Sana on vapaa

[SouthernBoogieCat]

Kuinka valmis oikeasti olet muuttamaan suuntaa?

Kommentoin tekstiäsi pidemmästi myöhemmin, mutta jo tuohon työvoimakoulutukseen ja sitä kautta työllistymiseen (unohtamatta aiempia hakuja useaan paikkaan) antaa aika selkeän signaalin halukkuudesta mennä eteenpäin. Ei pidä unohtaa myös nöyrtymistä palkkatuettuun työhön yms. vaihtoehtoihin vain siksi että saisin työpaikan pitkäksi aikaa. Nuo jutut mitä laitoin (mitä kommentoin pidemmästi myöhemmin) ovat vain omia arvioitani sekä huomioitani miten tuntemani ihmiset ovat työllistyneet tai jääneet työttömiksi. Eivät siis faktoja.

[Epis]

Kommentoin tekstiäsi pidemmästi myöhemmin, mutta jo tuohon työvoimakoulutukseen ja sitä kautta työllistymiseen (unohtamatta aiempia hakuja useaan paikkaan) antaa aika selkeän signaalin halukkuudesta mennä eteenpäin. Ei pidä unohtaa myös nöyrtymistä palkkatuettuun työhön yms. vaihtoehtoihin vain siksi että saisin työpaikan pitkäksi aikaa.

Antaa kyllä kuvan, että tavoittelet parempaa.. Antaa myös kuvan, että tavoittelet jotain haluamaasi etkä vain tyytynyt ottamaan mitä tahansa työtä.. Vastannet varmasti paremmalla ajalla myös aikaisempaan kysymykseeni 'mitä mainittujen muusikoiden pitäisi nyt tehdä muusikon uran tavoittelemisen sijaan'?

Nuo jutut mitä laitoin (mitä kommentoin pidemmästi myöhemmin) ovat vain omia arvioitani sekä huomioitani miten tuntemani ihmiset ovat työllistyneet tai jääneet työttömiksi. Eivät siis faktoja.

Fair enough, annan niille 'oletuksien' ansaitseman painoarvon..

[SouthernBoogieCat]

Osaatko tarkentaa kuka oikean hetken määrittää ja millä perusteilla?

Ei ole ketään joka oikean hetken määrittää milloin pitäisi muuttaa suuntaa jos musiikki ei lyö leiville mutta asia on jokaisen omassa päässään. Jos vaikkapa 5-6 vuoteen ei juurikaan saa keikkoja, omakustanne ei myy tai kukaan levyfirma/ohjelmatoimisto yms. ei kiinnostu niin olisiko silloin kenties syytä miettiä musiikkia vain harrastuksena eikä ammattina etenkään jos ei ole koulutusta muuhun ammattiin tai työkokemusta juurikaan.

Haluatko kertoa tarkemmin tästä väittämästä? En ole mistään muualta nimittäin kuullut samaa takarajaa.

25 vuoden ikä on vain arvio. Paremmin työtä saa jos valmistuu mahdollisimman nuorena esim. 21-22 vuotiaana jolloin vähäinen työkokemus ei luo samanlaista ennakkoasennetta työnantajien silmissä kuin vanhempana. Esim. 25 vuoden jälkeen vähäinen työkokemus herättää kysymyksiä haastattelussa.

Onko tämä sama ajatusleikki edellisen lainauksen kanssa? Saatan ehkä sitten olla hyvin kauas todellisuudesta ajautunut, mutta hankala uskoa parin vuoden työttömyyden tuhoavan koko 40v mittaisen työuran mahdollisuudet.

Kyse minun kohdallani ei ole ollut pelkästään 2 vuoden työttömyydestä 2004-2006 vaan paljon pidemmästä työmarkkinoilta poissaolojasta. 2001-2002 olin sairaana (2000-2001 opiskelin joka keskeytyi, aloitin uudelleen 2002 ja valmistuin 2004). 2004-2006 olin siis työttömänä (osan aikaa 2004 töissä). 2006-2011 olin töissä sekä osan ajasta opiskelin, 2011-2014 olin poissa työmarkkinoilta sairaana, 2014-2015 työmarkkinoilla, 2015 eteenpäin työtön. Eli tuossa tulee lähemmäs 10 vuotta poissa työmarkkinoilta. Se on pitkä aika joka herättää edelleen kysymyksiä vaikka osa selittyy opiskelulla mutta noista sairasjaksoista kertyy yhteensä n. 5 vuotta ja työttömyydestä (ennen nykyistä työttömyyttä) 2 vuotta eli yhteensä 7 vuotta. Eli kyse ei minun kohdallani ole pelkästään parista vuodesta. Parinkin vuoden työttömyyden on todettu monissa yhteyksissä haittaavan työnhakua.


Olen tässä viikon verran läheltä seurannut työilmoitusten selaamista ja peruskoulupohjainen henkilö kertoi, että olisi voinut hakea moneenkin hommaan max parin vuoden työkokemuksella.. Voidaan lyödä vetoa, että työpaikkailmoituksista löytyy vähintään pari kourallista työilmoituksia, joihin omakin koulutuksesi ja työhistoriasi antaa mahdollisuuden hakea


Saattaa olla, mutta ei omakaan tehokas työhistoriani ole loppujen lopuksi kovinkaan pitkä. Siihen mahtuu monia työ/harjoittelupaikkoja mutta varsinaisia pidempiä työsuhteita ei ole montakaan. Jos olisin valmistunut muutamaa vuotta aiemmin ja päässyt heti töihin voisi työhistoriani olla jo yli 10 vuoden mittainen. Sairastelut selittävät osittain mutta suurin haaste työnhaussa on selittää katkonainen työhistoria työnantajalle.

[Epis]

Kuinkahan moni musiikin suurista nimistä olisikaan jäänyt unholaan jos olisivat todenneet unelmansa kuolleen 5-6 ensimmäisen vuoden aikana? Osa on tiettävästi tehnyt jotain toista hommaa musiikin ohessa, mutta osa on pitänyt kiinni jutustaan.. Tässähän muistui mieleen viime viikolta radiossa kuulemani Duudsoni-Jarnon haastattelu (2014 vuodelta) jossa totesi, että meinasi valita "helpon tien" ja jäädä kouluun opiskelemaan IT-alaa, mutta päätyikin onnekseen nykyhetkeen johtaneelle polulle..

Tämä keskustelu alkaa hieman pyörimään itsensä ympärillä ilman selkeää vastausta siihen, miksi ihmisten ei tule tavoitella mielekästä tekemistä/työtä - tai jopa unelmaansa - vaan pitäisi vain tyytyä johonkin.. Samaan aikaan itsekin kerrot etsiväsi vain kriteereitäsi vastaavia työpaikkoja vaikka työilmoituksista löytyy useita ei kokemusta/ei koulutusta vaativia ilmoituksia, jotka todennäköisimmin sopivat myös terveydentilaasi..

[SouthernBoogieCat]

Kuinkahan moni musiikin suurista nimistä olisikaan jäänyt unholaan jos olisivat todenneet unelmansa kuolleen 5-6 ensimmäisen vuoden aikana? Osa on tiettävästi tehnyt jotain toista hommaa musiikin ohessa, mutta osa on pitänyt kiinni jutustaan..

Toki enemmistöissä bändeistä jäsenet käyvät töissä soittamisen ohessa mutta on niitäkin jotka ovat heittäytyneet tyhjän päälle odotellen sitä levytyssopimusta. Jos bändin jäsenet tekevät töitä soittamisen ohella niin levytyssopparia voi metsästää vaikka kuinka kauan. Mutta jos vaan bändi on se mitä nämä jäsenet tekevät niin 5-6 vuotta voi olla se aika lailla maksimi mitä esim. he voivat työttömyyskorvauksia nostella jos ei ole aikomustakaan mennä minnekään töihin vaan ainoastaan soittaa ja tehdä omaa juttuaan. Lisäksi jos yhtään itsekriittisiä ovat bändissä niin jos 5-6 vuodessa kukaan ei ole kiinnostunut bändistä niin voisi ehkä olla aika vaihtaa tyyliä tai tehdä jotakin muuta.

Tunnetuista, todella menestyneistä bändeistä monilla on mennyt huomattavasti vähemmän aikaa levytyssopparin saamiseen. Esim. The Beatles sai sellaisen jo muutamassa vuodessa, Rollarit 2-3 vuodessa, Led Zeppelin noin vuodessa, KISS muutamassa vuodessa, Oasis parissa vuodessa jne. Useimmiten ne todella hyvät ja levy-yhtiöitä kiinnostavat nimet nousevat pinnalle kohtalaisen nopeasti eikä mene 5-6 vuotta ja jos meneekin niin heistä ollaan jo tietoisia ja heillä on keikkoja jne. Puhuinkin tuossa sellaisesta bändistä joka vain itsepintaisesti yrittää vaikka keikoista ei ole tietoakaan, demosta ei ole kukaan kiinnostunut niin tuossa tapauksessa kyllä oman etunsa takia bändin jäsenten kannattaa jo tuossa ajassa tehdä johtopäätöksiä että onko meidän musalla tulevaisuutta. Realismi on valttia vaikka tekeekin omaa juttuaan.

Esim. minäkin teen omaa juttuani omassa kotipajassani mutta en silti ole heittäytynyt musan suhteen tyhjänpäälle. En edes unelmoi siitä ammattia. Teen vaan sitä juttua ja kun aikanaan julkaisen sen levyn (kunhan pääsen KELAn ja työkkärin piiristä eroon) niin jos siitä on joku kiinnostunut niin hyvä. Teen vaan sen koska pidän musan tekemisestä. Etsin muuta työtä elämiseen. Jos sattuisi niin hyvä onni joskus että joku olisi kiinnostunut musastani niin se on vain plussaa. Olen realisti ja tiedän miten vaikea musasta on saada elantoaan. Teen vaan sitä omaksi iloksi ja toivon että joku muukin ehkä pitää siitä.

[SouthernBoogieCat]

Maailmassa on satojatuhansia ellei miljoonia bändejä. Näistä bändeistä (jotka tähtäävät levytyssopimukseen yms.) vain harva saa levytyssopparin. Vielä harvempi elää sillä koska pelkästään levytyssoppari ei takaa vielä että musalla elää (mm. erään kaverini broidin bändillä on levytyssopimus eikä kukaan jäsenistä elä musiikilla). Vielä tätäkin harvempi joukko rikastuu musalla. Ja äärimmäisen pienestä osasta tulee legendoja.

Eli fiksu musantekijä - vaikka suhtautuisi musaansa intohimolla ja tekee omaa juttuaan - ymmärtää realiteetit ja hankkii ammatin ja toivottavasti saa työpaikankin eikä heittäydy pelkästään musan päälle ja sen varaan että bändi breikkaa kun tekee tarpeeksi kauan omaa juttuaan. Suurinosa bändeistä ei breikkaa koskaan ja suurimmasta osasta maailman bändejä ei kukaan ole koskaan kuullutkaan eikä kuulekaan. Fiksu musantekijä myös ymmärtää muuttaa tyyliään jos aiempi juttu ei uppoa eikä sillä saa keikkoja (sikäli kun läpimurto on tavoitteena). Itsekriittisyys ei ole paha musassa mutta sen puute sen sijaan on.

[AriFerra]

Jos itselläsi on ajatus lopettaa haihattelu viimeistään nelikymppisenä, niin itselläni on enemmänkin lopettaa työnteko viimeistään nelikymppisenä..

Mitä? Eikö Kaitsu oo vähintään 55?  Ja en, en lukenut teidän juttujanne. Ainakaan kokonaan. Mutta hyvin te vedätte, jatkakaa.

[AriFerra]

Nyt luin hieman, tosin unehdin jo mihin piti kommentoida...

Olisko ollut velkataakka? Henkilö (n. 30-v)
A) Asuu vuokralla ja maksaa vuokraa n. 1000€ perkule kuukausi 40 vuoden ajan.
B) Ostaa omistusasunnon, maksaa 450€ perkule kuukausi lainanlyhennystä ja 250€ yhtiövastiketta 40 vuoden ajan. (tosin tää hieman kauempana k-kustasta)

Onko B velkavankeudessa? No on, mutta miten päivittäinen elo eroaa henkilöstä A?

[Epis]

Nyt luin hieman, tosin unehdin jo mihin piti kommentoida...

Olisko ollut velkataakka? Henkilö (n. 30-v)
A) Asuu vuokralla ja maksaa vuokraa n. 1000€ perkule kuukausi 40 vuoden ajan.
B) Ostaa omistusasunnon, maksaa 450€ perkule kuukausi lainanlyhennystä ja 250€ yhtiövastiketta 40 vuoden ajan. (tosin tää hieman kauempana k-kustasta)

Onko B velkavankeudessa? No on, mutta miten päivittäinen elo eroaa henkilöstä A?

Kaikki on suhteellista ja esitetyillä hinnoilla B maksaa asuntolainaa hetken työttömänäkin.. Tämän kaltaista diiliä harkittiin, kun vuosi sitten mietittiin pohjoiseen muuttamista.. 300eur/kk erotus saattaa hieman laihtua lämmityksestä, vedestä ja mahdollisesti sijainnin aiheuttamista bensakuluista.. Vuokrankorotukset varmaan tasoittuu kämppään tehtävien pikku ylläpitojen/remppojen kanssa, jotka kaikki menevät omistajan omista rahoista ja ajasta.. Isoista remonteista osa lienee myös laskettu summaan mukaan..

Itselläni kun on vasta 15v työhistoriaa ja tänä aikana on ollut niin monet YT-neuvottelut, että ainoa lähes varma asia on työpaikan säilyminen seuraavan 6 viikon ajan (lain määrittämä YT-neuvotteluiden vähimmäispituus, ellei luottamushenkilöstön kanssa muuta neuvotella) ja tätä vasten peilattuna jo 10v lainakin tuntuu ikuisuudelta.. Ylihintaisten asuntojen alueella myös lyhennykset nousisivat vuokran tasolle tai jopa ylikin ja sellaista summaa on vähän hankalampi työttömänä raapia kasaan, mutta vuokrakämppään taasen saa tukia.. Muuttaminenkin onnistuu 1kk irtisanomisajalla, kun taas oman myynti voi ajankohdasta riippuen sakata pahastikin..

Paljon on plussia ja miinuksia kummassakin ja ainoat yhteiset nimittäjät ovat se, että asuminen ylipäätään on liian kallista, tai ainakin näissä perkuleen 'keskuksissa', johon kaikki yritetään väkisin änkeä sekä hyötyvä osapuoli, joka on melkeimpä kaikissa tapauksissa pankki..

[SouthernBoogieCat]

vuokrakämppään taasen saa tukia..

Jostain olin joskus lukevinani että omistusasunnossakin asuva voi saada tukia. Tämä toki kannattaa KELAsta tarkistaa. Toki asumistuessa on tulorajat jotka ovat yllättävän pienet - etenkin pääkaupunkiseudun asumiskuluihin nähden. Esim. joskus yksinasuva sai tienata maksimissaan 1200 € / kk. Ainakin näin oli jokunen vuosi sitten.

[Epis]

vuokrakämppään taasen saa tukia..

Jostain olin joskus lukevinani että omistusasunnossakin asuva voi saada tukia. Tämä toki kannattaa KELAsta tarkistaa. Toki asumistuessa on tulorajat jotka ovat yllättävän pienet - etenkin pääkaupunkiseudun asumiskuluihin nähden. Esim. joskus yksinasuva sai tienata maksimissaan 1200 € / kk. Ainakin näin oli jokunen vuosi sitten.

Omistusasunnossa asumistukea saa ymmärtääkseni vastikkeen ja lainan korkojen osalta, muttei tietenkään lainaosuuteen.. Pitäisi varmaan tehdä niin, että jonkun kanssa ostaa kämpät 'ristiin' ja tekee niistä vuokrasopimukset.. KELA tuskin tykkäisi saati hyväksyisi..

[SouthernBoogieCat]

vuokrakämppään taasen saa tukia..

Jostain olin joskus lukevinani että omistusasunnossakin asuva voi saada tukia. Tämä toki kannattaa KELAsta tarkistaa. Toki asumistuessa on tulorajat jotka ovat yllättävän pienet - etenkin pääkaupunkiseudun asumiskuluihin nähden. Esim. joskus yksinasuva sai tienata maksimissaan 1200 € / kk. Ainakin näin oli jokunen vuosi sitten.

Omistusasunnossa asumistukea saa ymmärtääkseni vastikkeen ja lainan korkojen osalta, muttei tietenkään lainaosuuteen.. Pitäisi varmaan tehdä niin, että jonkun kanssa ostaa kämpät 'ristiin' ja tekee niistä vuokrasopimukset.. KELA tuskin tykkäisi saati hyväksyisi..

Täältä faktaa: http://www.kela.fi/asunto-ja-asumismenot

[AriFerra]

oman myynti voi ajankohdasta riippuen sakata pahastikin

Voin todellakin yhtyä tähän. Ikävä kyllä.

[SouthernBoogieCat]

Muuttaminenkin onnistuu 1kk irtisanomisajalla

Edellyttäen että uusi kämppä on jo tiedossa.

Itselläni esim. on nyt 6 kk irtisanomisaika jolloin ei ole mitään järkeä lyhentää sitä kuukauteen ja kiireellä etsiä joku luukku mihin muuttaa ja jos se osoittautuu huonoksi niin sitten on taas uuden kämpän etsintä päällä. Mieluiten - ainakin itse - katselen rauhassa ja löydän jonkun sellaisen asunnon josta tulee heti fiilis "tämä se on" kuten kävi minulle vuonna 2007 kun löysin nykyisen asunnon josta olen muuttamassa nyt pois. Etsin sellaista asuntoa jossa voisi ajatella asuvansa toiset 9 vuotta - ellei myyntiä yms. vastaavaa satu aiemmin.

Olen käynyt katsomassa paria asuntoa. Molemmat olivat Hakunilasta aivan läheltä mutta ostarin lähellä olevissa kerrostaloissa jotka vaikuttavat rähjäisiltä. Kumpikin oli suunnilleen yhtä isoja 37,5 neliötä mitä nyt mutta toinen näytti huomattavasti pienemmältä ja toinen taas suunnilleen yhtä isolta. Toisessa oli vuokra vain 390 € / kk mutta kuten tuollaiseen todella halpaan vuokraan liittyy jokin koukku niin nytkin. Kyseessä vain vuoden vuokrasopimus ja taloyhtiössä päällä julkisivuremppa eli seinät huputettu ja parvekkeelle ei edes pääse ja ikkunoita ei voi avata kunnolla. Ei iskenyt tuo asunto ollenkaan ja en edes jättänyt hakemusta. Näyttö herätti kiinnostusta ja jätin sen suosiolla muille. Toinen asunto oli parempi mutta siinäkään ei ollut sitä jotain. Jätin alustavan hakemuksen mutta todennäköisesti en ota sitä vaan kysyn välittäjältä jos hänellä olisi muita asuntoja vuokrattavana pääkaupunkiseudulla. Vuokrakin tuossa asunnossa oli hieman kova: 660 € + 20 € vesimaksu joka on kova vuokra Vantaalta jossa pitää ostaa seutulippu lisäksi.

Katselen ja kiertelen kun kiirettä ei ole. Sitä paitsi noin kuukauden päästä tilanne voi muuttua koska silloin ei ole enää opiskelijoita etsimässä asuntoa ja erilaisia asuntoja voi tulla markkinoille ja hintatasossakin voi tapahtua muutos koska nyt vuokra-asunnoilla on kysyntää joten hinnat voivat olla nyt korkeammalla ja noin kuukauden päästä tinkimisvaraa voi olla enemmän. Lisäksi hakemukset ovat sisällä pääkaupunkiseudun kaupunkien vuokra-asuntoihin joten sieltäkin saattaa tulla jotakin mutta en laske sen varaan vaan katselen ensisijaisesti yksityisiltä. Toki kaupungin vuokra-asunnoissa on puolensa mutta niin on yksityisilläkin esim. vähäisempi byrokratia, neuvotteluvara asioissa sekä aiemmat täysin moitteettomat kokemukset yksityisistä vuokranantajista. Kyllä se asunto vielä löytyy. Viimeksi vuoden 2006 lopussa ja 2007 alussa meni noin pari kuukautta tehokkaaseen etsintään ja löytyi aivan loistokämppä.

[Epis]

Omistusasuntoon liittyen on tullut myös mietittyä sitä, miten paljon muiden päätösten ja määritysten armoilla joutuu olemaan.. En ehkä osaa edes kaikkia listata, mutta esim. jo lainakorkojen (tällä hetkellä onneksi nollan tuntumassa, koroton pankkijärjestelmä FTW), lämmityksen kulujen (sähkön, öljyn, kaukolämmön hintojen muutokset), verotuksen tai veden hinnan muutokset on mahdoton ennustaa, niin paitsi sen että hinnat 100-varmasti nousee..

Kyllähän vuokratkin kallistuu, mutta omalla kohdalla kämppä meni vaihtoon viimeisimmän SATOn vuokrankorotuksen jälkeen.. Tosin melkein heti löytyi vielä parempi ja halvempi vaihtoehto, joten tuli sitten muuteltua 3-4kk aikana pari kertaa Vuokrasopimuksessa lukee vuokrankorotusperusteena pelkkä elinkustannusindeksi ja lämmitys sekä vesi sisältyy vuokraan, joten kulujen ei pitäisi ihan hallitsemattomasti nousta.. Toki itse asetettujen tiukkojen kriteerien takia sopivan tai sopivien kämppien löytyminen kesti parisen vuotta ja huoneluku väheni yhdellä..

Surkuhupaisaa on myös vertailla neliöhintoja Kehien sisä- ja ulkopuolella.. Tuossa juuri työkaveri kävi katsomassa hieman alle 10v ikäistä +100m2 rivaria kehien ulkopuolelta (30min työmatka autolla) ja hinta pyöri 230.000eur paikkeilla.. Pk-seudun ilmaisjakelussa oli mainos Aleksis Kiven tien uusista kämpistä ja vastaava kämppä kerrostaloon sijoitettuna maksaa velattomana 1.050.000eur.. Siitä voi sitten jokainen laskea ja miettiä, että mistä kannattaa maksaa.. En ainakaan muista kuulleeni uutista rakennuskustannusten ja/tai alan palkkojen rakettimaisista nousuista..