Mitkä ottelut ovat parhaita Subu-urallanne?
Minulla seuraavat ottelut tai ottelut kauden aikana ovat TOP10-listakamaa (ei listattu parhausjärjestyksessä vaan ihan miten tuli mieleen):
1. Kesämesua vastaan 1990-luvun puolivälissä SM-ranking
1-0-voitto ja samalla ainoa voitto Kesämesun Chelseasta. Olin koko ottelun ajan alakynnessä ja tolpat kolisivat ja vetoja meni maalin ohitse. Minulla ei ollut ottelussa yhtään vetoa ennen viimeistä hyökkäystä jolloin pääsin ensimmäisen kerran Chelsean maalille. Irtomaalivahti oli muistaakseni ulkona ja sain voitettua pallon jonka syötin vetoalueelle. Siellä yksinäinen hyökkääjäni laittoi pallon viimeisestä tilanteesta tyhjään maaliin.
2. Jykän Laziota vastaan kauden 2014-2015 ottelut
Voitin Jykän Lazion 1-0 molemmissa Serie A-kohtaamisissa. Coppa Italian karsintakierroksella voitin ensimmäisen osan 2-1 ja toisessa osassa päädyttiin 0-0 tasuriin. Kyseessä on ensimmäinen kerta Subuhistoriassa kun olen pelannut neljä tappiotonta ottelua samalla kaudella samaa vastustajaa vastaan ja poikkeuksellisen asiasta tekee myös se että voitin peräti kolme ottelua.
3. Voitto Hovin QPR:stä 1990-luvun HeSussa
Pelasin Sheffield Utdilla ja olin 0-2-tappioasemassa. Nousin tasoihin ja aivan kuten Kesämesua vastaan 1-0-voitossa tein voittomaalin viimeisestä hyökkäyksestä.
4. Voitto Ilkka Äärelän Real Madridista 1990-luvulla
Tämä taisi olla RLL:ä (Rakkaudesta Lajiin Liigaa). Olin 0-1 tappiolla ja tasoitin aivan lopussa. Tässäkin pelissä tein voittomaalin viimeisestä hyökkäyksestä.
5. Hönkin Manchester Unitedia vastaan 0-0 PoLissa kaudella 2015-2016
Olin pelissä paikoitellen pahasti alakynnessä, mutta sekä tuurilla että taidolla pidin maalin puhtaana. Oli minulla paikka iskeä johtomaalikin.
Ei ole mitään kotiin kirjoitettavaksi.
Lainaus käyttäjältä: LääkintäMajuri - maaliskuu 28, 2016, 17:03:27
Ei ole mitään kotiin kirjoitettavaksi.
Tuo kuulostaa uskomattomalta. Subu-urasi on kuitenkin huomattavasti minua pidempi (ymmärtääkseni olet aloittanut lajin jo 1970-luvun puolella jolloin itse juuri ja juuri olin syntynyt jos kyseessä on vuosikymmenen loppu) joten uskon kyllä että jos kaivelet muistilokeroita/tilastojasi niin sieltä löytyy useita hienoja hetkiä.
Lisätään vielä että tähän ketjuun kelpaavat myös yksittäisten otteluiden lisäksi hienot turnausmuistot, liigakaudet yms. eli kaikki mistä on tullut hyviä muistoja. Jopa yhden yksittäisen pelin joitakin yksittäisiä tilanteita saa mainita. Muutankin otsikon paremmin kuvaavaksi.
Yksittäisten otteluiden lisäksi hyviä Subumuistoja ovat mm.
- Cardiffin turnaus 2009
Cardiffissa sai kosketuksen kansainväliseen Subu-skeneen.
- Helsinki Openit (kaikki missä olen ollut)
Sama syy kuin edellä.
- FISTF-sääntöjen kokeilu vuosina 2009-2011
Laajempi näkökulma lajiin vaikka pidänkin kokeilun jälkeen FI-sääntöjä huomattavasti parempina.
- Yö-Subu jo lopettaneen Subupersoona Ukon luona 1990-luvun alussa
Pelasimme useita otteluita keskellä yötä ja niiden maratonien tuloksena kehitystä tapahtui 1990-luvulla.
- Pelit jo lopettaneita Panua ja Timoa vastaan 1990-luvun alussa
Lyhyen aikaa pelanneita managereita vastaan useita hauskoja pelejä.
- Rakkaudesta Lajiin Liiga
Legendaarinen 1990-luvun minisarja jonka soisi kokevan comebackin 2000-luvulla.
- Ensimmäinen vierailu vanhalla Maunulan kertsillä syksyllä 1991
Siitä kaikki alkoi. Sen päivän jälkeen mikään ei ole ollut entisensä.
Muitakin varmasti on mutta ei juuri nyt tule mieleen.
Lainaus käyttäjältä: Voodoo Lab Sparkle Drive - maaliskuu 28, 2016, 17:19:19
Lainaus käyttäjältä: LääkintäMajuri - maaliskuu 28, 2016, 17:03:27
Ei ole mitään kotiin kirjoitettavaksi.
Tuo kuulostaa uskomattomalta. Subu-urasi on kuitenkin huomattavasti minua pidempi (ymmärtääkseni olet aloittanut lajin jo 1970-luvun puolella jolloin itse juuri ja juuri olin syntynyt jos kyseessä on vuosikymmenen loppu) joten uskon kyllä että jos kaivelet muistilokeroita/tilastojasi niin sieltä löytyy useita hienoja hetkiä.
Aivan totta! Siinä
1979 paikkeilla voitin yhden meidän talon pojista. Nimeä en muista, enkä tulosta. Listattu.
--EDIT--. Vuosi oli - 74 tai -75. Vuonna 1979 pidin välivuoden totaalipaskasti menneiden pelien vuoksi.
Bye.
Se lapsellinen onnistumisen tunne ja leikin riemu minä ekoista peleistä tuli. Ainiin tämähän on urheilua eikä leikkiä.... anteeksi olempas minä lapsellinen. :-[
Tuosta Jake ja Ukon yöstä nousi (alun kauhukuvien jälkeen) mieleeni. OG Maunulan öiset kimppakivat.
Paljastan rohkeasti itseni (! Silmät kiinni!) ja omavaltaisesti muita mukanaolioita. Rikos on jo vanhentunut ja kaikilta on jo silloiset liitot kaatuneet. Rage, meikä smugu, Mesu, Hönkki, Hovi, Gråsten, Ukko (?). Kenties muitakin.
Sen verran oli rajua menoa oli eräänä yönä, että minut täytyi käyttää Töölön tapaturma-asemalla välillä. Niin ruvella olin. Sitten takaisin kertsille, ja homma jatkui taas. Kerran Rage (siihen aikaan The Tree) löytyi levyjen takaa. Ja Paloheinän mäki oli aamukasteen kostuttama.
Onneksi noistakin selvittää. Muistaakseni jossain vaiheessa alkoi väsyttää. Oltiin meidän autolla. Kesä-aikaan taidettiin juuri silloinkin siirtyä. Aikamoinen sattuma! Vai onko sittenkään...
Aikamoista menoa! Olen kuullut legendaa tuosta Maunulan Yö-Subusta.
Minun ja Ukon Yö-Subu oli sen sijaan huomattavasti rauhallisempaa. Aloitettiin joskus klo 19 ja lopetettiin joskus klo 4 muistaakseni. Siinä ajassa ehdittiin pelata jos toinenkin peli. Pelit olivat usein lauantaina ja seuraavana päivänä Maunulaan kertsille klo 12 vähien yöunien jälkeen.
Alkoholia ei tietenkään nautittu koska olimmehan ala-ikäisiä: minä vielä ylä-asteella n. 14-15-vuotias ja Ukko vuoden vanhempi. Ukon äidin tarjoamat voileivät erilaisin täyttein maidon kera sen sijaan maistuivat hyvin.
Yksi hyvä Subumuisto oli ensimmäisen Subbuteo-lehteni käsiin saaminen. Sain lehden kaverini kautta, joka tuli käymään Belgiassa ja oli juuri ennen sitä käynyt Keravalla jossa oli siihen aikaan Subbuteoa myyvä liike. Luin innoissani Subulehteä ja Mies-jonka-nimeä-ei-mainita oli siihen aikaan suuri sankarini jonka sädekehä sittemmin himmeni. Tuossa ko. lehdessä oli nimittäin SP Focus on-juttu ja sitä innoissani lueskelin. Olipa lehdessä myös Hovinkin Focus on sekä juttu hänen juuri voittamastaan Nuorten SM-kisoista. Vuosi oli 1991. Hovi teki SP:n ohella vaikutuksen kun lehdessä mm. sanottiin että "Suomi on Subbuteon Brasilia. Suomessa on ehdottomasti maailman teknisesti taitavimmat pelaajat" ja muutaman hesulaisen nimi mainittiin mm. Hönkin ja Hovin. Tuo lehti kokonaisuudessaan teki minuun ison vaikutuksen ja pelasinkin innoissani Subua Belgiassa omilla säännöilläni. Sittemmin liityttyäni Maunulan kertsiin opin oikeat säännöt ja putosin korkealta maanpinnalle. Luulin Belgiasta tullessani pyörittäväni kaikki suomalaiset Subun pelaajat mennen tullen. Sitten hävisinkin ensimmäisiä otteluita Bristol Cityllä pelatessani muistaakseni numeroin 0-17 tai 0-15. Kuinka väärässä silloin olinkaan.
Yksi Subu-urani kohokohta oli kun tapasin ensimmäisen kerran livenä SP:n joka oli silloinen Subuidolini. Tapaaminen oli muistaakseni Heinolan SM-rankingkisoissa. Sittemmin sädekehä on himmennyt mutta arvostan edelleen SP:a suuresti Suomen Subun pioneerina ja vaikuttajana. Edelleen hän on yksi vaikuttajistani Subun osalta.
Harmittaa ettei minulla ole enää tuota kulttuurihistoriallisesti merkittävää Subbuteo-lehteä.
Lainaus käyttäjältä: Voodoo Lab Sparkle Drive - maaliskuu 28, 2016, 20:22:55
Yksi Subu-urani kohokohta oli kun tapasin ensimmäisen kerran livenä SP:n joka oli silloinen Subuidolini. Tapaaminen oli muistaakseni Heinolan SM-rankingkisoissa.
Siellä tarjoiltiin muuten veloituksetta kahvia ja pullaa.
Tämähän on ihan mielenkiintoinen topic. Tässä minun ikimuistoiset otteluni, mitkä jotenkuten muistan. Mutta jaetaan ne kahteen osaan, ensin 90-luku ja sitten tämä 2000-luku.
90-luku:
1.Tume Kuparista vastaan Alpatti 95-96
Ikäluokkamme primusta ja kenties sen ajan Suomen parasta pelaajaa vastaan 2-2 tulos oli melkoinen nappisuoritus.
2. Tommi Kuopion Saksan liiga 94
Johdin peliä ekan jakson jälkeen 4-0, mutta hävisin 6-4. Kaikkien aikojen sulaminen siis, mutta se oli sitä aikaa, kun ei haluttu puolustaa. Vastustaja oli 16-vuotias pentu, kuten minäkin ja jatkolaukauksia ei lauottu ohi, jos paikka tuli, joten se oli myös sitä aikaa.
3. Seppo Paakkinen Alpatti 95-96
Ihana kevät 95. Tulos 0-0, mutta vastassa Ipswich ja vanhalla kankaalla.
2000-luku:
1.Hönkki sm-turnaus 2007:
Peli jatkoajan viimeisessä hyökkäyksessä tilanteessa 0-0. Hönkki syöttää mun keppiveskarin kautta ja tekee siitä jatkolla voittomaalin, mitä katson haavi auki. Peli oli muutenkin erittäin vauhdikas minun ja Hönkin kohtaamiseksi.
2.Jannen Chelsea Summer cupissa 2008
Pelasin retro-Italialla ja voitin maamme menestyneimmän pelaajan 2-1. Varmasti Pasolinin jalkapallojoukkueesta on vuonna 1974 tuntunut yhtä hienolta, kun voittivat Bernardo Bertoluccin joukkueen.
3. Kosto
Kaikki ottelut
Jälkikirjoitus:
Kesken turkkilaisen karvapornoelokuvan saattaa mieleen tulla mukavat muistot vuoden 95 nuorten sm-pronssista sekä vuoden 2010 sm-kisoista, kun oltiin neljän sakissa aikuisten kemuissa. Puolivälierässä kaatui jo monta vuotta putkeen meidän ykköspelaajamme Tiikkaja rankkarinäpytysten jälkeen, kun varsinainen peli päättyi 1-1. Että tämmösiä.
Yö meni pohtiessa (ei kylläkään tätä).
Joskus voitin Gråstenin jossain isohkossa (cup) pelissä, mutta tais hävitä tahallaan. Tai sitten tosiaan "vedin hänet omalle tasolleni", kuten Jani kuolemattomasti usein totesi.
Janissa oli jotain samaa kuin JSssä. Molemmat usein "maailman paskimpia pelaajia". Siinä jää miettimään oman olemassaolonsa oikeutusta...
Gråsten on kyllä todellinen lajilegenda. Itse tapasin hänet vain muutamia kertoja Maunulan vanhalla kertsillä vuosina 1991-1992. Hänen aikansa jo silloin vei salibandy joten miestä ei kerholla minun aikanani juurikaan näkynyt. Ehdin onneksi kohdata Gråstenin kahdesti. Molemmat luonnollisesti tappioita: ensimmäinen kohtaaminen 0-13 ja toinen muistaakseni 0-7. Toisen pelin jälkeen muistan saaneeni kehuja kehittymisestä ensimmäiseen kohtaamiseen verrattuna. Se lämmitti. Toivottavasti Gråstenkin tekisi comebackin nyt 2010-luvulla.
Lajilegendakeskustelulle olen avannut oman topicin mutta mielestäni lajilegendoihin kuuluvat ehdottomasti ainakin Gråsten, SP, Hönkki, Hovi, Kesämesu ja vaikkapa Tume Lahdesta. Muitakin joilla on edellytykset legendan statukseen on, mutta niistä enemmän keskustelua omassa topicissa.
Tilastointi on yleensäkin ollut minulle tärkeää Subussa. Oman joukkueen tilastojen päivittäminen on alusta asti ollut erittäin antoisaa. Varsinkin nyt tietokoneaikana homma on parantunut kun tilastot ovat arkistoituna Excelin avulla ja tallessa niin kovalevyllä kuin pilvipalvelussa. Käsialani on ollut aina aika huonoa joten tietokonetilastointi soveltuu minua varten.
Yksi Subuun liittyvä hyvä muisto on se että pidin lukuvuonna 1993-1994 lukion 1.luokalla esitelmän Subusta. Kaikkien piti pitää esitelmä vapaasti valittavasta aiheesta ja itseoikeutettu valintani oli Subu joka oli tuolloin selkeä ykkösharrastukseni (pelasin huomattavasti enemmän kuin nykyään ja elin, söin, nukuin Subua tuolloin). Esitelmä meni hyvin ja on yhä edelleen yksi onnistuneimmista esitelmistä joita olen pitänyt. Esittelin Subua monipuolisesti aina lajin historiasta, Suomen toimintaan, pelivälineisiin jne. Tuolloin ei vielä eletty nettiaikaa joten hyvin olin saanut tietoa kaivettua mm. Subulehdistä, lajin mainoksista, omista havainnoistani yms. Esitelmä herätti paljon kiinnostuneita kysymyksiä koska kukaan luokaltani (opettajasta puhumattakaan) ei ollut kuullutkaan lajista aikaisemmin vaikka luokallani oli useita urheilua (mm. futista) harrastavia opiskelijoita. Uusia Subupelaajia ei kuitenkaan tuon esityksen jälkeen tullut mutta laji sai tuona päivänä kertaheitolla isohkoa näkyvyyttä.
Toinen onnistunut esitelmä oli sekin lukiossa heti seuraavana lukuvuonna 1994-1995. Pidin tuolloin historiassa esitelmän Espanjan sisällissodasta (johon sisältyi myös osuus Francosta). Historianopettajamme oli vanha, tiukka täti (tiukan ulkokuoren takana oli mukava ihminen) joka ei helposti antanut kiitettäviä arvosanoja mutta sain tuosta esitelmästä erinomaisen arvosanan. Olin päntännyt aihetta huolella ja osasin kertoa sen vapaasti (jollaista kerrontatapaa opettajamme arvosti) ilman papereita ja esitelmä onnistui täysin moitteitta. Innostuin lukioaikana opettajamme ansiosta historiasta jota harrastan vielä nykyisinkin. Vastasin muuten reaalissa pelkästään historiaan jota luin pelkästään valmistautuessani reaalikokeeseen.
Lukio meni osaltani siinä mielessä hyvin että sain korotettua keskiarvoa peruskoulun 7,5:a 8,5:n sekä kirjoitin äidinkielestä Eximian (joka olisi edellisen vuoden pisteillä ollut Laudatur). Kuitenkin selvästi parempaankin olisi ollut mahdollisuudet jos olisin panostanut koulunkäyntiin enemmän mitä tein pääsääntöisesti. Läksyihinkin käytin illassa vain n. 15-20.minuuttia ja joskus en tehnyt niitä ollenkaan vaan olin luokassa seuraavana päivänä sen oloisena että olin tehnyt ja keksin lennosta vastaukset kun tehtäviä käsiteltiin. Tuo aiheutti sen että monessa aineessa numeroni nousi koetulokseen verrattuna ylöspäin koska olin aktiivinen ja vastasin vaikka osa vastauksista olikin väärin. Lisäksi osasin hyvien suhteiden ylläpidon opettajiin joten joistain aineista sainkin todellista osaamistani paremman numeron. Hyvien suhteiden ylläpito ei tarkoita perinteistä nuoleskelua vaan ihan yksinkertaisia asioita: käyttäydyin tunnilla asiallisesti, tervehdin opettajaa törmätessämme (jota monet muut eivät tehneet ja se jäi opettajien mieleen) sekä keskustelin luontevasti koulumatkoilla (jos johonkin opettajaan törmäsin bussissa) politiikasta, historiasta, päivän tapahtumista yms. Eli jäin opettajien mieleen asiallisena kaverina enkä huonosti käyttäytyvänä teininä kuten osa opiskelukavereistani oli.
Jälkeenpäin on oivaltanut että lukioon olisi voinut panostaa enemmän jotta päästötodistus ja ylioppilastodistus olisivat olleet huomattavasti parempia mitä olivat. Siten olisi voinut päästä parempiin opiskelupaikkoihin. Lukio on sellainen asia että sen arvon ymmärtää vasta myöhemmin ja yllättävän suuri painoarvo lopulta on valinnoilla jotka tekee 16-19-vuotiaana lukiolaisena. Niillä on kauaskantoisia vaikutuksia vaikkei sitä välttämättä siihen aikaan tajuakaan.
Parhaisiin subumuistoihini kuuluvat lattiapelit 70-luvun lopusta. Pelasimme Kesiksen ja muutaman muun kanssa monet hikiset miniliigat läpi. Pelipaikka oli aluksi meillä mutta alkoi pikkuhiljaa siirtyä Kesiksen kotiin. Siellä verka levitettiin olohuoneen lattialle melkein sohvaan kiinni ja lattialla kontattiin niin, että farkuista polvet kuluivat. Näpäytystyyliksi kelpasi myös ns. neppaaminen, mikä sujui etenkin Kesikseltä. Puolustusnäpäytyksiä ei ollut, pakin kautta sai tehdä ja maaleja tuli aivan järkyttäviä määriä. Esim. Kesis voitti erään Makon välierissä 21-8 ja minä voitin finaalissa Kesiksen 13-10, mikä oli niitä varhaisimpia tärkeitä hegemoniavoittojani Kesiksestä. Häviöitäkin tuli, pahojakin. Kyllä oli lämpöä niissä peleissä.
Aivan aluksi olin ylivoimainen, kun kukaan muu ei ollut aikaisemmin pelannut ja minä olin vetänyt omia lattiatreenejä jo pari vuotta.
Siinä meni noin 10 miniliigaa, kunnes hävisin ensimmäisen mestaruuden. Kesis hallitsi sitten jonkin aikaa neppaustyylillään, kunnes minäkin siirryin osittain samaan tekniikkaan. Seuraava merkittävä virstanpylväs olikin se, kun sattumalta näin Veikkaus-lotto -lehdessä pienen ilmoituksen Subbuteo-lehdestä, minkä tietysti heti tilasin. Ei kestänyt montaakaan päivää kun hyvin tuntemamme subbuteohahmo seisoi oven takana ja pyysi mukaan Hesun toimintaan. Sillä tiellä ollaan ja hyvä niin. Ei siinä mitään.
Tule jo sunnuntai!
Liikun usein Maunulan suunnalla koska asun nykyään melko lähellä. Olen mennyt bussilla usein ohi Maunulan jälkimmäisen (viimeisen) kertsin mutta en ole sen talon luokse mennyt. Tänään kuitenkin kävelyreissulla poikkesin katsomaan sitä taloa missä tuo kertsi oli ollut. Hetki sisälsi historian havinaa kun en ollut sillä paikalla käynyt sitten toukokuun 1999. Talo on edelleen täysin samannäköinen kuin siihen aikaan. En viitsinyt kurkkia ikkunoista sisään mutta ovi sekä ikkunat olivat juuri samannäköiset kuin tuolloin 1990-luvulla. Kerhotilan edessä on nykyisin penkki ja muistaakseni pari tuolia. Kuvia aion käydä ottamassa joskus toisella kertaa kun yhdellä parvekkeella yksi asukas puisteli silloin juuri mattoja ja en viitsinyt alkaa kuvaamaan taloa hänen nähdessään. Hieno pyhiinvaellusretki oli tuo vanhan kertsin näkeminen. Seuraavaksi täytyy käydä Maunulan edellisen kertsin paikkaa tsekkaamassa (en tiedä oliko tuo kerho ensimmäinen kerho mutta minulle se oli ensimmäinen Maunulan kertsi tullessani mukaan toimintaan syksyllä 1991).
Muuten Maunula on aikalailla samannäköinen kuin 1990-luvulla. Isoimmat muutokset ovat S-Marketin rakennus sekä Maunula-talo edesmennyttä ostaria vastapäätä. Ostarin paikalle ollaan parhaillaan rakentamassa aso-asuntoja. Maunulan ostarin Telepizzasta on hyvät muistot 1990-luvulta kun melko usein pitkän pelipäivän loppupuolella kävimme hakemassa Telepizzasta syötävää.
Maunulan molempiin kerhoihin - ainakin itselleni - liittyy tietty nostalgia ja erittäin hyvät muistot. Tuo on aika joka ei koskaan palaa Subuun mutta sitä on hieno muistella nyt ja sitten eläkeläisenä kiikkustuolissa.
Lainaus käyttäjältä: Kauko Kamarunkkari - helmikuu 27, 2017, 13:38:12
Seuraavaksi täytyy käydä Maunulan edellisen kertsin paikkaa tsekkaamassa (en tiedä oliko tuo kerho ensimmäinen kerho mutta minulle se oli ensimmäinen Maunulan kertsi tullessani mukaan toimintaan syksyllä 1991).
Kävin tänään katsomassa tuota taloa missä oli Maunulan edellinen kertsi. Talo on aivan samannäköinen kuin silloin 1990-luvulla. Talossa oli kirjasto joka muutti uuteen Maunula-taloon joka avattiin alkuvuodesta 2017. Nykyään tuossa talossa missä kirjasto ennen oli on ainakin yksi yritys - jokin hoito-alan firma.
Muistan kyllä hyvin sen sunnuntain kun menin ensimmäisen kerran syksyllä 1991 Timon kanssa tuolle kertsille. Hieman silloin jännitti että minkälaista porukkaa kerholla tulisi olemaan ja kyllä ensivaikutelma oli loistava.Kerholaisista ainoastaan Hönkin ja Hovin olin nähnyt tuota ennen Subulehdessä jossa Hovista oli julkaistu Focus on-esittely sekä kerrottiin hänen juuri voittamistaan Nuorten SM-kisoista. Lisäksi Sepon kuvan oli nähnyt Subulehdessä hänen Focus on-esittelyssä sekä yhteiskuva Hovin kanssa Nuorten SM-kisojen yhteydessä. Subulehdessä kuvailtiin hesulaisia Hönkkiä ja Hovia teknisesti maailman huipuiksi ja Suomea kuvattiin "Subbuteon Brasiliaksi".
Kun tuona syksyisenä sunnuntaina 1991 menin kerholle oli Majuri ensimmäinen joka tuli juttelemaan meille. Kun olin kertonut muuttaneeni Belgiasta Suomeen aiemmin tuona syksynä kysyi Majuri minulta miten äännetään Marc Degrysen nimi. Pelejä tuona ensimmäisenä päivänä tuli muutama ja tulokset olivat tyyliin 0-17 tai 0-15. Se oli kova pudotus maanpinnalle: säännöt joilla olimme pelanneet Timon kanssa aiemmin poikkesivat merkittävästi FI-säännöistä ja kuvittelimme niiden olevan oikeita ja meillä etulyöntiasema ja pyörittävämme suomalaisia Subun pelaajia mennen tullen mutta totuus olikin ihan muuta.
Lainaus käyttäjältä: Hönkki - heinäkuu 20, 2017, 19:59:36
Tappioputkista huolimatta sinulla on ollut hyviäkin pelejä. Nämä ovat jääneet mieleen:
1) 90-luvun puolivälissä FI-sääntöjen rankingkisoissa voitto Kesiksen Chelseasta. Mielestäni suomalaisen subun kaikkien aikojen yllätystulos. 90-luku oli sentäs Kesiksen kulta-aikaa. Sama kuin nykyään voittaisit oikeastaan ihan kenet tahansa.
2) Niinikään 90-luvun puolivälissä voitto Hovin QPR:stä liigapelissä. Loistava voitto tämäkin, vaikka QPR:llä olikin tuolloin huono kausi.
3) Edelleen 90-lukua. Voitto Äärelän Real Madridista Barcalla. Sarja taisi olla Rakkaudesta lajiin -liiga. El Classicon voitto on aina arvokas.
Minuakin vastaan olet pelannut 0-0 Hesu-liigassa. Ei ehkä niin äärettömän hohdokas tulos, mutta liigamatsi on aina liigamatsi.
Olet siis joskus saavuttanut jotakin subussa, ainakin yksittäisissä peleissä.
Aikalailla samat pelit ovat minullekin jääneet mieleen. QPR:n kanssa taisin tuon voiton lisäksi pelata myös tasan tuolla kaudella. En tosin muista varmasti.
Real Madridin kanssa pelasin Rakkaudesta Lajiin-liigassa myös tasan tuon voiton lisäksi.
Tuon HeSu-liiga 0-0:n lisäksi pelasin PoLissa niinikään maalittoman tasurin sinua vastaan.
Tuo Chelsea-voitto oli kieltämättä hieno saavutus. Viimeisestä hyökkäyksestä muistaakseni tein 1-0-voittomaalin. Tosin samaan hengenvetoon on todettava että onnea tuossa voitossa oli paljon. Chelsea ampui maaliani kohti varmaankin parikymmentä vetoa ja minulla oli yksi maalia kohti suuntautunut veto joka upposi.
Kauden 2014-2015 pelit Laziota vastaan ovat olleet myöskin Subu-urani kohokohtia.
Huippupelejä löytyy mutta vain äärettömän vähän. Kaikissa huippupeleissäni on ollut yhteistä että puolustuspeli on toiminut hyvin (taidolla osin mutta suurimmaksi osaksi järjettömällä onnella) ja tarvittava maali on tehty tai sitten peli on päättynyt 0-0. Voitto QPR:stä HeSussa oli merkittävä poikkeus koska peli päättyi 3-2 ja kahdesta takaiskusta huolimatta tein 3 maalia. Taisi olla jopa niinkin että QPR johti peliä 2-0 ja nousin 2-2:n ja viimeisestä hyökkäyksestä tein voittomaalin.
Nuo hienot hetket kyllä muistaa Subu-uralta aina mutta useimmiten tulleet selvät tappiot eivät pitkän päälle tunnu kivoilta.
Ei mielestäni ole ollenkaan sattumaa että noista huippuonnistumisistani valtaosa on tullut juuri 1990-luvulla. Siihen aikaan en harrastanut juuri muuta (kitaransoitto oli kuvioissa orastavasti jo 1990-luvun alussa mutta tuli aktiivisemmaksi vasta vuosien 1996-1997 paikkeilla). Joten Subua käytännössä (koulun jälkeen jäävästä ajasta) elin loput tunnit vuorokaudesta. Nukkuessanikin näin usein unta Subusta ja mestaruuksista joista jälkimmäiset jäivät toteutumatta.
Arvioisin että pelasin ainakin 80 % (jopa lähellä 90 % ei liene yläkanttiin arvioitu) kaikista Subu-urani peleistä vuosien 1991-1999 välillä (toki pelasin Subua omilla säännöilläni ennen vuotta 1991 mutta niitä pelejä en laske mukaan). Eli jos olen tähän mennessä pelannut noin 1000 peliä niin ainakin 800 niistä pelasin 1990-luvulla. Eli toimintani oli silloin varsin aktiivista. Samanlaisiin pelimääriin ei nykyään ole resursseja jollaisia vaadittaisiin ehdottomasti mikäli muista sijoituksista kuin sarjataulukon häntäpään paikoista voisi edes haaveilla realistisesti. Ja sekään ei välttämättä riittäisi koska Subun huippu on kova ja sinne ei helpolla mennä. Keskikastikin on erittäin laadukas ja senkin saavuttaminen nykyrealiteeteilla olisi erittäin vaikeaa.
Eli päätökseni tuskin muuttuu mutta Subu-piireissä pysyn jatkossakin pelasin tai en.
Jos olen pelannut tähän mennessä noin 1000 peliäkin niin sekin on yli 25 vuoden ajanjaksolle erittäin vähän. Esim. Puppe ymmärtääkseni oli jo muutamia vuosia sitten pelannut yli 3000 peliä ja esim. Kesis varmaan vieläkin enemmän puhumattakaan Hönkistä yms. muista pitkään pelanneista. Eli menestymättömyyttä ei siten tarvitse ihmetellä. Kohtuullisen vähäisistä pelimääristä yli 25 vuoden aikana huolimatta ei turpiin ottaminen melkein joka pelissä ole kivaa etenkin kun useimmissa peleissä ei ole mitään jakoa poislukien tietenkin huippuonnistumiset.
Lainaus käyttäjältä: Gavrilo P. Princip - heinäkuu 20, 2017, 21:59:26
Jos olen pelannut tähän mennessä noin 1000 peliäkin niin sekin on yli 25 vuoden ajanjaksolle erittäin vähän.
Se ei pelatuista pelimääristä ole kiinni. Toiset vaan on lahjakkaampia kuin toiset. Esimerkkejä löytyy meidän pienistä piireistä paljon. Jarkko, Juho, Nabel mm. Hyvin pienillä pelimäärillä nousivat kärjen lähelle. Kun taas esmes minä, 10-vuotta ja alussa huimia pelimääriä, eikä mitään edistystä. Näin se vaan menee...
Lainaus käyttäjältä: AriFerra - heinäkuu 23, 2017, 07:51:40
Se ei pelatuista pelimääristä ole kiinni. Toiset vaan on lahjakkaampia kuin toiset.
Osittain kiinni on lahjakkuudestakin mutta kyllä pelimäärilläkin on jokin vaikutus ja erityisesti sillä miten säännöllisesti pelaa ja myös sillä onko keskittyminen ja ajatus mukana pelissä vai ei.
Vaikka olisikin lahjakas jossakin asiassa niin harjoittelematta ei kehity. Esim. on soittajia jotka ovat kehittyneet nopeammin kuin toiset ja tähän on syynä säännöllisten harjoittelumäärien ero. Lahjakkaampi soittaja voi kehittyä hieman lahjattomampaa hitaammin jos tämä ei treenaa säännöllisesti vaikka lyhyitä aikoja päivässä kerrallaan. Ja myös ajatus ja keskittyminen tulee olla tässäkin mukana aivan kuten Subussa. Mitään asiaa ei opi harjoittelematta vaikka olisi kuinka lahjakas.
Itse en usko että pelkkä lahjakkuus olisi se tärkein asia missään asioissa vaan työnteko. Lahjakkuudella on kyllä merkitystä jossain määrin mutta ilman että tekee asioille jotakin ei kehitä lahjakkuuttaan. Aika usein sitä paitsi on niin että jotkut lahjakkaat eivät pärjää koska kuvittelevat pelkän lahjakkuuden riittävän pitkälle. Sen sijaan kovasti duunia tekevät vähemmän lahjakkaat saattavat pärjätä koska tekevät asioiden eteen enemmän töitä.
Itse en pidä itseäni Subussa mitenkään lahjakkaana. Ainakin sitkeä olin koska olin mukana yli 25 vuotta ja otin turpaan suurimmissa osissa pelejä. Toki pelitaukoja oli useampia esim. vuosien 2000-2007 välinen aika (lukuunottamatta muutamia Vesalassa pelattuja pelejä) sekä vuodet 2011-2014.
Muistan 1990-luvulla pelanneeni joitakin satunnaispelaajia vastaan eli jotka tulivat käymään luonani ja siinä yhteydessä pelasimme "pienet pelit". Tappiolukemista huolimatta näistä pelaajista osasta huomasi (jopa sillä vähäisellä kokemuksella mitä itsellänikin oli silloin) että heissä olisi potentiaalia kehittyä jos vaan alkaisivat pelaamaan säännöllisesti. Yksikään näistä ei kuitenkaan pelannut enää tuon jälkeen.
On kiistatta olemassa myös Subulahjakkuutta tai yleistä pelillistä lahjakkuutta eli on hyvä pelissä kuin pelissä. Kuitenkaan se lahjakkuus ei tule esiin jos ei harjoittele tai pelaa säännöllisesti. Toki jo ensimmäisistä peleistä sen voi huomata kenellä sitä on kuten ensimmäisessä kappaleessa kerroin mutta sen lahjakkuuden kehittyminen vaatii sitä että pelaa (vaikkei useita satoja pelejä vuodessa) säännöllisesti ja mieluiten myös treenaa pelien ulkopuolella säännöllisesti.
Lahjakkaista Subupelaajista joiden lahjakkuus tuli esiin ja kehittyi edelleen tulee ensinnä mieleen Hovi joka voitti nopealla tahdilla Nuorten SM-kisat ja nousi nopeasti HeSun kärkipelaajien joukkoon. Pasi nousi myös nopeasti hyvälle tasolle. Lahjakkaista Subupelaajista mainita täytyy myös Benali jonka kehitys alusta lähtien oli nopeaa. Muitakin Subupelaajia joita voisi luonnehtia lahjakkaiksi on mutta nämä tulivat ensinnä mieleen.
Olisi ehkä paikka avata oma topic laajemmalle keskustelulle siitä mitkä tekijät vaikuttavat siihen kuka pärjää Subussa ja kuka ei. Asiaan kun ei ole olemassa yhtä ja oikeaa vastausta vaan useilla asioilla on merkitystä kenestä tulee Subussa huippu ja kenestä ei. Itselleni on Subussa olemassa kaksi ääripäätä: joko huippu tai luuseri ja jälkimmäiseen olen kyllästynyt ja huipulle ei ole enää mahdollisuutta joten pelaaminen luuseri-kategoriassa ei motivoi.
Omaan kehitykseeni Subussa (ja muussakin) on vaikuttanut kyllä osaltaan myös 1990-luvun lopulla jo alkaneet terveysongelmat joita ei ollut kokoajan mutta siten että esim. pelaamiseni niiden johdosta viimeisellä HeSussa pelatulla La Liga-kaudella 1998-1999 (ennen pitkää taukoa) harveni radikaalisti verrattuna aiempiin ja myös pelien/näpäytysten yms. taso putosi koska sairastelut alkoivat näkyä jo tuolloin näin jälkikäteen ajateltuna. En sen kummemmin tässä erittele mistä oli kyse mutta siitä lähtien terveysongelmat alkoivat näkyä eri-asteisesti niin Subussa kuin muussakin elämässä vaikka vuosien 2002-2008 välillä oli helpompaa jonka jälkeen taas eri-asteiset sairastelut tulivat mukaan ja huipentuivat vuoteen 2011.
Kun kävin ensimmäisen kerran Maunulan vanhalla kertsillä vuoden 1991 syksyllä ja pelasin ensimmäiset pelini jotka hävisin reippaasti lukemin tyyliin 0-15 ja 0-17. Jos olisin noiden pelien jälkeen tehnyt johtopäätökset ja en olisi tullut kertsille enää jatkossa ei minusta todennäköisesti näissä ympyröissä olisi enää tuon jälkeen koskaan kuultu. Tämäkin teksti (kuten monet aiemmat) olisi jäänyt kirjoittamatta. Myös ne hyvät pelit jotka tulivat myöhemmin 1990-luvulla kuten Chelsea- tai Real Madrid-voitot olisivat jääneet tulematta jos olisin ensimmäisten piiskausten jälkeen jättänyt lajin. Pienestä asiat ovat kiinni loppupeleissä.
Lainaus käyttäjältä: AriFerra - heinäkuu 23, 2017, 07:51:40
Kun taas esmes minä, 10-vuotta ja alussa huimia pelimääriä, eikä mitään edistystä. Näin se vaan menee...
Saatan olla väärässäkin mutta itselläni on sellainen käsitys että pelasit ennen vuoden 2008 aloittelijoiden turnausta (johon HeSun pelaajia tuli mukaan) lähes pelkästään PSK:n porukan kanssa joka oli itsekin aloittelijaporukka. Toki on hyvä pelata myös oman tasoisia vastaan mutta eniten ehkäpä kehittää pelaaminen ainakin hieman parempia vastaan. Toki oman tasoisia vastaan pelatuissa peleissä oppii kehittämään omaa hyökkäyspeliään mutta parempia vastaan oppii puolustamaan paremmin. Ehkä tuo että pelasit alussa huimia pelimääriä ymmärtääkseni lähes pelkästään muita aloittelijoita vastaan teki sen ettei pelimääristä huolimatta ollut havaittavissa kovaa edistystä kun tuloksena oli sitten kokeneempia vastaan tappioita.
Itse taas aloitin juuri päinvastoin. Pelasin alussa enemmän selvästi kokeneempia vastaan ja loput oman tasoisiani ja heikompia pelaajia vastaan. Tilastoni siten hieman vääristyi koska 0-10-tappioiden lisäksi oli iso liuta 7-0, 11-0 tai 13-1-tyylisiä voittoja. Tilastoni siten tuohon aikaan näyttivät selvästi paremmilta mitä oli pelitaitoni koska jatkuvat tappiot huippuja vastaan toivat esiin selkeät puutteet pelissäni joita tosin yritin kehittää mutta tekninen taso ei ollut tarpeeksi hyvä sekä myös se että pelasin vuosia alkuvaiheessa jääräpäisesti pikaliiman syövyttämille pohjille asennetuilla figuureilla joita edes paremmat pelaajat eivät saaneet helposti näpäytettyä suoraan tai halutusti. Vasta ensimmäisellä HeSu-liigakaudella pelasin hyvällä joukkueella.
Kehitystä kuitenkin minulla tuolloin vuosien 1991-1996 välillä tapahtui hitaasti mutta varmasti josta osoituksena jo mainitut huippuonnistumiset. Kuitenkin abivuoden 1995-1996 jälkeen muut asiat alkoivat kiinnostamaan enemmän ja siten Subun kehitykseni pysähtyi (tai ainakin hidastui) merkittävästi. Sitten 1990-luvun lopulla alkaneet terveysongelmat toivat oman osansa kehitykseni taantumiseen. Vuodet 1993-1995 olivat ehkäpä pelillisesti parasta aikaani Subussa ja jos tuo kehityskaari olisi jatkunut niin myöhempi Subu-urani olisi saattanut näyttää aivan toiselta miltä se lopulta näytti.
Sinun tapauksessasi huomasin pelatessani sinua vastaan PoLissa selkeän kehityksen verrattuna esim. aloittelijoiden turnaukseen 2008. Vaikka en ollut vastuksena kummoinen niin keskinäiset pelimme olisivat voineet päättyä aivan toisin miten ne lopulta päättyivät. Ehkä kehityksesi olisi ollut erilaista jos olisit alusta saakka pelannut enemmän selvästi parempia vastaan. Vastaavasti itselläni olisi ehkä vaatinut enemmän pelejä oman tasoisia vastaan jolloin hyökkäyspeliä olisi pystynyt treenaamaan paremmin kuin peleissä joissa suurimman osan ajasta joutuu olemaan altavastaajana. Vaikeita kysymyksiä joihin ei ole olemassa mitään patenttivastausta. Jos olisi ja olisin sen keksinyt niin Subu-urani voisi olla täysin erilainen - ja myös monen muunkin.
Lainaus käyttäjältä: Gavrilo P. Princip - heinäkuu 23, 2017, 15:47:50Toki oman tasoisia vastaan pelatuissa peleissä oppii kehittämään omaa hyökkäyspeliään mutta parempia vastaan oppii puolustamaan paremmin. Ehkä tuo että pelasit alussa huimia pelimääriä ymmärtääkseni lähes pelkästään muita aloittelijoita vastaan teki sen ettei pelimääristä huolimatta ollut havaittavissa kovaa edistystä kun tuloksena oli sitten kokeneempia vastaan tappioita.
Puolustamaan oppii kaikkia vastaan pelatessa, mutta hyökkäämään vain niissä peleissä, joissa saa jopa pidettyä palloa.. Subussa on monilla ollut tuo moneen kertaan mainittu "piiskauskoulu" harrastuksen alkumetreillä, mutta mielestäni se ei ole voimaannuttavin kokemus lajin oppimisen kannalta.. Omalla kohdallani olen huomannut sen, että suuremmat pelimäärät kehittävät pelaamista, mutta silti yksilöissä on eroja, enkä usko saavutavani tietyn tasoista näkemystä ja taktikointia ilman opastusta ja varsinaista opastusta/valmennustahan tässä lajissa ei niinkään ole.. Ainoita joiden olen ymmärtänyt valmennusta selkeästi harjoittavan ovat Zinga&Juho sekä Make&Jarkko ja kehityskäyrää voi jokainen verrata Hesun piiskakoulun tuloksiin..
Lainaus käyttäjältä: Epis - heinäkuu 23, 2017, 16:41:48
Puolustamaan oppii kaikkia vastaan pelatessa, mutta hyökkäämään vain niissä peleissä, joissa saa jopa pidettyä palloa.. Subussa on monilla ollut tuo moneen kertaan mainittu "piiskauskoulu" harrastuksen alkumetreillä, mutta mielestäni se ei ole voimaannuttavin kokemus lajin oppimisen kannalta.. Omalla kohdallani olen huomannut sen, että suuremmat pelimäärät kehittävät pelaamista, mutta silti yksilöissä on eroja, enkä usko saavutavani tietyn tasoista näkemystä ja taktikointia ilman opastusta ja varsinaista opastusta/valmennustahan tässä lajissa ei niinkään ole.. Ainoita joiden olen ymmärtänyt valmennusta selkeästi harjoittavan ovat Zinga&Juho sekä Make&Jarkko ja kehityskäyrää voi jokainen verrata Hesun piiskakoulun tuloksiin..
Totta kyllä on että puolustamaan oppii myös samantasoisia/heikompia vastaan joskin mikäli vastustajan hyökkäyspeli ei ole kunnossa niin ei tarvitse osata kummoisemmin puolustaa jos vaaratilanteita kuten jatkolaukauksia ei tule. Tämä on ollut omakin ongelmani koska jatkolaukauksia en ole viljellyt tarpeeksi ei vastustajan aina ole tarvinnut onnistua puolustuspelissäkään mitenkään ihmeellisesti jotta voitto on irronnut.
"Piiskauskoulutuksen" mielekkyydestä lajin oppimisen kannalta voi olla montaa mieltä. Toki onnistumiset ja tasaiset pelit kasvattavat innostusta toisin kuin 0-10 tai 0-15 kaltaiset tappiot. Henkilökohtaisesti alkuvaiheessa piiskaukset pystyi olan kohautuksella ohittamaan ja siirtymään kohti seuraavia pelejä. Se mitä olisi voinut tuolloin tehdä toisin niin analysoida kaikki pelit (yhtä lailla voitot kuin piiskatuksi tulemiset) ja miettiä miksi pelissä kävi niin kuin kävi. Tuohon aikaan laitoin ainoastaan tilastot kuntoon ja unohdin edelliset pelit enkä miettinyt tuloksen taakse. Nykyään esim. FIFAssa mietin miksi peli päättyi kuten päättyi, miksi voitin tai hävisin tai pelasin tasan ja mitä oli hyvää ja mitä pitäisi kehittää jne. Jos "piiskauskoulutuksessa" oli jotakin hyvää niin ainakin ne rajut piiskaukset kasvattivat luonnetta ja niistä oppi (puolileikillään sanottuna) jopa nauttimaan jollakin perverssillä tavalla. Kuitenkin piiskaustuloksissa jossakin vaiheessa raja tulee vastaan sekä ylipäätään tappioissa.
Toki kovat pelimäärät eivät itsessään kehitä vaan laatu ratkaisee myös sekä se että miettii miksi ottelu päättyi kuten päättyi kuten edellä mainitsin. Tilannetta voisi vaikka verrata puhelinmarkkinointiin jota aiemmin tein työkseni. Siinäkään soittojen määrä ei sinänsä ole kehityksen kannalta ratkaisevaa vaan tärkeintä on panostaa puheluissa laatuun sekä miettiä joka puhelun jälkeen (tai viimeistään työpäivän jälkeen) miksi joku puhelu toi kaupan/buukin ja miksi joku toinen puhelu päättyi vaikkapa siihen että luurin toisessa päässä ollut potentiaalinen asiakas löi luurin korvaan.
Mahdollisten tulevien Subutoivojen uran alkumetreillä olisikin ihan hyvä idea nimetä heille valmentaja joka opettaa kädestä pitäen pelin perusasioita eikä idea ole että piiskausten kautta luodaan nahkaa ja sitä kautta opitaan. Vaikka en ole ollut menestyksekäs Subupelaaja pelaaja-urallani voisi jatkossa "Subun eläkepäivillä" mahdollisten uusien Subupelaajien (olivat sitten nuoria tai vähän vanhempia) valmennus tulla kyseeseen. Vaikka en tiedä Subusta kaikkea niin voisin silti jakaa omaa kokemustani ja kertoa mitä itse olisin voinut tehdä toisin kun itse aloitin. Tällainen systeemi voisi kehittää suomalaisia Subupelaajia paremmin kuin 1990-luvulla ollut "piiskausakatemia". Tämä toki edellyttää että uusia pelaajia tulee mukaan. Itselläni ei ole mahdollista olla uuden pelaajan käytössä 24/7 mutta tarvittaessa voisi olla mahdollista esim. kotonani tai kerholla käydä läpi hänen pelejään ja harjoitella sekä minun kertoa omista kokemuksista joista hän voisi ammentaa oppia. Uskon että muillakin "eläköityvillä" Subupelaajilla voisi olla annettavaa tulevaisuuden toivoille. Tämä ei ole vielä mikään lupaus mutta idea jolla voisin toimia hienon lajin parissa vaikken pelaisi sitä enää itse kilpatasolla. Saatan olla huono pelaaja mutta kukapa tietää vaikka omat piilevät Subulahjani toimisivat paremmin uusien pelaajien valmentajana. Oikeassakaan futiksessa välttämättä hyvällä valmentajalla ei ole takanaan menestyksekästä pelaaja-uraa.
Huomasin vasta, että ollaan alkavan kauden pohdinta-topikissa, joten yritetään pysyä aiheessa.. Varmaan siirtelen osan viimeisimmistä viesteistä toiseen topikkiin lähiaikoina..
Lainaus käyttäjältä: Epis - heinäkuu 23, 2017, 21:48:00
Huomasin vasta, että ollaan alkavan kauden pohdinta-topikissa, joten yritetään pysyä aiheessa.. Varmaan siirtelen osan viimeisimmistä viesteistä toiseen topikkiin lähiaikoina..
Kiitos!
Eli täällä kaikenlainen keskustelu omasta kehityksestä (Subussa), omasta pelihistoriasta, yleisesti Subussa kehittymisestä, lajin kehittämisestä jne. sekä parhaat Subu-muistot yms.
Siirsin viestit jo tähän topikkiin (http://forum.subu.fi/index.php?topic=2025.15), jossa avausviesti sisälsi aika paljon samaa asiaa, kuin ensimmäisen siirretyn viestin lainaus..
Arkistojen kätköstä löytyi ohessa olevien kuvien mukainen vanha tilastovihko vuodelta 1992 - osa Subun kulttuurihistoriaani. Kyseessä Subu-Barcani ensimmäinen tilastovihko joka sisältää ottelut alusta lähtien vuoden 1992 helmi-maaliskuusta loppuvuoteen jolloin siirryin toiseen vihkoon. Kokoonpanot tämän vihkon sisältämistä otteluista oli merkattu Sepon laatimille lomakkeille (niille joissa oli tyhjiä pelipaitoja ja sarakkeita). Muut Subu-Barcan tilastot ovat hävinneet (muuttojen yhteydessä) tätä lukuunottamatta ja 1990-luvun lopun katalaaniksi (vai olisiko ollut espanjaksi) kirjoitettua tilastovihkoa lukuunottamatta (en ole koskaan osannut katalaania/espanjaa mutta tilastojen termit kuten varoitukset, ulosajot, vaihdot ovat kopioitu El Mundo Deportivo-lehdestä joka minulle tuli 1990-luvun puolesta välistä josta sain silloin Barcan viimeisimmät kokoonpanot ja siirrot kun nettiä ei vielä ollut).
Tämän alkuvaiheen mielenkiintoinen havainto on että yhdessä kohtaa ovat Barcan merkkimaalit 50:s, 150:s ja 200:s maalit (1:n ja 100:s maalitkin olivat mutta ne eivät liity tähän havaintoon) joiden vastustaja oli kaikissa sama eli K.V Mechelen. Toinen mielenkiintoinen havainto on miten käsiala ja huolellisuus muuttui vihkon alkuvaiheesta loppuvaiheeseen. Syynä tähän oli selkeästi se että alkuvaiheen Subu-idolini oli Ukko (Sepon lisäksi) jonka tilastot olivat sekavat ja jota jostain syystä aloin jäljittelemään. Sittemmin tämän vihkon käytön loputtua idolikseni tuli Hovi (erityisesti tilastoinnin osalta) ja aloin panostamaan viimeisen päälle tilastojen ulkoasuun.
Tämä vihko on osa omaa Subun kulttuurihistoriaani joten tämän säästän (kuten 1990-luvun lopun vihkon) vaikka lajia en enää aktiivisesti pelaakaan. Tästä vihkosta selviää tarkasti se että pelasin valtaosan peleistä aloittelijoita vastaan - kuten Timoa, Jussia, Panua, satunnaisia pelaajia yms. vastaan - joten tilastot näyttivät paremmilta mitä sen aikainen tasoni. Tein vuoden 1992 ensimmäisissä n. 180 ottelussa yli 200 maalia ja voittojakin oli n. 1/3-osa ja tappioita vähän alle 1/6-osa ja alle puolet tappioita. Vastaavaan saldoon en ole pystynyt tulevina vuosina vastaavassa tarkastelujaksossa koska myöhemmin 1990-luvulla aloin pelaamaan systemaattisesti pääosin kovempia vastustajia vastaan. Ja kuten olen aiemminkin täällä kirjoitellut kehitystä tapahtuikin enemmän kuin alkuvuosina 1991-1992. Tosin tilastot näyttivät erilaisilta mutta niissä ei ollut tilastoharhaa mitä oli tuon vuoden 1992 aikana erityisesti.
Edit: Tuossa yhdessä kuvassa näkyvä saldo ei ole se saldo mihin viittaan vaan se on toisella sivulla. Jommassa kummassa saldossa on joku laskuvirhe koska maalimäärä on tässä aiemmassa isompi kuin jälkimmäisessä. Myös ottelumäärässä on laskuvirhe jommassa kummassa saldossa.
Tein kävelylenkin aurinkoisena päivänä ja kävin katsomassa vanhaa kertsitaloa Maunulassa. Siellä ollut kirjasto on nykyään Maunula-talon yhteydessä mutta entinen nuorisotalo jossa kertsi oli on edelleen pystyssä mutta ikkunat ovat peitetty ja näyttäisi että rakennus olisi menossa joko perusteelliseen remppaan tai purkuun. Ohessa kuva joka voi olla viimeisimpiä ko. Subuhistoriallisesti merkittävästä rakennuksesta.
Lainaus käyttäjältä: Gavrilo P. Princip - helmikuu 27, 2017, 13:38:12
Liikun usein Maunulan suunnalla koska asun nykyään melko lähellä. Olen mennyt bussilla usein ohi Maunulan jälkimmäisen (viimeisen) kertsin mutta en ole sen talon luokse mennyt. Tänään kuitenkin kävelyreissulla poikkesin katsomaan sitä taloa missä tuo kertsi oli ollut.
Olen aikaisemminkin mennyt entisen kerhotalon ohi mutta kuvaa ei aiemmin ole tullut otettua. Kävelyreittini (tai yksi monista) kulkee tuon seudun läpi joten reitin varrella on minulle tärkeä monumentti osana vuodesta 1991 vuoteen 2018 kestänyttä (välissä tosin useamman vuoden taukoja) Subuhistoriaa joka kesti suurimman osan 41 vuotisesta tähän saakka kestäneestä elämästäni.
Tuli yksi muisto mieleen Kesiksen 80-luvun lopun Stamford Bridgeltä. Kesiksellä oli niihin aikoihin Neppi-niminen (vai oliko Nippe ?) koira.
Sekarotuinen vouhottaja, joka pyöri kokoajan jaloissa. Kesiksen huoneen ovea ei voinut laittaa kiinni, koska Neppi raapi ovea ja halusi välttämättä sinne missä tapahtui, eli pelikentän ääreen. Niihin aikoihin jatsijalkani oli ehkä pahimmillaan raastavissa Chelsea-Manu peleissä ja Neppi tuli aina puremaan jalassa olevia sukkiani, kun jatsijalka heilui ja piti keskittyä näpäytykseen. Muistan yhden Brucella tehdyn jatkomaalin, kun ensin puolen minuutin jatsit syötön kanssa ja sitten nopea kipitys pitkään syöttöön koiran roikkuessa koko ajan sukassa kiinni. Taisi se jes-huudosta sentäs pelästyä vähäksi aikaa. Haukku oli tietysti melkoinen. Noita hetkiä ei kyllä korvaa mikään.
Samaisella Stamford Bridgellä jatsasin kerran niin, että puolustusnäpsyn jälkeen kaaduin päin seinää ja seinään tuli halkeama. Ei niitä parhaita muistoja, mutta näin 30 vuoden jälkeen hiukan kyllä pistää hymyilyttämään.
Myös eläimiin liittyviä Subumuistoja löytyy täältäkin - tosin 90-luvulta. Meillä oli kissa joka aika usein hyppäsi Subupöydälle minun ja kavereiden (useimmiten Timo ja Panu) sen äärellä pelatessa. Joskus meidän Indy-niminen kissa tassuilla pelaajia ja palloa siinä Subupöydällä löi. Olisi ollut ainesta paremmaksi Subupelaajaksi mitä itsestäni tuli tuolloin. Pelasimme tuolla lapsuuden kodissani 90-luvulla Panun ja Timon kanssa melko usein. Timo tosin lopetti melko nopeasti Subun aloitettuaan sen samoihin aikoihin minun kanssani. Panu pelasi pidempään ainakin minun kanssani joko hänen luonaan tai minun luonani. 1990-luvun puolenvälin jälkeen kuitenkin pelit Panuakin vastaan loppuivat. Ukko kävi myös Maunulan porukasta meillä pelaamassa tuolloin joskus. Lisäksi myös Kesis. Kerran Kesistä vastaan oli karttapallo pudota ylhäältä kaapin päältä kiertäessämme pöytää ja välillä osuessamme kaapin kylkeen. Kyllä noita hienoja Subumuistoja 90-luvulta löytyy joita on hyvä nyt Subueläkkeellä muistella kuten lopettaneet oikean futiksen pelaajat muistelevat omaa pelaajauraansa.
Muistan tuon sukkaterroria Länsi-Pasilassa harjoittaneen koiran, olisikohan ollut Joppe? Taisi kyllä olla 'mesun silloisen naisystävän.
Lainaus käyttäjältä: Hovimestari - toukokuu 26, 2020, 15:57:39
Muistan tuon sukkaterroria Länsi-Pasilassa harjoittaneen koiran, olisikohan ollut Joppe? Taisi kyllä olla 'mesun silloisen naisystävän.
Joo, Joppehan se oli. Neppi oli nykyisen avovaimon ex-kissa joka kuoli melkein samantien kun ensimmäinen lapsemme syntyi.
Muistan vielä miten Kesis sattui soittamaan juuri silloin kun kyseinen kissa päätti päivänsä.
Joppe kääpiösnautseri oli loistava sälli tosin hönkin kanssa ei kemiat kohdannut... Esim Gråstenin kanssa ei ollut mitään ongelmia. Oi niitä aikoja ;D
Lainaus käyttäjältä: kesämesu - kesäkuu 02, 2020, 08:09:52
Joppe kääpiösnautseri oli loistava sälli tosin hönkin kanssa ei kemiat kohdannut... Esim Gråstenin kanssa ei ollut mitään ongelmia. Oi niitä aikoja ;D
Oli se ihan kiva koira loppujen lopuksi. Täytyy kuitenkin sanoa, että onneksi et hommannut isompaa hurttaa. :)
Lieneekö ollut taktiikkaa että koira päästettiin Hönkin kimppuun kesken pelien. Tosin samoin olisi kyllä ehkä toimittu myös Gråstenin kohdallakin jos kyse olisi ollut taktiikasta häiritä Hönkin keskittymistä.
Messi on nyt erityisen pinnalla mediassa ja äskettäin kysyttiin Messi-subufiguurista että onko enää sitä minulla edelleen tallella. Ei ole, tarkistin asian. Tuo joukkue (Sepon maalaama) jossa Messi pelasi minulla kaksi kautta La Ligaa 2007-2009 vuosien välissä myytiin kun viimeksi tai edellisellä kerralla kävin Hermannissa Subufiguureita myyntiesittelyyn tuomassa. Eli tuo Messi on sillä joka sen joukkueen minulta osti tuolloin. Muissa omistamistani Barcan joukkueissa (joita ei ole vielä myyty) ei ole koskaan ollut Messiä. Messi teki itseasiassa lähes tarkalleen 12 vuotta sitten 25.8 maalin Almeriaa vastaan kauden ainoassa voitossa. Aika sattuma että Messistä kysyttiin lähes tarkalleen tuona päivänä kun tuo maali syntyi. Subufiguureita siis edelleen myynnissä joten kiinnostuneet ilmoittakoon niin tuon niitä joskus taas Hermanniin testattaviksi. Ohessa kuvankaappaus tuosta ottelusta (rajattu jotta kuvankaappauksessa korostuu vain tuo ottelu eikä muut asiat).
Nyt suuretsintä käyntiin! Messi kenties Imatran rahasäkin omistuksessa!?
Vai esim St Paulissa ("aina ollut mulla tää mies, jo muinoin :mickey länmäellä kot'puolessa")?
Muistan myyneeni noilla kerroilla kun kävin Hermannissa useamman joukkueen sekä irtofiguureita. Ostajia oli useita joten tuo Barca voi olla kenellä heistä vaan ja missä päin Suomea vaan - ehkä jo ulkomailla jos myyty eteenpäin. Jos joku muistaa ostaneensa minulta Barcan voi halutessaan kertoa onko Messi vielä olemassa vai onko siitä figuurista tehty joku muu.
Näkisin, että yhteinen häpeä ettei Messiä otettu talteen. Toki seuran ex-omistaja olisi voinut toimia vastuullisemmin. Subukulttuurin vaaliminen on tärkeää, niin aktiivien kuin eläkeläistenkin taholta.
Muistelen, että tuo Barca on on minulla. Pitääpä tutkia löytyykö Messi, kunhan tulee laatikko esiin jostain kätköistä. Messin uusi seura toki vaikuttanee löytymiseen. Siirtohinta voi olla kova myös subussa.
Tuo maali Almeriaa vastaan oli muistaakseni huikea. Erittäin pitkä hieman kierteinen näpäytys ja siitä yllättävä taitto.
Veikkaan kyllä, että Messi jää Barcaan, mutta pj Bartomeu, Koeman, Abidal ja muu tästä porukasta lähtee.
Barcan tulevaisuuden kannalta pitäisin ehkä kuitenkin hyvänä, että Messi lähtisi. Nyt on myöhäistä koota ihan uutta joukkuetta hänen ympärilleen, ja vanha porukka ei vain enää ole tarpeeksi kovalla tasolla.
Lainaus käyttäjältä: LääkintäMajuri - elokuu 27, 2020, 00:07:32
Näkisin, että yhteinen häpeä ettei Messiä otettu talteen. Toki seuran ex-omistaja olisi voinut toimia vastuullisemmin. Subukulttuurin vaaliminen on tärkeää, niin aktiivien kuin eläkeläistenkin taholta.
Olet aivan oikeassa. Onneksi kuitenkin näyttää siltä että joukkueen nykyinen omistaja löytyi koska saattoi hyvin olla että Rossolle myin tuon Barcan.
Lainaus käyttäjältä: Rossonero - elokuu 27, 2020, 00:11:14
Muistelen, että tuo Barca on on minulla. Pitääpä tutkia löytyykö Messi, kunhan tulee laatikko esiin jostain kätköistä. Messin uusi seura toki vaikuttanee löytymiseen. Siirtohinta voi olla kova myös subussa.
Tuo maali Almeriaa vastaan oli muistaakseni huikea. Erittäin pitkä hieman kierteinen näpäytys ja siitä yllättävä taitto.
Veikkaan kyllä, että Messi jää Barcaan, mutta pj Bartomeu, Koeman, Abidal ja muu tästä porukasta lähtee.
Barcan tulevaisuuden kannalta pitäisin ehkä kuitenkin hyvänä, että Messi lähtisi. Nyt on myöhäistä koota ihan uutta joukkuetta hänen ympärilleen, ja vanha porukka ei vain enää ole tarpeeksi kovalla tasolla.
Tuo Messin maali oli sellainen että kyseinen leikkaus onnistui itseltäni urani aikana ehkä vain juuri tuossa pelissä. Toinen uskomaton yksittäinen onnistunut näpäytys oli Hellas Verona-Inter-ottelussa vuoden 2016 alussa jolloin en voinut pelata oikein muuten kun koettaa kulmapotkua kimmottamalla pallo yli. Koetin riskillä. Epäonnistuminen olisi tuonut joko oman maalin, rankkarin tai maalin Interille seuraavalla näpäytyksellä. Ja onnistuin yläriman kautta kimmottamaan pallon päätyrajasta yli kulmaksi. Vai oliko niin että sain maalipotkun kimmottamalla Interin pelaajan kautta yläriman kautta? Jommin kummin oli.
Nuo kaksi tilannetta (Messin maali ja tuo varman maalin estäminen) olivat sellaisia näpäytyksiä jotka onnistuivat itseltäni kerran uralla ja molemmat merkittävissä tilanteissa. Messin maali taisi muuten jäädä miehen ainoaksi Barcassani. Messi pelasi ainoastaan noiden kahden kauden peleissä. Tuolla kaudella hän ei tehnyt muita maaleja kuin tuon yhden ja toisen tilanteen pitää tarkistaa. Ainakaan parhaiden maalintekijöiden joukossa toisen kauden maalitilastossa ei Messi ollut eikä edes useamman maalin kohdalla parhaiden takana eli korkeintaan yhden oli toisella kaudella tehnyt. Sen voinee tarkistaa tämän foorumin ko. kauden topicista.
Oikeassa futiksessa olen samaa mieltä että Messin lähtö Barcasta olisi hyvä asia - erään aikakauden jossakin vaiheessa väistämätön loppu jonka soisi tulevan juuri nyt. Niin ainutlaatuinen pelaaja kuin Messi onkin on hänestä tietyllä tapaa muodostunut "kultainen häkki" Barcan ympärille. Messi on kasvanut seuraa suuremmaksi ja yksittäisen pelaajan kohdalla ei pitäisi noin olla. Vaikka yksittäinen pelaaja voi olla äärimmäisen tärkeä kuten Messi on, voi se joukkueella ajan myötä muodostua rasitteeksi. Messin johdolla Barca saavutti paljon mutta mielestäni lopulta henkilöityi liikaa yhteen pelaajaan. Argentiinan maajoukkueessa tilanne on ollut Messin aikana hieman sama.
Juuri tänään tasan 30 vuotta siitä kun pelasin ensimmäisen ottelun Barcan Subujengillä. Tuo ottelu oli kaveriani vastaan Belgiassa hiihtolomalla siellä käydessämme sen jälkeen kun olimme syksyllä 1991 muuttaneet takaisin Suomeen. Ottelu oli Leedsiä vastaan ja Barca voitti sen 3-0.
Minulla oli syksyllä 1991 - kun pelasin ensimmäiset Subuotteluni oikeilla säännöillä - ensin Bristol City pelkästään käytännön syistä ilman erityistä tunnesidettä kyseiseen joukkueeseen. Bristol City oli mainittu yhdessä joukkueboksissa joten valitsin sen ja kun englantilaisia joukkueita oli HeSussa niin otin sitten Bristol Cityn. Ja Bristolin kaupungin tiesin kun yksi Belgian koulukaverini oli sieltä kotoisin (ei tämä jota vastaan pelasin Subua vaan yksi toinen). Tämä Subua pelaava kaverini oli Manchesterista ja kannatti Cityä jonka olisin ehkä tehnyt englantilaisista joukkueista jos Ukko ei olisi kertonut minulle että City oli jo Puulla tuolloin.
Barca oli jo Espanjan liigan jengeistä suosikkini jo aiemmin kun aloitin Subun mutta minulla ei ollut sitä jengiä siinä vaiheessa kun Maunulan kerholle saavuin ensimmäisen kerran. Olisin varmasti muuten sen jo silloin tehnyt ja en tullut alkaneeksi maalaamaan eivätkä varmasti maalaustaidot olisivat riittäneet Barcan värisen raidallisen paidan maalaamiseen. Mutta joukkue sittemmin löytyi Belgiasta hiihtolomalla yhdestä lelukaupasta. Ostin jonkun urheilulehden samalla reissulla ja tarrapaperia ja nimesin joukkueen kun samana iltana olin menossa tälle kaverilleni käymään kun olin Belgiassa käymässä ja selvää oli että pelaisimme Subua kun olimme sitä omilla säännöillämme pelanneet ennen muuttoani Suomeen. Opetin suomalaiset säännöt ja pelasimme niillä.
Tuosta 27.2.1992 pelatusta Barca-Leeds-ottelusta alkoi useita satoja pelejä kestänyt Barcan Subujengin taival. Tuo ajanjakso oli erittäin merkittävä 1990-luvun alkupuolen elämässäni jatkuen aina vuosikymmenen loppuun aktiivisena. Sen jälkeen oli 2000-luvun alussa taukoa suurimmilta osin mutta aktiivisin vaihe olivat vuodet 1992-1999 joista taas kulta-aika 1992-1995 jolloin pelasin valta-osan niistä yhteensä pyöreästi ehkä noin 800 ottelusta (tuolla aiemmin tässä ketjussa arvelen että otteluita olisi ollut 1000 joka voi pitää paikkaansa mutta voi olla myöskin hieman yläkanttiin arvioitu) mitä joukkueella pelasin koko tuona vuosien 1992-1999 välisenä aikana. Virallisia otteluita näistä ei ollut kuin ehkä neljännes joista tilastot toisaalla tällä foorumilla.
Maunulan vanha ostari mainittu FB-ryhmässä jossa oli kuva siitä muistaakseni 80-luvulta. Kommentoin että siellä käytiin 90-luvulla useasti Telepizzassa syömässä Subbuteo-pöytäjalkapallopelipäivien aikana jotka la ja su (tai vain toisena niistä) kestivät toisinaan aamukymmenestä iltaseitsemään suunnilleen. Vanhasta nuorisotalo/kirjastosta ei ole vastaan siinä ryhmässä tullut kuvaa. Ehkä tulee vielä tai sitten on joskus ollut mutta mennyt ohi. Mainitsin myös tuosta nuorisotalosta vastauksessani joten ehkä joku kaivaa sen esille siellä.