Kierteiden ja suorien näpäytysten ero tässä toleranssi-asiassa on tehty, koska kierteellä palloa voi pelata kaikissa tilanteissa jollain pelaajalla, mutta suoralla näpäytyksellä ei mistään voi päästä palloon käsiksi. Kierteiden suosiminen tarkoittaa siis myös pallollisen pelaamisen (käytännössä hyökkäävä peli) suosimista.
Lisäksi on paljon sellaisia pienen tilan tilanteita, joissa kierteellä palloon voi päästä puhtaastikin, mutta pieni hipaisu tulee kuitenkin lähes aina. Nämä näpäytykset vaativat toistuvasti käytettynä hipaistessaankin - saati puhtaana - todella suurta taitoa, jollainen kuuluu suomalaiseen pelityyliin, ja jota läheskään jokainen ei koskaan tavoita, vaikka siihen pyrkiikin. Tällaista vaativaa suoritusta ei kannattaisi yrittää, jos yhdeksän tilannetta kymmenestä (hatusta vedetty arvio) päättyisi vapariin. Tämä taas tarkoittaisi sitä, että tietyt näpäytykset ja taidot katoaisivat kokonaan.
Suoraan oppii näpäyttämään - etenkin littanapohjaisilla uusilla nappuloilla - aika varmasti, kun pelaa muutaman vuoden. Kierteet sen sijaan ovat vuosien pelaamisen jälkeenkin arvaamattomia, ja vaikeita toteuttaa hyvällä prosentilla.
Onko kukaan ehdottanut/tyrmännyt sellaista linjailua, että että nepattu figuuri saa koskea vastustajan pelaajaa vain jos se heti osuman jälkeen jää siihen kiinni?
Tämä voisi lähinnä olla suorien näpäytysten nollatoleranssin kohdalla toimiva lievennys. Käytännössähän tällainen näpäytys ei koskaan osu palloon.
Niin. Tässä on vain taas se tilanne pian, että ruvetaan sitten taas kiistelemään että osuiko kierrenäpäytys vastustajan figuuriin vai ei. Niin kauan kun ei ole tuomaria pelissä, ja päätökset tehdään "herrasmiespohjalta", syntyy aina tilanteita joissa näkemyseroja on ja toinen pelaaja näkee tilanteen toisin. Eli periaatteessa on aivan sama saako kierrenäpäytys tai näpäytys yleensäkään osua vastustajan figuuriin ennen osumistaan palloon. Jos toisen mielestä osui ja toisen mielestä ei osunut, on aivan sama miten sääntö kirjataan.
Osuma on helpompi huomata ja tuomita, kuin se että oliko osuma liian kova vai juuri sopiva. Yleensä muovimiehet vielä päästävät äänen osuessaan toisiinsa, toisinaan eivät ja toisinaan ääni hukkuu yleiseen hälinään, mutta näitä osui/ei osunut tulkintoja tehdään jo normaaleissa hyökkäys ja puolustus -näpäytyksissä ja tulkinta on ollut selkeä alusta saakka.
Viimeisessä ranking-turnauksessa jäi ilman tuomaria pelatussa finaalissa (häpeällistä) epäselväksi yksi maaliin johtanut tilanne, jossa kosketus ehkä tapahtui. CL:ssä tuli Porto-PSV -parissa muutamakin maali, joiden tuomitseminen suuntaan tai toiseen olisi ollut vaikeata ilman tuomaria. Kokeneet ja toisilleen tutut pelaajat nimittäin näkivät tilanteet eri tavalla.
Tällaisessa pelissä tulkinnanvaraisia tilanteita tulee vaikka säännöt olisivat minkälaiset. Vaikka säännöissä pyritään täydellisyyteen, ei täydellisiä (aukottomia) sääntöjä voida tehdä. Säännöt nojaavat voimakkaasti pelaajien haluun pelata peliä hyvässä hengessä. Jos halua on, löytyy sopiva linja varmasti. Suurin osa urheilulajeista on sellaisia, että sääntöjä tulkitaan. Jos ei ole tuomaria, niin pelaajat tekevät sen keskenään.
Liiton turnauksissa linja käydään läpi ennen turnauksen alkua. Mahdollisuuksien mukaan käytetään tuomareita, mutta muuten pelaajat tulkitsevat yhdessä.
Jokainen liiga sen sijaan voi itse määrittää kosketuksen kovuuden haluamakseen. HeSu-liigassa tästä on hyviä kokemuksia, joten eiköhän se onnistu muuallakin - ja myös HeSussa vastaisuudessa.
Nykyisen 'saa hipoa' säännön perusteella hyökkääjä voisi kierteellä hieman osua vastustajan figuuriin ja kiertää sitä pitkin omalla rp-alueella ilman virhettä, eikö? Suorassa näpäytyksessä tilanteesta vihellettäisiin pilkku kosketuksen takia, mutta koska figuuri liikkuu kallellaan kierien ei virhettä ole tapahtunut?! Tällä perusteella ei myöskään pitäisi viheltää tilanteita, jossa näpäytetty figuuri lähtee kierteeseen (pelaajan haluamattakin) ja osuu hellästi/puolittain vastustajaan liikuttamatta sitä sen kummemmin tai kierimällä sen ympäri iholle kiinni.
Pitäisi katsoa tuo pöydän ääressä, koska en ole aivan varma ymmärränkö.
Tuo jälkimmäinen tilanne ei kuitenkaan ole rike, jos pelaaja on lähtenyt kierteeseen suorasta näpäytyksestä. Kosketuksen tyyppi (kovuus, suunta, kosketuksesta saatu hyöty suunnanmuutoksena) on se, joka tuossakin kertoo tuleeko vapari.
Suoraksi näpäytykseksi lasketaan ymmärtääkseni näpäytys niin pitkään kuin se ei ole kiertänyt. En nyt muista kuinka suuri poikkeama suoralta viivalta piti tulla, jotta lasketaan kierteeksi. Ainakin figuurin tarpeeksi suuri kallistus merkitsee kierrettä. Näistä pitää vielä kysyä Hönkiltä oikeat rajat, koska en muista mihin pöydän ääressä ollut sääntöriihi päätyi.
Moni pelaaja osaa nähdä ja tulkita kierteitä, mutta pelitilanteiden ja panosten kovetessa kaikki eivät välttämättä kykene Hönkkimäisiin tunnustuksiin vaan ovat loppuun saakka sitä mieltä, että täysin vapaaseen 1-0 maalin tekopaikkaan vastustajan kautta viime minuutilla kiertänyt figuuri on koskenut sääntöjen sallimalla tavalla ja puolustaja sitä mieltä että törmäys on ollut liian kova hyödyn lisäksi. Väittely tappaa fiiliksen molemmilta ja tuomio vie lopunkin peli-ilon 'vääryyttä' kokeneelta. Vielä hankalampi tilanne syntyy kun kosketuksen tehnyt figuuri on antanut syötön josta maali on syntynyt jatkolaukauksella. Onneksi edellä kuvailtuja kauhukuvia ei nähdä usein.
Näitä tilanteita on nähty muissakin tilanteissa, kun asenne on ollut pieneen lajiin täysin väärä. Säännöt kuin säännöt - näitä nähdään kuitenkin suorien näpäytysten nollatoleranssinkin kohdalla. Niissä voi yhtälailla kieltää osuman tapahtuneen eikä kukaan voi jälkikäteen asiaa todistaa, koska on sana sanaa vastaan. Samoin jokaisen päästämänsä maalin - etenkin hieman "epäselvän" - voi hylätä, jolloin on jälleen sana sanaa vastaan.
On täysin subuyhteisöstä itsestään kiinni, millä asenteella peliä pelataan. Jos asenne on rehellinen, ei ongelmia tule tuon kierresäännönkään kanssa.
