Parhaat Subbuteo-ottelunne sekä Subumuistot

[SouthernBoogieCat]

Yksi Subuun liittyvä hyvä muisto on se että pidin lukuvuonna 1993-1994 lukion 1.luokalla esitelmän Subusta. Kaikkien piti pitää esitelmä vapaasti valittavasta aiheesta ja itseoikeutettu valintani oli Subu joka oli tuolloin selkeä ykkösharrastukseni (pelasin huomattavasti enemmän kuin nykyään ja elin, söin, nukuin Subua tuolloin). Esitelmä meni hyvin ja on yhä edelleen yksi onnistuneimmista esitelmistä joita olen pitänyt. Esittelin Subua monipuolisesti aina lajin historiasta, Suomen toimintaan, pelivälineisiin jne. Tuolloin ei vielä eletty nettiaikaa joten hyvin olin saanut tietoa kaivettua mm. Subulehdistä, lajin mainoksista, omista havainnoistani yms. Esitelmä herätti paljon kiinnostuneita kysymyksiä koska kukaan luokaltani (opettajasta puhumattakaan) ei ollut kuullutkaan lajista aikaisemmin vaikka luokallani oli useita urheilua (mm. futista) harrastavia opiskelijoita. Uusia Subupelaajia ei kuitenkaan tuon esityksen jälkeen tullut mutta laji sai tuona päivänä kertaheitolla isohkoa näkyvyyttä.

Toinen onnistunut esitelmä oli sekin lukiossa heti seuraavana lukuvuonna 1994-1995. Pidin tuolloin historiassa esitelmän Espanjan sisällissodasta (johon sisältyi myös osuus Francosta). Historianopettajamme oli vanha, tiukka täti (tiukan ulkokuoren takana oli mukava ihminen) joka ei helposti antanut kiitettäviä arvosanoja mutta sain tuosta esitelmästä erinomaisen arvosanan. Olin päntännyt aihetta huolella ja osasin kertoa sen vapaasti (jollaista kerrontatapaa opettajamme arvosti) ilman papereita ja esitelmä onnistui täysin moitteitta. Innostuin lukioaikana opettajamme ansiosta historiasta jota harrastan vielä nykyisinkin. Vastasin muuten reaalissa pelkästään historiaan jota luin pelkästään valmistautuessani reaalikokeeseen.

Lukio meni osaltani siinä mielessä hyvin että sain korotettua keskiarvoa peruskoulun 7,5:a 8,5:n sekä kirjoitin äidinkielestä Eximian (joka olisi edellisen vuoden pisteillä ollut Laudatur). Kuitenkin selvästi parempaankin olisi ollut mahdollisuudet jos olisin panostanut koulunkäyntiin enemmän mitä tein pääsääntöisesti. Läksyihinkin käytin illassa vain n. 15-20.minuuttia ja joskus en tehnyt niitä ollenkaan vaan olin luokassa seuraavana päivänä sen oloisena että olin tehnyt ja keksin lennosta vastaukset kun tehtäviä käsiteltiin. Tuo aiheutti sen että monessa aineessa numeroni nousi koetulokseen verrattuna ylöspäin koska olin aktiivinen ja vastasin vaikka osa vastauksista olikin väärin. Lisäksi osasin hyvien suhteiden ylläpidon opettajiin joten joistain aineista sainkin todellista osaamistani paremman numeron. Hyvien suhteiden ylläpito ei tarkoita perinteistä nuoleskelua vaan ihan yksinkertaisia asioita: käyttäydyin tunnilla asiallisesti, tervehdin opettajaa törmätessämme (jota monet muut eivät tehneet ja se jäi opettajien mieleen) sekä keskustelin luontevasti koulumatkoilla (jos johonkin opettajaan törmäsin bussissa) politiikasta, historiasta, päivän tapahtumista yms. Eli jäin opettajien mieleen asiallisena kaverina enkä huonosti käyttäytyvänä teininä kuten osa opiskelukavereistani oli.

Jälkeenpäin on oivaltanut että lukioon olisi voinut panostaa enemmän jotta päästötodistus ja ylioppilastodistus olisivat olleet huomattavasti parempia mitä olivat. Siten olisi voinut päästä parempiin opiskelupaikkoihin. Lukio on sellainen asia että sen arvon ymmärtää vasta myöhemmin ja yllättävän suuri painoarvo lopulta on valinnoilla jotka tekee 16-19-vuotiaana lukiolaisena. Niillä on kauaskantoisia vaikutuksia vaikkei sitä välttämättä siihen aikaan tajuakaan.

[Hönkki]

Parhaisiin subumuistoihini kuuluvat lattiapelit 70-luvun lopusta. Pelasimme Kesiksen ja muutaman muun kanssa monet hikiset miniliigat läpi. Pelipaikka oli aluksi meillä mutta alkoi pikkuhiljaa siirtyä Kesiksen kotiin. Siellä verka levitettiin olohuoneen lattialle melkein sohvaan kiinni ja lattialla kontattiin niin, että farkuista polvet kuluivat. Näpäytystyyliksi kelpasi myös ns. neppaaminen, mikä sujui etenkin Kesikseltä. Puolustusnäpäytyksiä ei ollut, pakin kautta sai tehdä ja maaleja tuli aivan järkyttäviä määriä. Esim. Kesis voitti erään Makon välierissä 21-8 ja minä voitin finaalissa Kesiksen 13-10, mikä oli niitä varhaisimpia tärkeitä hegemoniavoittojani Kesiksestä. Häviöitäkin tuli, pahojakin. Kyllä oli lämpöä niissä peleissä.

Aivan aluksi olin ylivoimainen, kun kukaan muu ei ollut aikaisemmin pelannut ja minä olin vetänyt omia lattiatreenejä jo pari vuotta.
Siinä meni noin 10 miniliigaa, kunnes hävisin ensimmäisen mestaruuden. Kesis hallitsi sitten jonkin aikaa neppaustyylillään, kunnes minäkin siirryin osittain samaan tekniikkaan. Seuraava merkittävä virstanpylväs olikin se, kun sattumalta näin Veikkaus-lotto -lehdessä pienen ilmoituksen Subbuteo-lehdestä, minkä tietysti heti tilasin. Ei kestänyt montaakaan päivää kun hyvin tuntemamme subbuteohahmo seisoi oven takana ja pyysi mukaan Hesun toimintaan. Sillä tiellä ollaan ja hyvä niin. Ei siinä mitään.

[Killer]

Tule jo sunnuntai!

[SouthernBoogieCat]

Liikun usein Maunulan suunnalla koska asun nykyään melko lähellä. Olen mennyt bussilla usein ohi Maunulan jälkimmäisen (viimeisen) kertsin mutta en ole sen talon luokse mennyt. Tänään kuitenkin kävelyreissulla poikkesin katsomaan sitä taloa missä tuo kertsi oli ollut. Hetki sisälsi historian havinaa kun en ollut sillä paikalla käynyt sitten toukokuun 1999. Talo on edelleen täysin samannäköinen kuin siihen aikaan. En viitsinyt kurkkia ikkunoista sisään mutta ovi sekä ikkunat olivat juuri samannäköiset kuin tuolloin 1990-luvulla. Kerhotilan edessä on nykyisin penkki ja muistaakseni pari tuolia. Kuvia aion käydä ottamassa joskus toisella kertaa kun yhdellä parvekkeella yksi asukas puisteli silloin juuri mattoja ja en viitsinyt alkaa kuvaamaan taloa hänen nähdessään. Hieno pyhiinvaellusretki oli tuo vanhan kertsin näkeminen. Seuraavaksi täytyy käydä Maunulan edellisen kertsin paikkaa tsekkaamassa (en tiedä oliko tuo kerho ensimmäinen kerho mutta minulle se oli ensimmäinen Maunulan kertsi tullessani mukaan toimintaan syksyllä 1991).

Muuten Maunula on aikalailla samannäköinen kuin 1990-luvulla. Isoimmat muutokset ovat S-Marketin rakennus sekä Maunula-talo edesmennyttä ostaria vastapäätä. Ostarin paikalle ollaan parhaillaan rakentamassa aso-asuntoja. Maunulan ostarin Telepizzasta on hyvät muistot 1990-luvulta kun melko usein pitkän pelipäivän loppupuolella kävimme hakemassa Telepizzasta syötävää.

Maunulan molempiin kerhoihin - ainakin itselleni - liittyy tietty nostalgia ja erittäin hyvät muistot. Tuo on aika joka ei koskaan palaa Subuun mutta sitä on hieno muistella nyt ja sitten eläkeläisenä kiikkustuolissa.

[SouthernBoogieCat]

Seuraavaksi täytyy käydä Maunulan edellisen kertsin paikkaa tsekkaamassa (en tiedä oliko tuo kerho ensimmäinen kerho mutta minulle se oli ensimmäinen Maunulan kertsi tullessani mukaan toimintaan syksyllä 1991).

Kävin tänään katsomassa tuota taloa missä oli Maunulan edellinen kertsi. Talo on aivan samannäköinen kuin silloin 1990-luvulla. Talossa oli kirjasto joka muutti uuteen Maunula-taloon joka avattiin alkuvuodesta 2017. Nykyään tuossa talossa missä kirjasto ennen oli on ainakin yksi yritys - jokin hoito-alan firma.

Muistan kyllä hyvin sen sunnuntain kun menin ensimmäisen kerran syksyllä 1991 Timon kanssa tuolle kertsille. Hieman silloin jännitti että minkälaista porukkaa kerholla tulisi olemaan ja kyllä ensivaikutelma oli loistava.Kerholaisista ainoastaan Hönkin ja Hovin olin nähnyt tuota ennen Subulehdessä jossa Hovista oli julkaistu Focus on-esittely sekä kerrottiin hänen juuri voittamistaan Nuorten SM-kisoista. Lisäksi Sepon kuvan oli nähnyt Subulehdessä hänen Focus on-esittelyssä sekä yhteiskuva Hovin kanssa Nuorten SM-kisojen yhteydessä. Subulehdessä kuvailtiin hesulaisia Hönkkiä ja Hovia teknisesti maailman huipuiksi ja Suomea kuvattiin "Subbuteon Brasiliaksi".

Kun tuona syksyisenä sunnuntaina 1991 menin kerholle oli Majuri ensimmäinen joka tuli juttelemaan meille. Kun olin kertonut muuttaneeni Belgiasta Suomeen aiemmin tuona syksynä kysyi Majuri minulta miten äännetään Marc Degrysen nimi. Pelejä tuona ensimmäisenä päivänä tuli muutama ja tulokset olivat tyyliin 0-17 tai 0-15. Se oli kova pudotus maanpinnalle: säännöt joilla olimme pelanneet Timon kanssa aiemmin poikkesivat merkittävästi FI-säännöistä ja kuvittelimme niiden olevan oikeita ja meillä etulyöntiasema ja pyörittävämme suomalaisia Subun pelaajia mennen tullen mutta totuus olikin ihan muuta.

[SouthernBoogieCat]

Tappioputkista huolimatta sinulla on ollut hyviäkin pelejä. Nämä ovat jääneet mieleen:

1) 90-luvun puolivälissä FI-sääntöjen rankingkisoissa voitto Kesiksen Chelseasta. Mielestäni suomalaisen subun kaikkien aikojen yllätystulos. 90-luku oli sentäs Kesiksen kulta-aikaa. Sama kuin nykyään voittaisit oikeastaan ihan kenet tahansa.

2) Niinikään 90-luvun puolivälissä voitto Hovin QPR:stä liigapelissä. Loistava voitto tämäkin, vaikka QPR:llä olikin tuolloin huono kausi.

3) Edelleen 90-lukua. Voitto Äärelän Real Madridista Barcalla. Sarja taisi olla Rakkaudesta lajiin -liiga. El Classicon voitto on aina arvokas.

Minuakin vastaan olet pelannut 0-0 Hesu-liigassa. Ei ehkä niin äärettömän hohdokas tulos, mutta liigamatsi on aina liigamatsi.
Olet siis joskus saavuttanut jotakin subussa, ainakin yksittäisissä peleissä.

Aikalailla samat pelit ovat minullekin jääneet mieleen. QPR:n kanssa taisin tuon voiton lisäksi pelata myös tasan tuolla kaudella. En tosin muista varmasti.

Real Madridin kanssa pelasin Rakkaudesta Lajiin-liigassa myös tasan tuon voiton lisäksi.

Tuon HeSu-liiga 0-0:n lisäksi pelasin PoLissa niinikään maalittoman tasurin sinua vastaan.

Tuo Chelsea-voitto oli kieltämättä hieno saavutus. Viimeisestä hyökkäyksestä muistaakseni tein 1-0-voittomaalin. Tosin samaan hengenvetoon on todettava että onnea tuossa voitossa oli paljon. Chelsea ampui maaliani kohti varmaankin parikymmentä vetoa ja minulla oli yksi maalia kohti suuntautunut veto joka upposi.

Kauden 2014-2015 pelit Laziota vastaan ovat olleet myöskin Subu-urani kohokohtia.

Huippupelejä löytyy mutta vain äärettömän vähän. Kaikissa huippupeleissäni on ollut yhteistä että puolustuspeli on toiminut hyvin (taidolla osin mutta suurimmaksi osaksi järjettömällä onnella) ja tarvittava maali on tehty tai sitten peli on päättynyt 0-0. Voitto QPR:stä HeSussa oli merkittävä poikkeus koska peli päättyi 3-2 ja kahdesta takaiskusta huolimatta tein 3 maalia. Taisi olla jopa niinkin että QPR johti peliä 2-0 ja nousin 2-2:n ja viimeisestä hyökkäyksestä tein voittomaalin.

Nuo hienot hetket kyllä muistaa Subu-uralta aina mutta useimmiten tulleet selvät tappiot eivät pitkän päälle tunnu kivoilta.

[SouthernBoogieCat]

Ei mielestäni ole ollenkaan sattumaa että noista huippuonnistumisistani valtaosa on tullut juuri 1990-luvulla. Siihen aikaan en harrastanut juuri muuta (kitaransoitto oli kuvioissa orastavasti jo 1990-luvun alussa mutta tuli aktiivisemmaksi vasta vuosien 1996-1997 paikkeilla). Joten Subua käytännössä (koulun jälkeen jäävästä ajasta) elin loput tunnit vuorokaudesta. Nukkuessanikin näin usein unta Subusta ja mestaruuksista joista jälkimmäiset jäivät toteutumatta.

Arvioisin että pelasin ainakin 80 % (jopa lähellä 90 % ei liene yläkanttiin arvioitu) kaikista Subu-urani peleistä vuosien 1991-1999 välillä (toki pelasin Subua omilla säännöilläni ennen vuotta 1991 mutta niitä pelejä en laske mukaan). Eli jos olen tähän mennessä pelannut noin 1000 peliä niin ainakin 800 niistä pelasin 1990-luvulla. Eli toimintani oli silloin varsin aktiivista. Samanlaisiin pelimääriin ei nykyään ole resursseja jollaisia vaadittaisiin ehdottomasti mikäli muista sijoituksista kuin sarjataulukon häntäpään paikoista voisi edes haaveilla realistisesti. Ja sekään ei välttämättä riittäisi koska Subun huippu on kova ja sinne ei helpolla mennä. Keskikastikin on erittäin laadukas ja senkin saavuttaminen nykyrealiteeteilla olisi erittäin vaikeaa.

Eli päätökseni tuskin muuttuu mutta Subu-piireissä pysyn jatkossakin pelasin tai en.

[SouthernBoogieCat]

Jos olen pelannut tähän mennessä noin 1000 peliäkin niin sekin on yli 25 vuoden ajanjaksolle erittäin vähän. Esim. Puppe ymmärtääkseni oli jo muutamia vuosia sitten pelannut yli 3000 peliä ja esim. Kesis varmaan vieläkin enemmän puhumattakaan Hönkistä yms. muista pitkään pelanneista. Eli menestymättömyyttä ei siten tarvitse ihmetellä. Kohtuullisen vähäisistä pelimääristä yli 25 vuoden aikana huolimatta ei turpiin ottaminen melkein joka pelissä ole kivaa etenkin kun useimmissa peleissä ei ole mitään jakoa poislukien tietenkin huippuonnistumiset.

[AriFerra]

Jos olen pelannut tähän mennessä noin 1000 peliäkin niin sekin on yli 25 vuoden ajanjaksolle erittäin vähän.

Se ei pelatuista pelimääristä ole kiinni. Toiset vaan on lahjakkaampia kuin toiset. Esimerkkejä löytyy meidän pienistä piireistä paljon. Jarkko, Juho, Nabel mm. Hyvin pienillä pelimäärillä nousivat kärjen lähelle. Kun taas esmes minä, 10-vuotta ja alussa huimia pelimääriä, eikä mitään edistystä. Näin se vaan menee...

[SouthernBoogieCat]

Se ei pelatuista pelimääristä ole kiinni. Toiset vaan on lahjakkaampia kuin toiset.

Osittain kiinni on lahjakkuudestakin mutta kyllä pelimäärilläkin on jokin vaikutus ja erityisesti sillä miten säännöllisesti pelaa ja myös sillä onko keskittyminen ja ajatus mukana pelissä vai ei.

Vaikka olisikin lahjakas jossakin asiassa niin harjoittelematta ei kehity. Esim. on soittajia jotka ovat kehittyneet nopeammin kuin toiset ja tähän on syynä säännöllisten harjoittelumäärien ero. Lahjakkaampi soittaja voi kehittyä hieman lahjattomampaa hitaammin jos tämä ei treenaa säännöllisesti vaikka lyhyitä aikoja päivässä kerrallaan. Ja myös ajatus ja keskittyminen tulee olla tässäkin mukana aivan kuten Subussa. Mitään asiaa ei opi harjoittelematta vaikka olisi kuinka lahjakas.

Itse en usko että pelkkä lahjakkuus olisi se tärkein asia missään asioissa vaan työnteko. Lahjakkuudella on kyllä merkitystä jossain määrin mutta ilman että tekee asioille jotakin ei kehitä lahjakkuuttaan. Aika usein sitä paitsi on niin että jotkut lahjakkaat eivät pärjää koska kuvittelevat pelkän lahjakkuuden riittävän pitkälle. Sen sijaan kovasti duunia tekevät vähemmän lahjakkaat saattavat pärjätä koska tekevät asioiden eteen enemmän töitä.

Itse en pidä itseäni Subussa mitenkään lahjakkaana. Ainakin sitkeä olin koska olin mukana yli 25 vuotta ja otin turpaan suurimmissa osissa pelejä. Toki pelitaukoja oli useampia esim. vuosien 2000-2007 välinen aika (lukuunottamatta muutamia Vesalassa pelattuja pelejä) sekä vuodet 2011-2014.

[SouthernBoogieCat]

Muistan 1990-luvulla pelanneeni joitakin satunnaispelaajia vastaan eli jotka tulivat käymään luonani ja siinä yhteydessä pelasimme "pienet pelit". Tappiolukemista huolimatta näistä pelaajista osasta huomasi (jopa sillä vähäisellä kokemuksella mitä itsellänikin oli silloin) että heissä olisi potentiaalia kehittyä jos vaan alkaisivat pelaamaan säännöllisesti. Yksikään näistä ei kuitenkaan pelannut enää tuon jälkeen.

On kiistatta olemassa myös Subulahjakkuutta tai yleistä pelillistä lahjakkuutta eli on hyvä pelissä kuin pelissä. Kuitenkaan se lahjakkuus ei tule esiin jos ei harjoittele tai pelaa säännöllisesti. Toki jo ensimmäisistä peleistä sen voi huomata kenellä sitä on kuten ensimmäisessä kappaleessa kerroin mutta sen lahjakkuuden kehittyminen vaatii sitä että pelaa (vaikkei useita satoja pelejä vuodessa) säännöllisesti ja mieluiten myös treenaa pelien ulkopuolella säännöllisesti.

Lahjakkaista Subupelaajista joiden lahjakkuus tuli esiin ja kehittyi edelleen tulee ensinnä mieleen Hovi joka voitti nopealla tahdilla Nuorten SM-kisat  ja nousi nopeasti HeSun kärkipelaajien joukkoon. Pasi nousi myös nopeasti hyvälle tasolle. Lahjakkaista Subupelaajista mainita täytyy myös Benali jonka kehitys alusta lähtien oli nopeaa. Muitakin Subupelaajia joita voisi luonnehtia lahjakkaiksi on mutta nämä tulivat ensinnä mieleen.

[SouthernBoogieCat]

Olisi ehkä paikka avata oma topic laajemmalle keskustelulle siitä mitkä tekijät vaikuttavat siihen kuka pärjää Subussa ja kuka ei. Asiaan kun ei ole olemassa yhtä ja oikeaa vastausta vaan useilla asioilla on merkitystä kenestä tulee Subussa huippu ja kenestä ei. Itselleni on Subussa olemassa kaksi ääripäätä: joko huippu tai luuseri ja jälkimmäiseen olen kyllästynyt ja huipulle ei ole enää mahdollisuutta joten pelaaminen luuseri-kategoriassa ei motivoi.

Omaan kehitykseeni Subussa (ja muussakin) on vaikuttanut kyllä osaltaan myös 1990-luvun lopulla jo alkaneet terveysongelmat joita ei ollut kokoajan mutta siten että esim. pelaamiseni niiden johdosta viimeisellä HeSussa pelatulla La Liga-kaudella 1998-1999 (ennen pitkää taukoa) harveni radikaalisti verrattuna aiempiin ja myös pelien/näpäytysten yms. taso putosi koska sairastelut alkoivat näkyä jo tuolloin näin jälkikäteen ajateltuna. En sen kummemmin tässä erittele mistä oli kyse mutta siitä lähtien terveysongelmat alkoivat näkyä eri-asteisesti niin Subussa kuin muussakin elämässä vaikka vuosien 2002-2008 välillä oli helpompaa jonka jälkeen taas eri-asteiset sairastelut tulivat mukaan ja huipentuivat vuoteen 2011.

Kun kävin ensimmäisen kerran Maunulan vanhalla kertsillä vuoden 1991 syksyllä ja pelasin ensimmäiset pelini jotka hävisin reippaasti lukemin tyyliin 0-15 ja 0-17. Jos olisin noiden pelien jälkeen tehnyt johtopäätökset ja en olisi tullut kertsille enää jatkossa ei minusta todennäköisesti näissä ympyröissä olisi enää tuon jälkeen koskaan kuultu. Tämäkin teksti (kuten monet aiemmat) olisi jäänyt kirjoittamatta. Myös ne hyvät pelit jotka tulivat myöhemmin 1990-luvulla kuten Chelsea- tai Real Madrid-voitot olisivat jääneet tulematta jos olisin ensimmäisten piiskausten jälkeen jättänyt lajin. Pienestä asiat ovat kiinni loppupeleissä.

[SouthernBoogieCat]

Kun taas esmes minä, 10-vuotta ja alussa huimia pelimääriä, eikä mitään edistystä. Näin se vaan menee...

Saatan olla väärässäkin mutta itselläni on sellainen käsitys että pelasit ennen vuoden 2008 aloittelijoiden turnausta (johon HeSun pelaajia tuli mukaan) lähes pelkästään PSK:n porukan kanssa joka oli itsekin aloittelijaporukka. Toki on hyvä pelata myös oman tasoisia vastaan mutta eniten ehkäpä kehittää pelaaminen ainakin hieman parempia vastaan. Toki oman tasoisia vastaan pelatuissa peleissä oppii kehittämään omaa hyökkäyspeliään mutta parempia vastaan oppii puolustamaan paremmin. Ehkä tuo että pelasit alussa huimia pelimääriä ymmärtääkseni lähes pelkästään muita aloittelijoita vastaan teki sen ettei pelimääristä huolimatta ollut havaittavissa kovaa edistystä kun tuloksena oli sitten kokeneempia vastaan tappioita.

Itse taas aloitin juuri päinvastoin. Pelasin alussa enemmän selvästi kokeneempia vastaan ja loput oman tasoisiani ja heikompia pelaajia vastaan. Tilastoni siten hieman vääristyi koska 0-10-tappioiden lisäksi oli iso liuta 7-0, 11-0 tai 13-1-tyylisiä voittoja. Tilastoni siten tuohon aikaan näyttivät selvästi paremmilta mitä oli pelitaitoni koska jatkuvat tappiot huippuja vastaan toivat esiin selkeät puutteet pelissäni joita tosin yritin kehittää mutta tekninen taso ei ollut tarpeeksi hyvä sekä myös se että pelasin vuosia alkuvaiheessa jääräpäisesti pikaliiman syövyttämille pohjille asennetuilla figuureilla joita edes paremmat pelaajat eivät saaneet helposti näpäytettyä suoraan tai halutusti. Vasta ensimmäisellä HeSu-liigakaudella pelasin hyvällä joukkueella.

Kehitystä kuitenkin minulla tuolloin vuosien 1991-1996 välillä tapahtui hitaasti mutta varmasti josta osoituksena jo mainitut huippuonnistumiset. Kuitenkin abivuoden 1995-1996 jälkeen muut asiat alkoivat kiinnostamaan enemmän ja siten Subun kehitykseni pysähtyi (tai ainakin hidastui) merkittävästi. Sitten 1990-luvun lopulla alkaneet terveysongelmat toivat oman osansa kehitykseni taantumiseen. Vuodet 1993-1995 olivat ehkäpä pelillisesti parasta aikaani Subussa ja jos tuo kehityskaari olisi jatkunut niin myöhempi Subu-urani olisi saattanut näyttää aivan toiselta miltä se lopulta näytti.

Sinun tapauksessasi huomasin pelatessani sinua vastaan PoLissa selkeän kehityksen verrattuna esim. aloittelijoiden turnaukseen 2008. Vaikka en ollut vastuksena kummoinen niin keskinäiset pelimme olisivat voineet päättyä aivan toisin miten ne lopulta päättyivät. Ehkä kehityksesi olisi ollut erilaista jos olisit alusta saakka pelannut enemmän selvästi parempia vastaan. Vastaavasti itselläni olisi ehkä vaatinut enemmän pelejä oman tasoisia vastaan jolloin hyökkäyspeliä olisi pystynyt treenaamaan paremmin kuin peleissä joissa suurimman osan ajasta joutuu olemaan altavastaajana. Vaikeita kysymyksiä joihin ei ole olemassa mitään patenttivastausta. Jos olisi ja olisin sen keksinyt niin Subu-urani voisi olla täysin erilainen - ja myös monen muunkin.

[Epis]

Toki oman tasoisia vastaan pelatuissa peleissä oppii kehittämään omaa hyökkäyspeliään mutta parempia vastaan oppii puolustamaan paremmin. Ehkä tuo että pelasit alussa huimia pelimääriä ymmärtääkseni lähes pelkästään muita aloittelijoita vastaan teki sen ettei pelimääristä huolimatta ollut havaittavissa kovaa edistystä kun tuloksena oli sitten kokeneempia vastaan tappioita.

Puolustamaan oppii kaikkia vastaan pelatessa, mutta hyökkäämään vain niissä peleissä, joissa saa jopa pidettyä palloa.. Subussa on monilla ollut tuo moneen kertaan mainittu "piiskauskoulu" harrastuksen alkumetreillä, mutta mielestäni se ei ole voimaannuttavin kokemus lajin oppimisen kannalta.. Omalla kohdallani olen huomannut sen, että suuremmat pelimäärät kehittävät pelaamista, mutta silti yksilöissä on eroja, enkä usko saavutavani tietyn tasoista näkemystä ja taktikointia ilman opastusta ja varsinaista opastusta/valmennustahan tässä lajissa ei niinkään ole.. Ainoita joiden olen ymmärtänyt valmennusta selkeästi harjoittavan ovat Zinga&Juho sekä Make&Jarkko ja kehityskäyrää voi jokainen verrata Hesun piiskakoulun tuloksiin..

[SouthernBoogieCat]

Puolustamaan oppii kaikkia vastaan pelatessa, mutta hyökkäämään vain niissä peleissä, joissa saa jopa pidettyä palloa.. Subussa on monilla ollut tuo moneen kertaan mainittu "piiskauskoulu" harrastuksen alkumetreillä, mutta mielestäni se ei ole voimaannuttavin kokemus lajin oppimisen kannalta.. Omalla kohdallani olen huomannut sen, että suuremmat pelimäärät kehittävät pelaamista, mutta silti yksilöissä on eroja, enkä usko saavutavani tietyn tasoista näkemystä ja taktikointia ilman opastusta ja varsinaista opastusta/valmennustahan tässä lajissa ei niinkään ole.. Ainoita joiden olen ymmärtänyt valmennusta selkeästi harjoittavan ovat Zinga&Juho sekä Make&Jarkko ja kehityskäyrää voi jokainen verrata Hesun piiskakoulun tuloksiin..

Totta kyllä on että puolustamaan oppii myös samantasoisia/heikompia vastaan joskin mikäli vastustajan hyökkäyspeli ei ole kunnossa niin ei tarvitse osata kummoisemmin puolustaa jos vaaratilanteita kuten jatkolaukauksia ei tule. Tämä on ollut omakin ongelmani koska jatkolaukauksia en ole viljellyt tarpeeksi ei vastustajan aina ole tarvinnut onnistua puolustuspelissäkään mitenkään ihmeellisesti jotta voitto on irronnut.

"Piiskauskoulutuksen" mielekkyydestä lajin oppimisen kannalta voi olla montaa mieltä. Toki onnistumiset ja tasaiset pelit kasvattavat innostusta toisin kuin 0-10 tai 0-15 kaltaiset tappiot. Henkilökohtaisesti alkuvaiheessa piiskaukset pystyi olan kohautuksella ohittamaan ja siirtymään kohti seuraavia pelejä. Se mitä olisi voinut tuolloin tehdä toisin niin analysoida kaikki pelit (yhtä lailla voitot kuin piiskatuksi tulemiset) ja miettiä miksi pelissä kävi niin kuin kävi. Tuohon aikaan laitoin ainoastaan tilastot kuntoon ja unohdin edelliset pelit enkä miettinyt tuloksen taakse. Nykyään esim. FIFAssa mietin miksi peli päättyi kuten päättyi, miksi voitin tai hävisin tai pelasin tasan ja mitä oli hyvää ja mitä pitäisi kehittää jne. Jos "piiskauskoulutuksessa" oli jotakin hyvää niin ainakin ne rajut piiskaukset kasvattivat luonnetta ja niistä oppi (puolileikillään sanottuna) jopa nauttimaan jollakin perverssillä tavalla. Kuitenkin piiskaustuloksissa jossakin vaiheessa raja tulee vastaan sekä ylipäätään tappioissa.

Toki kovat pelimäärät eivät itsessään kehitä vaan laatu ratkaisee myös sekä se että miettii miksi ottelu päättyi kuten päättyi kuten edellä mainitsin. Tilannetta voisi vaikka verrata puhelinmarkkinointiin jota aiemmin tein työkseni. Siinäkään soittojen määrä ei sinänsä ole kehityksen kannalta ratkaisevaa vaan tärkeintä on panostaa puheluissa laatuun sekä miettiä joka puhelun jälkeen (tai viimeistään työpäivän jälkeen) miksi joku puhelu toi kaupan/buukin ja miksi joku toinen puhelu päättyi vaikkapa siihen että luurin toisessa päässä ollut potentiaalinen asiakas löi luurin korvaan.

Mahdollisten tulevien Subutoivojen uran alkumetreillä olisikin ihan hyvä idea nimetä heille valmentaja joka opettaa kädestä pitäen pelin perusasioita eikä idea ole että piiskausten kautta luodaan nahkaa ja sitä kautta opitaan. Vaikka en ole ollut menestyksekäs Subupelaaja pelaaja-urallani voisi jatkossa "Subun eläkepäivillä" mahdollisten uusien Subupelaajien (olivat sitten nuoria tai vähän vanhempia) valmennus tulla kyseeseen. Vaikka en tiedä Subusta kaikkea niin voisin silti jakaa omaa kokemustani ja kertoa mitä itse olisin voinut tehdä toisin kun itse aloitin. Tällainen systeemi voisi kehittää suomalaisia Subupelaajia paremmin kuin 1990-luvulla ollut "piiskausakatemia". Tämä toki edellyttää että uusia pelaajia tulee mukaan. Itselläni ei ole mahdollista olla uuden pelaajan käytössä 24/7 mutta tarvittaessa voisi olla mahdollista esim. kotonani tai kerholla käydä läpi hänen pelejään ja harjoitella sekä minun kertoa omista kokemuksista joista hän voisi ammentaa oppia. Uskon että muillakin "eläköityvillä" Subupelaajilla voisi olla annettavaa tulevaisuuden toivoille. Tämä ei ole vielä mikään lupaus mutta idea jolla voisin toimia hienon lajin parissa vaikken pelaisi sitä enää itse kilpatasolla. Saatan olla huono pelaaja mutta kukapa tietää vaikka omat piilevät Subulahjani toimisivat paremmin uusien pelaajien valmentajana. Oikeassakaan futiksessa välttämättä hyvällä valmentajalla ei ole takanaan menestyksekästä pelaaja-uraa.