopussa 1992, jolloin perustin Barsan subujengin ja aloitin säännöllisen osallistumisen SM-ranking-kisoihin. Sittemmin pelailutahti kasvoi entisestään ja osallistuin 1990-luvun puolenvälin jälkeen HeSu-liigaan sekä Espanjan liigaan. Vuonna 1999 pelaamiseen tuli vuoden täydellinen stoppi muutettuani vuodeksi Turkuun ja tämän jälkeen pelailu on ollut erittäin epäsäännöllistä. Nyt vuonna 2006 pelailu on yhä epäsäännöllistä, mutta uuden heräämisen merkkejä on näkyvissä.

Puppe

#8
Taisi olla vuosi 1991 tai 1992 kun aloiteltiin Joensuussa pelailemaan Piirosten Mikon ja Matin ja Zingan kanssa. Täysin tarkkaan en muista missä pelasin ensin mutta porukka oli tuo. Alkuvuosien pelitahti oli hurja, joka on hidastunut vuosi vuodelta. Tähän mennessä otteluita kertynyt noin 2500 joista Fistf-säännöillä n.300. Loput siis hidasta nihkuttamista.
Hajuton, mauton ja väritön, selvinpäin :D
-------------------------------------------------------
TFC Lynx - Tää joukkue on perseestä, ja syvältä, ja perseestä. Oo-lee-o-le-o-le-o-lee..

AriFerra

#9
`66 on syntymävuosi.
Koska ensimmäiset muistot subbuteosta on samanaikaiset kuin EM-kisat 1976, niin about 10-v taisin olla kun naapurin poika pelin sai. Paikkakunta oli Uusikaupunki (Uki).

Pelattiin kolme tai neljä vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti, kahdestaan.
Säännöistä en muista kuin sen, että hyökkääjä sai aina ensin tehdä kaksi sijoitusnäpäytystä. Sen jälkeen puolustaja yhden, ja sitten hyökkääjällä oli vielä näpäytys jolla piti osua palloon.
Olikohan ihan oma kehittämät? Muistaakseni. Maaleja ainakin tehtiin paljon. ;D

2007 keväällä vaimo osti työpaikkansa ulosheittomyynnistä markettisubun pahvifiguureineen.
Kun toi paketin kotiin aivan yllättäen, ensi reaktioni oli:
"Äh! En jaksa enää tuota konttaamista."

Poikahan tietysti innostui valtavasti, ja pitihän peli sitten lattialle levittää.
Pelailtiin "Ukin" säännöillä. Kyllähän se pallo niilläkin pahvihemmoilla saatiin liikkeelle.

Nopeasti tuli kuitenkin ajatus, että löytyisikö jostakin kunnon säännöt. Eikun googlaamaan, ja yllätys oli suuri! Aktiivista subbuteota on olemassa vieläkin? Suomessakin? Ja lajihan on kasvanut lattiajalkapallosta pöytäjalkapalloksi! Jes!

Loppu onkin sitten historiaa. Otin yhteyttä Hönkkiin. Rekisteröidyin tänne ja sovimme näytösottelun järjestämisestä Porvooseen.
Koska olen samassa yhtiössä töissä joka kustantaa sanomalehti Uusimaata, niin muutaman onnekkkaan sattuman kautta peittolevikki lehteen laitettiin pieni ennakkojuttu tapahtumasta.

Hönkki, Jewel ja SUFC kävivät lajia esittelemässä. Lehtijutun perusteella kolme henkilöä, Mikma, Kasse ja Nixa saapuivat paikalle Porvoosta.

Kahden viikon kuluttua tästä pelattiin ensimmäinen virallinen PoLi ottelu!
S.P.Q.R. -> Sono pazzi questi romani
http://subbuteo-ile-ja-jere.vuodatus.net/
EN TYKKÄÄ ENKÄ JAA!

SouthernBoogieCat

#10
Lainaus käyttäjältä: BassoJake - elokuu 19, 2006, 00:10:12
Tutustuin Subbuteoon Belgiassa jo vuonna 1988, jolloin hankin ensimmäiset jengit ja muut tarvikkeet (maalit, pallot yms.). Pelasin alkuun kavereiden kanssa omilla säännöillä, jotka erosivat aikalailla sittemmin oppimistani ja nykyisin käytössä olevista "hitaista" säännöistä. Loppuvuodesta 1991 liityin Maunulan kerhoon, jossa siis opin nämä oikeat säännöt. Uusien sääntöjen omaksuminen oli ensi alkuun vaikeaa pelattuani useamman vuoden täysin erilaisilla säännöillä. Varsinainen aktiivipelailu alkoi helmikuun lopussa 1992, jolloin perustin Barsan subujengin ja aloitin säännöllisen osallistumisen SM-ranking-kisoihin. Sittemmin pelailutahti kasvoi entisestään ja osallistuin 1990-luvun puolenvälin jälkeen HeSu-liigaan sekä Espanjan liigaan. Vuonna 1999 pelaamiseen tuli vuoden täydellinen stoppi muutettuani vuodeksi Turkuun ja tämän jälkeen pelailu on ollut erittäin epäsäännöllistä. Nyt vuonna 2006 pelailu on yhä epäsäännöllistä, mutta uuden heräämisen merkkejä on näkyvissä.

Pelasin Belgiassa yksin ns. oikea käsi - vasen käsi-liigaa (Suomen mestaruussarjaa) ja kavereideni kanssa meidän omilla säännöillä Englannin liigaa. Suomeen muutettuani menimme kaverini Timon kanssa ensimmäisen kerran Maunulan kerholle muistaakseni lokakuussa 1991. Siellä opimme oikeat FI-säännöt. Mitään ennakkoluuloja ei meillä ollut (eikä myöskään läheisillä) vaan menimme kerholle avoimin mielin ja ei ole tarvinnut tuota ratkaisua jälkeenpäin katua. Minuun henkilökohtaisesti teki vaikutuksen tilastointi ja sitä puolta olen pyrkinyt sittemmin kehittämään kokoajan. Tilastointi on itseasiassa ollut kokoajan yksi tärkeimmistä motiiveista miksi pelaan Subua. Jos olisin pelannut alusta lähtien pelkästään pokaalien kiilto silmissä, olisin todennäköisesti lopettanut jo kauan sitten menestymättömyyden vuoksi. Tilastointi ja oman suosikkijoukkueen managerointi sekä hyvien tyyppien kanssa pelailu ovat ne asiat mitkä ovat saaneet minut kerholle kerta toisensa jälkeen. 2011 lopetin hetkellisesti sairauden takia, mutta nyt on uusi alku Subussa vuodesta 2014 lähtien menossa.